7. luukku raottaa ovia tämänvuotiseen joulukotiimme.
Tänä vuonna meillä on joulukalenteri - ensimmäistä kertaa vuosiin! Sain tämän eläinlääkäripäiviltä.
Ja itse asiassa tämänkin.
Astiahyllyn astiat vaihtuivat limenvärisistä jouluisiin, samoin kissojen tarjotin.
Höyhenkranssi löysi väliovesta uuden paikan itselleen. Olkkarissa on jonkin verran vähemmän punaista kuin aiemmin ja olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Sohvalle hankin pari uutta tyynyä H&M Homesta, muuten mennään aika perinteisellä linjalla.
Mulle tämä kodin joulukuntoon laittaminen on aina ollut tärkeä juttu ja muistan vieläkin, miten ihanaa oli hankkia ensimmäisiä
omia joulukoristeita
omaan kotiin, vaikka rahaa ei tuolloin paljoa löytynytkään. Myös Vantaan kodin halusin aina laittaa jouluiseksi. Se oli minulle tärkeää. Ensimmäisenä Vantaan vuonna
Have Yourself a Merry Little Christmas taisikin nousta lempijoululaulukseni, koska juuri siltä se tuntui - oman pienen joulukuplan rakentamiselta. Ketään kavereistani kun ei joulu juurikaan jaksanut hetkauttaa.
Nyt, neljä vuotta myöhemmin koen olevani varsin onnekas, kun saan jakaa tämän joulupuuhasteluni aika monen rakkaan laumanjäsenen kanssa ja monesti tuntuu siltä, etten ole enää ainoa, jolle se tuottaa iloa.
Faithful friends who are dear to us
Gather near to us once more
Through the years we all will be together
if the fates allow... ❤
Heh, niin tuttua! Aina kun on kodissa jotain uutta, eläinlauma valtaa kilpaa uuden viltin, tuolin tms. Tarkoitukseen kelpaavat myös pahvilaatikot ja suurin hitti oli uuden astianpesukoneen mukana tulleet styrox-levyt, joilla kissat makoilivat kolme päivää putkeen. :D
VastaaPoistaOn tuo teidän uusi laumanjäsen vain niin veikeän värinen! Täytyy sanoa, etten olisi itse edes sheltiksi tunnistanut, muita samalla värityksellä kun en ole nähnyt, vaikka agipiireissähän paljon shelttejä pyöriikin.
Joo ja nää kaikki joulujutut kelpas heti, vaikka olivat vielä rullallakin :D Ja tekojoulukuusen laatikko oli kova juttu monta päivää :P
PoistaMustavalkoiset sheltit ovat tosiaan tehneet tuloa Suomeen suurimmissa määrin vasta viime vuosien aikana ja bimerlejä taitaa olla vielä vähemmän - ei siis mikään ihme, jollei ole tullut vielä vastaan :)
Ihania kuvia :) Ootko tehnyt aikaisemmin postausta joka liittyy teidän koirien arkirutiineihin, harrastuksiin jne...? Itsellä on oman koiran hankinta ajankohtainen ja sheltti on rotuna pohdinnassa, joten olisi kiva kuulla kokemuksia, Ennen kaikkea mietityttää miten hyvin sheltti sopeutuu olemaan päivät yksinään/koirakaverin kanssa sisällä, tarvitseeko jonkun harrastuksen (esim. agility mikä kiinnostas itseäkin) ja tuleeko hyvin toimeen vieraidenkin ihmisten kanssa.
VastaaPoistaHmm, en ole varma, olenko tehnyt ihan puhtaasti mistään tuollaisesta, mutta paljonhan oon niistä kirjoitellut ihan arkipostauksissa :) Tätä on kyllä paljon kyselty, joten ehkäpä voisin kirjoitella. Kiva, jos laitatte juuri tällaisia konkreettisia kysymyksiä, niin tiedän vähän, miten alkaa postausta koostaa. PS. Tästä saa muistuttaa sitten vielä tämän kalenteriprojektin ja jouluhössötyksen jälkeen :D
PoistaJa jos nopea vastaus kysymyksiisi: sopeutuu hyvin olemaan työpäivät kotona, ei tarvitse välttämättä harrastusta, mutta rakastaa kovasti kaikkea toimintaa ja mukana olemista - näin ollen myös harrastamista. Harrastuksen ei kuitenkaan mielestäni tarvitse olla mikään yleisesti hyväksytty koiraharrastus, kuten agi tai toko, vaan yhtä lailla yhteiseksi puuhaksi kelpaa jokin vähemmän kilpahenkinen aktiviteetti, kuten sienestys, koirafrisbee, pallon potkiminen, metsissä samoilu jne. Sheltti on onnellisimmillaan, kun saa osallistua kaikkiin perheen puuhiin ja perhe on aktiivinen :) Mutta tosiaan jos juuri agi kiinnostaa, sheltti on erittäin oiva valinta - nämä ovat nopeita, miellyttämishaluisia, suht helppo kouluttaa ja kaikki omani ainakin myös ahneita. Jos agikoirasta haaveilee, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien luonteisiin ja muihin henkisiin ominaisuuksiin. Pääsääntöisesti sheltit tulevat hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta suhtautuvat vieraisiin usein varauksella, eli eivät ole heistä kovin kiinnostuneita. Iippu on juuri tällainen, Taikkis ja Ledi kyllä menevät aktiivisesti pussailemaan. Ledi änkee kenen tahansa syliin ja Iippukin hetken lämmettyään kerjää kyllä rapsutuksia. Jonkinlaisia traumoja Iipulla kuitenkin lienee lapsista, sillä heistä neiti ei oikein pidä, enkä lähtökohtaisesti päästä lapsia sen luo. Iippu on tullut mulle kodinvaihtajana, joten en tiedä, mistä tämä kammo on saanut alkunsa. Se selvästi kuitenkin pelkää lapsia ja saattaa joskus säikkyä myös miehiä, jos tulevat yllättäen esim. kulman takaa kohti. Jonkun verranhan shelteistä löytyy myös arkoja yksilöitä, mutta nykyisin myös erittäin avoimia, joten vanhempien luonteisiin huomiota kiinnittämällä saa varmasti aivan ihanaluonteisen ystävän :)
PoistaSen haluaisin tietää miten päädyit shelttiin ja etsitkö pitkään ensimmäistä koiraa ennen kuin löysit Iipun? Olisi kiva kuulla kaikkien koirien tarina :) Innolla jään odottamaan postausta! ;)
PoistaIipun ja Taikkiksen tarinat löytyykin jo tuolta ylhäältä "Lauma"-välilehden takaa, mutta katsotaan, mitä saan aikaiseksi :)
PoistaKävinkin lukemassa Iipun ja Taikkiksen tarinat, oli mukavaa luettavaa! Siitä voisit myös kertoa miten hoidat koirien turkkia, pesetkö usein jne...
PoistaVanhempieni koirille kävi muuten samanlainen juttu kun sulla Taikkiksen ja Iipun kanssa: tytöt eivät millään tule enää toimeen. Toinen haluaisi lenkillä olla rauhassa niin nuorempi koira tulee koko ajan ärhentelemään, eikä yhteislenkistä tulee enää mitään kun välillä on ollut pahojakin yhteenottoja.. En ymmärrä missä vaiheessa meni niin pahaksi...
Juu, eipä noita pestä muuten kuin jos oikeasti likastavat turkkinsa ja kurakeleillä mahan alusia ja jalkoja oikeastaan päivittäin :P Ja joo, näitä narttujuttuja on alkanut kuulua sieltä sun täältä, kun on tullut puheeksi tuttujen kanssa :/ Sheltit eivät tosin ehkä ole tyyppirotu, mutta toisaalta meidän nartut ovatkin aika topakoita tyttöjä...
PoistaIhailen tuota, että muutat(te) kämpän värimaailmaa ja tavaroita aina vuodenajan ja/tai juhlapäivän mukaan. Itse en jaksa tehdä yhtään mitään :D toki ehkä jos ei asuisi yksin, niin viitsisi ehkä tehdä jotain.
VastaaPoistaJa näin hieman myöhässä saanen kehua teidän Halloween tarjoiluja ja koristeluja. Ihan mielettömiä!
No joo, mulle tää ei ole rasite, vaan pikemminkin terapiaa :D Kiitos! :)
PoistaVoi kun kiva, alkoi tehdä mieli sisustaa omaankin kotiin vähän joulutunnelmaa, meillä kun ei ikinä ole ollut yhtäkään joulukoristetta, paitsi jouluvalot parvekkeella. Ihmettelenpä, miten teillä pysyy tavarat avohyllyssä, kun perheessä on kissoja ja koiria. Meidän ADHD-kääkkäpentu varastaa kaiken mitä vaan irti saa :D No, ehkä ajan kanssa meilläkin opitaan...
VastaaPoistaHehe, et oo muuten eka ihmettelijä! Ei nuo kyllä tarkoituksella yleensä mitään koristeita kaatele. Joda saattaa neppailla kyniä tai muita sellaisia kevyitä esineitä, mutta harvemmin mitään koristeeksi luokiteltavaa. Suuri osa niistä on tosin sinitarroitettu ja esim. noihin seinähyllyjen sisältöihin ei oikein kissan tassu edes osu :)
PoistaJa koiranpennusta sanoisin, että kyllä se siitä rauhoittuu... ehkä :D Kyllähän meilläkin Taikkis pisti palasiksi mm. kaksi puhelinta, mutta ei enää tulisi mieleenkään piilotella siltä niitä :)