Tub with Bubbles

Tuossa kuvia selaillessani huomasin, että yksi tämän kevään uusista hankinnoista on jäänyt tyystin esittelemättä - Tubble, eli meidän uusi kylpyammeemme. Ensimmäisessä vuokrakodissani oli kylpyamme, mutta seuraavissa neljässä ei. Rakastan lämpöä ja lämmintä vettä, joten olin vähällä hankkia muovisen, liikuteltavan ammeen ensimmäiseen Vantaan kotiini. Sen kylpyhuoneessa olisi ollut ruhtinaallisesti tilaa. Ajatus kuitenkin hautautui muuttosuunnitelmien alle ja seuraavassa kodissamme saimmekin sitten nauttia jo taloyhtiön saunasta. Nykyistä saunaamme en myöskään mistään hinnasta vaihtaisi pois, mutta kun joulun jälkeen näin jonkun hehkuttavan netissä lahjaksi saamaansa ilmatäytteistä ammetta, iski minuunkin valtava houkutus. Miten ihanaa olisikaan istua ammeessa kynttilöiden tuikkeessa ja lukea kirjaa tai katsella sarjoja. Kylvyn jälkeen altaan saisi pakattua kaappiin, pois silmistä.

O suhtautui ideaani ensin hieman skeptisesti, mutta innostui lopulta sen verran, ettei antanut minun ostaa halvinta e-Baysta löytämääni kiinalaisversiota, vaan tilasimme Tubblen ja vieläpä kahden hengen versiona.


Allas on sen verran iso, että se vie täytettynä suurimman osan kylpyhuoneemme vapaasta tilasta. Täyttäminen sujuu nopeasti pakkauksen mukana tulevalla ilmapumpulla ja tyhjennys mukana tulleella letkulla. Altaan pohja on ilmatäytteinen, minkä vuoksi siellä on mukava istuskella. Ehkä jopa mukavampi, kuin perinteisessä kovalla pohjalla varustetussa kylpyammeessa. Toisessa päässä on juomateline ja pää- sekä niskatuki, toisessa päässä vetoketjuilla suljettava kansi, jonka päällä voi halutessaan lukea vaikkapa kirjaa. Tämä ominaisuus on kuitenkin vielä testaamatta, sillä vastoin odotuksia en toistaiseksi ole päässyt vielä kertaakaan yksin kylpyyn...

En, vaikka olisin varustautunut kylpyyn millaisella luettavalla materiaalilla tahansa...

Ainoa ongelma kylpynautinnon saavuttamisen suhteen on ollut veden lämpötilan säätäminen. Liian kuuma ja kylmä vesi tekevät kylpemisen mahdottomaksi ja ihannelämpötilan saavuttaminen näppituntumalla on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Viime kesän paljuilukokemustemme perusteella sopiva lämpötilahaarukka on n. 37-38 astetta. Siihen päästäksemme hankin eilen Honkkarista yllänäkyvän kelluvan lämpömittarin kylpykaveriksemme. Eihän tuota nyt voinut vastustaa!

PS. Jos jollakulla on antaa vinkkejä huumaavan tuoksuisista, hyvin vaahtonsa säilyttävistä kylpyvaahdoista, niin kovin mielelläni niitä kuulisin!

Aurinkotervehdys

Heissan! Tämän vuoden pääsiäispäivystykseni rajoittuivat vain kiirastorstaihin ja pitkäperjantain aamuun, mikä tarkoitti pidennettyä viikonloppua ja jopa jonkinlaista pääsiäislomaakin pitkästä aikaa. Vaikka no, kertyihän noistakin sellainen leppoisa 27 tunnin työputki, että olihan sitä siinäkin.

Päädyimme viettämään koko pääsiäisloman kotona, koska quite frankly  - niin sitä rentoutuu parhaiten. En ollut kolmeen viikkoon saanut nukkua yhtenäkään aamuna niin pitkään kuin unta silmissä riittää, joten ihan ensimmäisenä missiona oli univelkojen kuittaus. Toinen tavoite oli syödä hyvin. Check ja check!

Kävimme pääsiäisostoksilla keskiviikkona ja Lidlistä tarttui kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeellista matkaan. Nämä etanat yhtenä esimerkkinä. Olin syönyt etanoita vain kerran aikaisemmin ala-asteikäisenä Ahvenanmaalla etanafarmilla vieraillessamme. Tuolloin etanoista oli jäänyt ihan hyvä maku, mutta nämä pakasteversiot tuottivat kyllä pettymyksen. Sen sijaan perjantain pääruuan virkaa toimittaneet lampaanfileet ja punajuurilohkot olivat yhtä hyviä kuin aina ennenkin.

Iltapalaksi vielä juustolautanen ja lammasmakkaraa. Viimeksi mainitun tuhosi tosin O, itse en uskaltanut maistaa, kun en mikään makkaroiden suurin ystävä muutenkaan ole. Lauantain ateria oli yksinkertainen ja nopea: kanankoipia ja juuresranuja - tuli nimittäin sen verran kiire lenkiltä ja saunasta leffaan. Kävimme katsomassa Onnenonkijan, joka oli sellainen perussuomileffa - hyväntuulinen hömppä. Vaan onnistui se hiukan houkuttelemaan taas blogin ääreen, niin että kuvia tuli ainakin pääsiäislomalla räpsittyä. Alan vihdoin päästä sinuiksi uuden kamerankin kanssa. Alla olevia kuvia ottaessani tajusin jossakin vaiheessa, että kamerassa oli asetuksena videokuvaus ja tyynesti vaan napsin sillä still-kuvia. Haha, ei se aina lähde! Kamera-parka.

(Juu, en edelleenkään ole ehtinyt lukea sitä käyttöohjetta...)

Sunnuntain suhteen puntaroimme pitkään, toteuttaako perinteinen pääsiäisateria silloin vain lähteäkö brunssille. Päädyimme jälkimmäiseen - sen verran houkuttelevalta näytti Hertsikan metroaseman vieressä sijaitsevan Treffipubin menu. Teemana oli street food ja alkupalaksi tarjolla mm. kanavartaita paprikamajoneesilla, coleslawia, chilihärkää, kalapyöryryköitä, juureksia ja asioita, joiden nimiä en osaa tähän kirjoittaa.

Pääruuaksi oli tällaisia minipurilaisia tai sen kaltaisia asioita. Tuo sämpylä oli ilmeisen pullamainen ja taisi kulkeakin nimellä bun. Itse tulin jo alkuruokasetistä niin täyteen, että skippasin pääruuan kokonaan. 

Jälkkäriksi oli mm. kuppikakkuja, suklaamunia, marjarahkaa, suklaashakea ja jotakin mämmistä tehtyä asiaa. Tämä oli nyt toinen visiittimme ko. paikan brunssille ja täytyy sanoa, että ruokaan siellä ainakin panostetaan! Ruuat ovat tavallaan melko brunssisia, mutta sen sijaan, että kattaus olisi yhdistelmä breakfastia ja lunchia, koostuu se ennemmin tietyn teeman ympärille kootuista naposteluruuista. Hyvin erilainen siis kuin monet muut brunssit, mutta laadukas ja suosittu! Itse tykkäsimme enemmän muutaman viikon takaisesta Välimeri-kattauksesta, mutta kyllä tähänkin oli hyviä makuja saatu koottua.

Brunssilta jatkoimme Herttoniemen rantaan lenkille. Ulkoilimme noilla seuduilla useinkin Viikissä asuessamme, sillä Viikin ympyrät kävivät aika nopeasti (liian) tutuiksi. Oli siis hauska käydä verestämässä vanhoja muistoja - etenkin, kun sää oli noin upean keväinen.

Koirilla oli käytössä uudet hihnat, jotka ostin taannoin "osta kolme, maksa kaksi" -hintaan eläinkauppareissultamme. Oikeasti oli tarkoitus ostaa Taikkikselle uusi panta, mutta toisaalta tyyppien hihnatkin olivat niin nuhjuiset, että uusien hihnojenkin hankinta oli ihan perusteltua. Näissä on vielä se kiva ominaisuus, että nuo valkoiset tekstit loistavat pimeässä. Syyskelejä odotellessa!

Vaan nautitaan nyt ensin tästä keväästä. Joda muutti eilen terassille, mikä on aina varma kevään merkki. Aiempina aurinkoisina päivinä kissat ovat tehneet ulkokiipeilypuuhunsa lyhyitä täsmäiskuja, mutta nyt Joda vietti sen huipulla monta tuntia nukkumassa ja taisinpa itsekin pienet ruokatorkut terassilla vetäistä.

Ilta puolestaan on kulunut vanhojen, rästiin jääneiden luentomateriaalien läpikahlauksen ja kiireettömän ulkoilun parissa. Olemme asuneet nykyisillä sijoillamme nyt puolisentoista vuotta, mutta silti moni kolkka ihan kävelyetäisyyden päässä on vielä näkemättä. Tämän viikonlopun jälkeen nyt kaksi vähemmän.

Kokoan vielä oman postauksensa, mutta näiden kuvien myötä aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

PS. Mukava kuulla, että edellispostauksen jälkeen useampi teistäkin hankki Neaton kotiapulaisekseen ja on ollut siihen tyytyväinen! Mekin olemme edelleen kovin tyytyväisiä omaamme.

Yskänlääke

Heissan! Aika harvoin kai tulee nykyään hehkutettua täällä mitään tuotetta, mutta nyt on kyllä ihan pakko. Ilmankostutin - mikä ihana lisä suomalaiseen talvikotiin. Saatiin omamme viime jouluna lahjaksi ja ahkerassa käytössä on ollut. Päällä oikeastaan aina, kun olemme kotona. Iho ja huulet kuivuvat merkittävästi vähemmän ja mikä parasta: astmayskään taipuvaiset kissamme eivät ole yskineet koko talvena ollenkaan - eivät edes pahimpien pakkasten aikaan. Suosittelen siis lämpimästi kaikkien astmakissojen omistajille.  Ei nimittäin ole sattumaa, että astmayskä pahenee tyypillisesti juuri syys- ja talviaikaan sään kylmetessä ja ilmankosteuden laskiessa.

Tänä vuonna hankimme laitteen rinnalle ilmankosteusmittarin, jonka avulla on helppo seurata laitteen todellista vaikutusta ja pitää ilmankosteus riittävissä lukemissa. Alunperin olin katsellut ilmankostuttimen kanssa samaa merkkiä olevaa mittaria, mutta ylläoleva, Ellokselta tilattu malli vei lopulta voiton paremmalla hinta-laatusuhteellaan. Sitä paitsi se näyttää hymynaamalla, milloin ilmankosteus on kohdillaan.

Hymynaama minulta sekä ilmankostuttimelle että mittarille!

PS. Osaisiko kukaan suositella minijärkkäriä? Alkaa mennä kärsivällisyys tuon nykyisen kanssa...

EloKissat

Ajattelin tulla esittelemään uusimmat tulokkaat kissojemme aktivointileluperheeseen. Alkuunhan käytimme älypelinä itse rakentamaani pahvialustaa ja sittemmin valkoista muovista Cat Activity Fun Board -alustaa. Sittemmin olen hiekkatilausten yhteydessä sijoittanut vielä kahteen enemmän aivotyöskentelyä vaativaan leluun, jotka näkyvät ylläolevassa kuvassa. Kovin kalliitahan nuo eivät edes ole, ottaen huomioon, että muovista valmistettuina ovat lähes ikuisia ja käytössä melkein joka päivä. Ehdottomasti hintansa väärtejä ainakin tällaisten aktiivisten, toimintaa vaativien kissarotujen tai -yksilöiden kohdalla. Meidän laumassamme lähinnä Utun - Jodalla on turhan vähän kärsivällisyyttä hankalampien pulmien ratkaisuun.

 Cat Activity Fun Board

+ Sopivan yksinkertainen aloittelijoille ja voisinpa väittää, että sopii lähes kaikille kissoille

+ Ainoa, jonka päälle ymmärtävät meillä molemmat kissat

+ Helppo puhdistaa

- Kohtalaisen kookas säilyttää ja kerää helposti pölyä ja roskaa

- kallein näistä, hinta 24,90e

 Cat Activity Roulette

+ hyödyntää hienosti kissojen tapaa käyttää tassujaan ruuan etsintään, sillä pyörii tassun avulla ympäri kevyesti

+ vaikeustasoja on kolme ja ainakin vaikeimman tyhjentämiseen kuluu aina tovi jos toinenkin

+ hyvä hinta-laatusuhde, hinta 11,90e

- luistaa liukkaalla alustalla, vaatisi mieluusti tassut alleen

- ainoa lelu, josta syntyy koliseva ääni, ei tosin ole meitä häirinnyt

- pelkään pienten irto-osien hukkuvan ajan saatossa

Dog Activity Flip Board 

+ eniten kekseliäisyyttä vaativa erilaisten toimintojensa puolesta

+ sopivan haastava helpompiin leluihin tottuneelle

+ sopii sekä kissoille, että koirille

+ hyvä hinta-laatusuhde, hinta 11,90e

- pienten yksityiskohtien puhdistaminen hankalampaa

Poikien  suhtautuminen näihin uusimpiin leluihin käy parhaiten ilmi oheiselta videolta.

Vinkkejä muista toimiviksi todetuista älypeleistä?

Rush to HEL

Pari teistä toivoi, että kertoilisin arkikuulumisiakin jo vihdoin. Kiva kuulla ja pahoitteluni tästä hiljaisuudesta. Kuten arvaattekin varmaan, niin uusi työnkuva on astunut kehiin ja reppu on ollut iltaisin aika tyhjä. Kotiin päästyä on pakko jatkaa vielä työasioiden purkua ja perehtyä seuraavan päivän potilaisiin. Blogi on ollut melko lailla viimeisenä mielessä. Tämä onkin ensimmäinen kerta koskaan, kun olen tosissani miettinyt koko bloggaamisen lopettamista ja samanlainen buumi tuntuu käyneen muissakin jo pitkään seuraamissani blogeissa. Tänä viikonloppuna inspiraatio nosti hieman päätään, mutta katsotaan, miten tässä käy. 

Jos ja kun yritän vielä purkaa kuvasumaa, haluan edetä kronologisessa järjestyksessä. Matkamme Ootysta Helsinkiin kesti parisen vuorokautta ja kun sitten Helsinki-Vantaalla sain kuulla, että laukkuni ei saapunutkaan Suomeen, niin kyllä siinä väsymyksissäni taisin pienet itkut tirauttaa. O oli ihan järkyttynyt, kun saikin kentällä syliinsä kyynelsilmäisen tyttöystävän ilosta hihkuvan sijaan. Olin toki pakannut kaikki arvotavarat käsimatkatavaroihin, mutta kaikki Intian ostokset olivat olleet ruumassa. Niin tuliaiset kuin omat matkamuistonikin. Olin varma, että ne olivat jääneet jonnekin kauas Intiaan saakka, enkä näkisi niitä enää koskaan.

Päivät vierivät, eikä laukustani tehty havaintoja. Ehkä noin kolmen päivän kuluttua Helsinki-Vantaalta soitettiin ja kyseltiin laukkuni sisällöstä hyvinkin tarkkoja kysymyksiä - jopa nolostuttavan tarkkoja. Ajatus siitä, että joku menisi tonkimaan laukkuani tuntui inhottavalta, mutta pakkohan niin on tehdä, jos muu ei auta. Olen kyllä valinnut laukkuni värin niin, ettei noita tusinakaupalla luulisi laukkuhihnoilta löytyvän, mutta jossakin perusteellisessa jemmassa se vaikutti kuitenkin olevan.

Tasan viikko Intiasta paluun jälkeen sain kuriirilta odotetun puhelun: laukkuni toimitettaisiin kotiovelle parin tunnin sisällä. Voi sitä onnen päivää!

Ennen kuin pääsin itse laukkuuni käsiksi, piti Utun tietysti päästä hoitamaan kissamaiset bisneksensä sen kanssa.

Koeistunto käynnissä.

Ja mitäkö laukusta sitten löytyi? Siinä, missä toiset ostelivat intialaisia tunikoita, puuhelmiä ja nahkasandaaleja, olin iloinen, että onnistuin tekemään omannäköisiäni löytöjä, vaikka shoppailu ei todellakaan ollut matkan tarkoitus. Juttuja, jotka tulevat varmasti käyttöön.

Tässä nyt ensin niitä tuliaisia. Löysin kummipojalle tuollaisen pienen tiikerin ja äidilleni äitienpäivälahjaksi intialaisen huivin sekä minttusuklaata.

O:lle T-paidan, lompakon, korun ja semiläppänä tuollaisen kaljapulloshampoon, joka oli mielestäni hieno. Lisäksi klinikan vieressä sijainneessa rakennuksessa myytiin paikallista teetä ja olihan sitä vähintään paketti mukaan ostettava, kun oli kaikki päivät käsiä pestessään tuijotellut ulos teeplantaaseille.

En ole erityisemmin mikään intialaisen tai itämaisen tavaran ystävä, mutta yksi intialainen huivi oli tietysti pakko kotiuttaa, sillä siinä oli kaikki omimmat värini: pinkki, turkoosi ja lila. Hintaa taisi olla parisen euroa. Huivin alta pilkottavat myös mustat kotiuttamani haaremihousut. Molemmat näistä ovat olleet tänä kesänä ahkerassa käytössä, sillä ne tuovat elävästi mieleen tuon unohtumattoman matkan.

Kesävaatteet eivät Ootyssa houkutelleet - sen sijaan ostin kaksi lämmintä hupparia! Etenkin tuota pinkkiä olen käyttänyt ihan todella ahkerasti. Halpoja olivat nämäkin, vaikka olivat ns. paremmasta länkkärikaupasta.

Myös parit omannäköiseni kengät nappasin mukaan. Hintaa taisi olla sen pari euroa pari.

 Koruja oli joka lähtöön, sillä intialaiset käyttävät niitä paljon arkenakin.

Lempikoruni oli pitkään juuri tuollainen pullea yksinkertainen sydän pitkässä ketjussa, mutta kulutin sen jo pari vuotta sitten puhki. Niinpä olinkin suunnattoman iloinen löytäessäni uuden vastaavan! Myös tuo tähtirannekoru oli mielestäni kaunis. Hintaa näillä vissiin euron kipale.

Orgaaninen intialainen huulirasva eräästä luomukaupasta.

Brittimentorimme oli käynyt ostamassa ruokakaupasta jokaiselle tuollaiset teräspikarit muistoksi metalliastioista, joilta söimme koko kurssin ajan. Lisäksi hän oli rustannut paketeihin jokaiselle pienen henkilökohtaisen lauseen muistoksi. Aika ihana :')

Kuvassa näkyvät lukot hankin Heathrown kentältä matkalaukkuani varten - majoituspaikkamme ovissa kun ei ollut lukkoja.

Toinen ihan ehdoton ostos oli yllä näkyvä pehmoinen niskatyyny Heathrowlta. Sen saa halutessaan  käännettyä ympäri suorakulmion muotoiseksi tyynyksi. Tämä taisi olla reissun paras ostos - niin makoisia unia tuon kanssa sai, istuipa sitten koneessa tai minibussissa. Ihan ehdoton!

Mourumassimme puolestaan suosittelevat samaan tarkoitukseen mitä tahansa matkalaukkua.
 Mieluiten puoliksi purettuna.

PetExpo

 Sadepäivän ratoksi suuntasimme tänään sisätiloihin, Messukeskukseen.

Päivän ohjelmanumerona toimi PetExpo, eli Suomen suurimmat lemmikkimessut. O:lle nämä olivat sarjassaan ensimmäiset ja minulle... no, aika monennet. 

Aloitimme kierroksemme herppien ja akvaarioiden parista. Esillä oli esimerkiksi jännä sokkotetra-allas, eli näiden sokeiden, silmättömien luolakalojen luontaista elinympäristöä jäljittelemään rakennettu tippukiviallas. Sellaista ei ollutkaan aiemmin tullut vastaan!

Akvaarioiden jälkeen puikkelehdimme koirakojulta toiselle, muttemme onnistuneet löytämään etsimäämme nättiä, sinistä tyrkkytarjoushihnaa Ledille. Poika nimittäin pisteli Tallinnasta ostamamme hihnan palasiksi joskus joulun tienoilla ja on siitä asti saanut tyytyä harmaaseen nylon-hihnaan, joka on suoraan sanottuna tylsistä tylsin.

Tutkailimme myös kissarotuyhdistysten standeja ja taisipa yksi kissanminttulelukin joltakin pöydältä tarttua mukaan. Kiersimme myös kissojen häkkirivistöt yrittäen löytää erään tietyn "ehkäsittenjoskustulevaisuudessa" -rodun yksilöitä, mutta huonolla menestyksellä.

Teimme muutamia kissanleluostoksia ja jatkoimme seuraamaan koirien näyttelykehiä. Viimeisenä kiersimme loput eksot, eli kanit, jyrsijät, fretit, herpit ja sammakot. Poikkesimme myös eläinsairaalan standilla moikkaamassa tuttuja ja ihmettelemässä eksojen röntgenkuvia.

Ihan mukava tapahtuma, vaikkei nyt ehkä mitään maata mullistavaa uutta. Kiva se on kuitenkin välillä käydä nuuhkimassa, mitä erityisesti tuolla eksopuolella tapahtuu, kun omat eksot rajoittuvat tällä hetkellä sukarapuihin.

Sen kuitenkin voin sanoa, että jos joskus saan lapsia ja poika haluaa liskon tai tyttö kanin, niin ihan hirveän pitkään ei lupaa varmasti tarvitse mankua. Sama pätee ratsastukseen, joka itseltäni kissojen ja koirien tapaan lapsena evättiin.

Onnea on omillaan asuminen! ;)

Lemmikkimessut kierrettyämme olimme jo lähdössä kotiin, mutta päätimme ihan vain nopeasti kurkata vielä käynnissä olevia Outlet-, kädentaito- ja lähiruokamessuja. Jostakin kantautui nenään herkullinen muikkujen tuoksu, joten lounasdilemmamme oli helposti ratkaistu.

Lisäksi O osti itselleen pari pussia ruissipsejä, joista oli tehty tuollaisia kivoja miniversioita - tarkoittaen, että sipsit olivat sellaisia peukunpään kokoisia söpöjä minikuppeja.

Itse ostin kädentaitopuolelta tuollaisen valkoisen liitutaulutussin, jollaista olen jo pitkään himoinnut. Sillä saa aikaiseksi paljon siistimpää ja kirkkaampaa tekstiä liitutaulupinnalle kuin liiduilla, mutta se on yhtä lailla pyyhittävissä pois.

Tässä vielä eläimille mukaan tarttunutta saalista. Suurin osa ilmaisnäytteitä.

Kivoin yksittäislöytö taisivat olla nämä kuivatut kissanherkut, joita sai neljä purkkia eurolla. Utu ei meinannut alkuun kelpuuttaa noita rapuja, mutta etenkin turska maittoi molemmille loistavasti.

Leluvarastoja kartutimme myös, sillä meillä on ongelma: poikien lempilelu (joka nähdään mm. aiemmin postaamallani videolla Jodan hyppysissä) leikittiin loppuun, eikä vastaavaa ole enää saatavilla. Ehkäpä jokin näistä nousee uudeksi ykköseksi? Höyhenlelut ainakin toimivat sen aikaa, kun höyheniä piisaa...

Tämä vihreä pötkölelu oli itselleni uusi tuttavuus. Lepotilassaan se muistuttaa pilliä, mutta kokoon puristamalla ja irti päästämällä se ponnahtaa parin metrin päähän. Alustavat reaktiot vaikuttivat lupaavilta.

Tuntuu siltä, että blogi olisi heräämässä jälleen talvihorroksestaan eloon. Postausaiheita tuntuisi ainakin tällä hetkellä riittävän. Pysykäähän siis kuulolla ja ihanaa alkavaa viikkoa sinne!