Mallorca, päivät 6 ja 7

Päivän numero kuusi kuvasaldo rajoittuu näihin kahteen kuvaan. Syynä tähän on se, että viimeinen kokonainen päivämme Mallorcalla omistimme sateisen sään vuoksi shoppailulle.

Paljon kivaa sitä tarttuikin matkaan ja taisimme viettää peräti kymmenisen tuntia yhdessä ostoskeskuksessa. Välissä piti kuitenkin poiketa tapaksilla.

Viimeinen aamumme - kuten kaikki muutkin - starttasi hotelliaamiaisella. Sen jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa ajella ympäriinsä ennen auton palautusta.

Tutustuimme hotellin ympäristöön Portals Nousissa. Sen hiekkaranta oli varsin pieni ja vaatimaton moneen muuhun verrattuna, mutta varmasti ajaa asiansa aurinkoisella säällä.

Kolit ja enterokokit balanssissa.

Bellverin linna, yksi Palman tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Näkymä Palmaan.

Tällaiset viimeiset päivät tuntuvat aina valuvan hieman hukkaan, kun ei oikein osaa enää keskittyä mihinkään. Takaraivossa painaa ajatus kentälle ehtimisestä.

Ajoissa pääsimme kuitenkin sinnekin ja lento oli kaiken hatuksi vielä myöhässä. Kaiken kaikkiaan Mallorcasta jäi kuitenkin hyvät fiilikset ja aika kivasti sitä ehti viikon aikana nähdä. En pitäisi ollenkaan mahdottomana ajatuksena lähteä sinne joskus uudestaankin - etenkään itärannikolle. O rankkasi paikan jopa vierailemistamme aurinkolomakohteista mieluisimmaksi.

Vaan eiköhän sitä seuraavalla reissulla päädytä kuitenkin jonnekin ihan muualle - niin monta mielenkiintoista kohdetta on vielä näkemättä...

Mallorca, päivä 5

Viides päivä käynnistyi Palman lähellä Portals Nous - nimisessä paikassa, josta matkasimme ylös vuoristoon.

Valitsimme moottoritien Incaan ja suuntasimme sieltä kohti Port de Sa Calobraa, joka oli ensimmäinen paikka, jonka halusimme nähdä. Virhe. Kaikkinensa. Olisi pitänyt ajella vain edestakaisin Sóllerin kautta eli tuota harmaalla näkyvää tietä - se oli paljon helppokulkuisempi ja miellyttävämpi. Ajatuksenamme kuitenkin oli, että ns. ympyrälenkin ajamalla näkisimme enemmän.

Kunnon serpentiinimutkia. Hirvitti sen verran, että pyysin koko ajan O:a ajamaan alta neljääkymppiä. Koskaan ei tiennyt, mitä mutkan takaa tuli vastaan. Pahimpia olivat bussit, joita tuli jossakin vaiheessa muistaakseni kuusi peräkkäin. Myöhemmin huomasimme liikennemerkin, jossa sanottiin, että juuri tuo kellonaika oli pahin liikenteen kannalta... Pyöräilijöitä oli myös massoittain liikkeellä.

 Pysähdyimme yllä näkyvälle taukopaikalle ihastelemaan maisemia. Paikalle oli rakennettu pieni kioski, jolla oli vuorenrinne takaseinänään ja josta sai vastapuristettua appelsiinimehua.

Toinen suosittu taukopaikka oli rakennettu tien yli kulkevan akveduktin - tai sellaiseksi sen ainakin oletan - viereen.

Ja välillä tie oli niin kapea, että siitä mahtui vain yksi auto kerrallaan.

Sa Calobra sijaitsi rannikolla ja sielläkin pääkohteenamme oli rotkossa sijaitseva ranta nimeltään Torrent de Pareis. Emme vain olleet varautuneet siihen, että kyseinen ranta oli oikeastaan paikan ainoa vetonaula ja se oli osattu kaupallistaa viimeisen päälle.

Rantaa ei todellakaan tarvinnut etsiä, vaan ns. kaikki tiet (eli ainoa tie) veivät sinne. Tien varteen oli pystytetty pari ravintolaa ja turistikauppaa.

Satama oli pikkuinen pätkä rantaa, jolla ei näkynyt veneen venettä.

Kivat maisemat toki sieltäkin avautui.

Etsimällemme rannalle johti ledvalaistu tunneli...

Ja vaikka paikka itsessään olikin hieno luonnonmuodostelma...

 ... oli siellä hiukan liikaa ihmisiä ja veneitä omaan makuuni.

Sanoisinkin, että jos ottaa huomioon kaiken sen vaivan, jota tuonne päästäkseen pitää nähdä ja itse kohteen turistilaumoineen, niin en ehkä täysin varauksetta suosittelisi sitä muille. Kivempiakin kohteina löytyy.

Sa Calobrasta jatkoimme kohti Sólleria, Fornalutxia ja Deiaa eli yksinä Mallorcan kauniimmista pidettyjä vuoristokyliä ja -kaupunkeja.

 Sólleriin pääsisi Palmasta tuollaisella vanhalla junalla halki sitrustarhojen.

 Ja samainen juna näytti kulkevan myös Port de Sóllerissa.

Kivoja paikkoja, mutta en tiedä johtuiko se matkaväsymyksestä vai säästä, ettemme oikeastaan innostuneet tutustumaan niihin enää sen lähemmin.

Sen sijaan ajelimme hotellin buffettiin syömään ja ilmeisesti olin niin nälkäinen, etten tullut kuvanneeksi ruokiamme. Ei sillä, että ne mitään tajunnan räjäyttäviä olisivat olletkaan, mutta ajoivat kyllä asiansa pitkän road trip -päivän päätteeksi.

Mallorca, päivä 3

Kolmannen päivän kohteena oli Cap de Formentor -niemi majakkoineen.

Matkan puolessa välissä poikkesimme palvomaan aurinkoa Alcúdian valtavalle turistirannalle. 

Alcúdia oli paikkana sellainen, että jos sen ottaisi kohteekseen ja viettäisi lomaviikkonsa siellä, niin varmasti löytäisi paljon tekemistä, mutta paljon autenttista Mallorcaa jäisi näkemättä. Kunnon turistikohde siis.

Matka jatkui hetken aikaa pitkin rannikkoa ja sitten aloimme nousta ylös vuoristomaisemiin, joista niemenkärki koostui.

Neulansilmämutkat olivat aika kuumottavia, kun kapeilla teillä tuli vastaan pyöräilijöitä ja muuta liikennettä. Etenkin, kun O:n ajotyyli ei ole mikään maailman rauhallisin.

Määränpää vihdoin näkyvissä!

 Poikkesimme majakalla kahville ja niin teki myös tämä rohkea vuohi.

Kahvi ei tosin tainnut oikein maittaa.

Takaisintulomatkan ajelimme rauhallisemmin ja pysähtelimme näköalapaikoille ottamaan kuvia. Vastaantuleva liikennekin oli jo rauhoittumaan päin.

Formentorille johtavan vuoristotien juuressa oli Port de Pollenca -niminen kaupunki, josta olin lukenut kehuja. Pitipä siis käydä sekin tsekkaamassa.

Illan viimeinen kohteemme oli Alcúdian vanhakaupunki.

Kaunis paikka! Lähistöllä olisi sijainnut myös roomalaisajan raunioita, mutta O ei oikein jaksanut innostua niistä.

Ei kannata jättää kakkoja keräämättä...

Vanhankaupungin ulkopuolella sakko oli puolet pienempi.

Illallista nautimme Port de Alcúdian parhaita lammasannoksia tarjoavassa (tai ainakin niin itse itseään mainostavassa ravintolassa). Ja reissun parhaat ruuat nämä olivatkin!

O:lla katkarapugratinoitua kalaa...

... ja minulla sitä lammasta. Noiden ruokien jälkeen jouduin todella taistelemaan pysyäkseni paluumatkan hereillä... enkä aivan tainnut siinä onnistuakaan. Onneksi O kuitenkin pysyi, niin että pääsimme turvallisesti takaisin hotellille ympärille laskeutuneesta pimeydestä huolimatta.