Kystä kyllä

Tämän vuoden jouluaterian suunnittelu ja toteutus jäi aika viime tinkaan. Alkukuun vietimme Italiassa ja tänä vuonna toteuttamani mm. kaikkien kaappien läpikäynnin käsittänyt joulusiivous sekä joululahjojen osto veivät suuren osan muusta joulunalusajasta. Tuomaan markkinoille ja Kauneimpiin joululauluihin  piti toki myös ehtiä. Niinpä jos O olisi saanut päättää, olisi yhdessä valmistamamme jouluateria todennäköisesti jätetty tänä vuonna toteuttamatta. Vaan kun lykkäsin miehelle kasan joulukirjoja ja reseptivihkoni käteen ja käskin valita sieltä muutaman helpon herkun valmistettavaksi, alkoi hänenkin motivaatiotasonsa nousta. 

Kattaus oli varsin simppeli. Viime vuonna Stockan alennusmyynneistä kotiuttamani servettirenkaat pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Ruuat katetaan välillä pöytään, välillä keittiön tasolle, enkä ole oikein tyytyväinen kumpaankaan tapaan. Molemmista tulee hiukan sekava vaikutelma.

Pääruuaksi teimme tänä vuonna kinkun sijaan O:n päätöksellä kylkirullaa, jonka sisään sullottiin rouhittuja pistaasipähkinöitä, pieneksi pilkottua kuivattua viikunaa ja muutama rosmariinin oksa. Paiston aikana rullaa valeltiin siirappivedellä.

Lopputulos oli ihanan mehevä, hieman makea ja ah, niin jouluinen! Tästä taisi tulla kertaheitolla meidän molempien lemppari ja itse asiassa toteutimme vastaavan makumaailman jo uudelleen lihamurekkeen muodossa lisäten täytteeseen myös hiukan juustoa. Lämpimät suositteluni! Rullan koosta tosin sanottakoon, että tällainen 450 g kylki oli kahdellekin ihmiselle vähän turhan pieni - seuraavalla kerralla isompi.

Possun kylkeen keiteltiin paistoliemestä omenasose-pohjainen kastike. Sopi ihan täydellisesti lihan kylkeen.

Lämpimiä kasvislisukkeita oli kaksi: paahdetut punajuurilohkot vuohenjuustomoussella ja juureslaatikko. Punajuurilohkot pyöriteltiin oliiviöljyssä ja yrteissä. Vuohenjuusto korosti niiden makua hienosti.

Juureslaatikko syntyi yhden joulukirjani reseptillä ja sen maustamiseen käytettiin mm. piparjuurituorejuustoa. Tästäkin tuli erittäin maukasta.

Tuomaan markkinoilta mukaan tarttui jälleen kylmäsavuporoa, joka oli aivan yhtä mureaa ja maukasta kuin viimevuotinenkin.

Lisäksi toimme sieltä kalapöytään graavisiikaa, joka harmillisesti oli hieman turhan suolaista. 

Kalapöydän kunkku oli silli venäläiseen tapaan. Tätä ylistetiin jouluisen ruokalehden pääkirjoituksessa - siitä idea. Matjessilliviipaleiden kyljessä tarjoiltiin smetanaa, punasipulia, punajuurta, kananmunaa, maustekurkkua ja kapriksia. Kaunis ja kiva tapa tarjoilla silliä. Ensi kerralla tosin valitsen ehkä hiukan makeammat (Felix Maku-) kurkut kylkeen.

Kylmäsavulohitartar piti paikkansa ja uutena tulokkaana paikkansa pöytäämme taisteli taustalla näkyvä katkarapusalaatti. Hyviä molemmat!

Sienisalaatti syntyi viimevuotisella reseptillä kaupan säilykesekasienistä.

Joulusalaatista tuli tänä vuonna aivan erityisen ihanaa. Pohjaksi salaattisekoitus, lisäksi kurkkua, omenaa, päärynää, viikunan lohkoja, granaattiomenan siemeniä, pistaasipähkinöitä, juustokuutioita ja kermaista sinihomejuustoa. Ai että, yksi lemppareista!

Salaatinkastikkeeseen tuli viikunabalsamicoa, mikä sopi tähän aivan erityisen kivasti. Viikunat ovat nähtävästi lyöttäytyneet erottamattomaksi osaksi joulupöytääni - muutama vuosi sitten en ollut edes koskaan maistanut ja nyt niitä löytyi kaikista kolmesta lempparireseptistäni. 

Kokoelma kylmiä.

Ja lämpimiä.

Jälkkäriksi tekaisin piparkakkujäädykkeen puolukkakastikkeella. Tämäkin oli makumaailmaltaan aika kiva - makeaa ja hapanta yhdessä.

Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut joulumenu, eikä liian työläskään, kun jälkkärin, salaatinkastikkeen ja kylmät ruuat valmisti jo edellispäivänä. O:kin myönsi lopulta, että olihan se jälleen vaivan arvoista ja samalla tuli valmistettua joulunalusviikon ruuat valmiiksi jääkaappiin.

Eiköhän perinne siis jatku ensi vuonnakin ❤

Syysherkkuja

Muutama ruokakuva menneen syksyn ajalta. Reseptit ovat itselläni sen verran hyvässä tallessa, etten koe tarpeelliseksi rustata niitä tähän, mutta jos jotakuta kiinnostaa jokin tietty resepti, niin kysyä saa.

Meidän syksyymme kuuluvat aukottomasti sienet ja alkusyksystä vaikuttikin siltä, että niitä saadaan tänä vuonna runsaasti. Yllä olevassa kuvassa syksyn ensimmäiset suppilovahverot elokuulta. Voita, sipulijauhetta ja suolaa - mitään muuta ne eivät kaipaa. Taivaallisia!

Kerrankin satuin löytämään myös lampaankääpiä aivan tuoreeltaan, madottomina. Ja luulen, että tässä on paras tapa loihtia niistä ruokaa: pyöräytys rikotussa kananmunassa, sitten mantelijauheessa tai korppujauhoissa, sitten pannulla voissa. Molemmille kyljille hiukan suolaa ja pippuria.

Herkkua!

Karppisienirisottoakin olen ehtinyt vääntää jo usempaan otteeseen. Tänä vuonna olen myös uhrannut siihen niin kanttarelleja kuin suppilovahveroitakin. Erittäin hyvää ja helppoa!

Mantelijauheella onnistuu myös kalan leivitys ja turkkilaisesta jugurtista pyöräyttää nopeasti raikkaan kastikkeen kylkeen.

Tässä puolestaan kuha sai hunnukseen kermaista herkkusienikastiketta ja juustoa. Lisukkeena Sienestäjän pannuvihanneksia eli sellaista valmista vihannesosastolla myytävää kasvisseosta. Taivaallinen annos!

Yksi tämän syksyn uusia ja ehdottomasti herkullisimpia reseptikokeiluja olivat juustoiset kukkakaalipihvit. Näistä tuli ihan älyttömän hyviä! Söimme friteerattujen muikkujen lisukkeena, mutta sopisivat moneen muuhunkin. Maku on miedon herkullinen.

Omenapaistos on ns. peruskauraa - ilman sitä kauraa, mutta tänä vuonna uutena juttuna kokeilin karppia vaniljakastiketta, joka onnistui ihan loistavasti. Vähän työläämpi se toki on kuin vaikka loraus vaniljalla maustettua kermaa, mutta vähän fiksumpi tarjottava esim. vieraille.

Joskin pakko kai myöntää, että tänä syksynä olemme sortuneet harvinaisen usein myös noutoruokaan. Tai oikeastaan kotiinkuljetuspalveluun. Uusia ravintoloita kun ilmestyy Pizza Onlineen kuin sieniä sateella. Ja niistä saa jopa ihan fiksuja ruokia.

Kävin myös ystäväni kanssa opiston ruokakurssilla, josta tarttui muutama kiva resepti matkaan.

Tässä poke bowl eli havaijilaishenkinen raakamarinoitua kalaa sisältävä lounaskulho, jollaisia kuulemma bisnesmiehet rapakon takana tällä hetkellä mielellään nautiskelevat. Ihanan raikas ja kevyt ruoka!

Samaa ei sen sijaan voi sanoa kurssin jälkiruuasta eli frozen yoghurtista suolapähkinä-kinuskilla kuorrutettuna. Alkuperäinen resepti oli omaan makuuni aivan liian makea, mutta pienellä kikkailulla tästä sai paitsi juuri sopivan, myös karpin. Erittäin herkullista!

Välimerellinen viikonloppu

Uusi kirja innosti uusiin, välimerellisiin ruokakokeiluihin. 

Savulohi sai kylkeensä kukkakaali-basilika-lisuketta, jota kehuttiin kirjassa vuolaasti. Maukasta tuosta tulikin - etenkin valkosipulin kera.

Toinen kiva uusi lisuke koostui herneistä, fetajuustosta ja mintusta.

Kalan sai kaverikseen timjamikastiketta.

Salaatti oli kuitenkin vanhaa kunnon halloumi-mansikkasalaattia Pirkan reseptillä.

Vaaleaa sangriaa lauantai-illan kunniaksi.

Jälkkäriksi herkullista suklaamoussea.

Sateisen sunnuntai-aamun lämpimäksi lohturuuaksi chorizo-nakkipaistosta fetajuustolla ja kananmunilla.

Mukavan ruokaisaa, mutta yllättävän tulista. Jatkossa voisi korvata puolet nakeista ihan tavallisilla.

Kirjasta on ollut paljon iloa jo nyt ja monenmonta reseptiä on vielä kokeilematta. Hieman muokattua frito mallorquiniakin tekisi mieli kokeilla, vaikka O vannoi, että ei enää koskaan...

On ollut ihanaa ostella tuoreita, tuoksuvia yrttejä sekä muita tuoreita raaka-aineita uusia kokeiluita varten. Ainakin herne- ja kukkakaalilisukkeet jäänevät pysyvästi lisukelistallemme ja monipuolistavat kasvisten syöntiämme entisestään.

Tällaiset ruuat ovat ihan täydellistä hyvän mielen ja olon ruokaa.

Simply Easter

Viimeisten pääsiäiskuvien paikka.

Pääsiäiskotimme oli tänä vuonna hyvin hillitty - johtuen varmaan siitä, että pääsiäisen laittaminen jäi aika viime tinkaan. Sen syynä puolestaan taisi olla jonkinasteinen inspiraation puute. Viimeisinä neljänä vuotena meillä on aina ollut pääsiäisvieraita, tänä vuonna ei. Se kai latisti vähän fiiliksiä, vaikka ei kai saisi.

Lammasta oli kuitenkin pakko saada. Viime vuonna otimme ensimmäistä kertaa kokeiluun pulled lambin. Se oli hyvää, mutta jäin kaipailemaan ilmassa paistoaikana leijuvaa, tenhoavaa yrttien ja valkosipulin tuoksua. Tänä vuonna yritin yhdistää molempien reseptien parhaat puolet.

Lampaan pintaan hierottiin merisuolaa ja siihen tehtiin veitsellä viiltoja, joihin tuikin valkosipulinkynsiä. Päälle siveltiin kerros pehmeään voihin sekoitettua rosmariinia, timjamia ja minttua. Koko komeus kääräistiin folioon ja laitettiin kannelliseen uunivuokaan yön ajaksi.

Pian paistin uuniin laittamisen jälkeen nukahdin väsyneenä sohvalle ja nukuin kuin tukki seuraavaan aamupäivään. Tarkoituksenani oli ollut aamun tai aamuyön tunteina valella lihaa paistoliemellä muutamaan otteeseen, mutta toteutumatta jäi se suunnitelma. Samoin mikäli tuoksuhuumaa oli, nukuin siitä kyllä onnellisesti ohi. Luultavasti suurin osa tuoksuista oli kuitenkin jäänyt uunin ja foliopaketin sisään.

Lampaan kypsyysaste oli hyvä eli liha irtosi rasvoista ja sidekudoksista vaivatta haarukoiden avulla. Liha nosteltiin kulhoon ja päälle ripoteltiin tuoretta minttua ja granaattiomenan siemeniä, kuten alkuperäiseen reseptiin kuuluu.

Alkuruokana pääsiäisateriallamme oli tänä vuonna Lidlin valmista sienikeittoa. Ei mitään kovin erikoista hienon kuuloisista raaka-aineistaan huolimatta.

Pääruoka. Lammas oli uunistaan tullessaan hieman kuivan oloista, joten valelin sen päälle runsaasti siivilöityä paistilientä, mikä muhevoitti lihaa kivasti. Parhaimmillaan lammas oli kuitenkin pari päivää valmistuksen jälkeen uudelleen lämmitettynä - mureaa ja maukasta. Ja nuo granaattiomenan siemenet ovat tuossa ihania.

Lampaan lisukkeena tarjoiltiin öljyssä ja yrteissä pyöriteltyjä uunijuureksia. Aiemmin käytimme runsaasti pakasteuunijuureksia, mutta sittemmin olemme siirtyneet näihin vihannesosaston valmiiksi pilkottuihin juureksiin, jotka pysyvät hieman paremmin muodossaan.

Salaatti oli kovin panostamaton.

O:n siskolta saadut lautasliinat ja -renkaat vihittiin vihdoin käyttöön. Ovat odotelleet kaapissa sopivan juhlallista tilaisuutta, mutta liekö sellaista tulossakaan, joten mitäpä niitä säästelemään.

Joululahjaksi saamamme alkupalalusikat pääsivät niin ikään ensi kertaa käyttöön.

Jälkiruuaksi väänsin pikaisen pashajäädykkeen.

Ja tietysti juustokakun. Tein pari vuotta sitten parasta-ikinä-juustokakkua pääsiäiseksi - vahingossa ja ilman reseptiä. Kirjoittamatta raaka-aineita mihinkään ylös. Viime vuoden juustokakku taisi olla jotakuinkin samanlainen kuin tämänvuotinenkin, eli ei sellainen huikea. Mikähän se salainen ainesosani silloin pari vuotta mahtoikaan olla? Ehkä persikkasose? Tämän takia pitäisi aina jaksaa ja muistaa kirjoittaa reseptit tänne ylös.

Etenkin ne vahinkolaukaukset.