24. luukku

24. luukku pitää sisällään vain erittäin lämpimän joulun toivotuksen meiltä kaikilta teille kaikille! Kiitos ihanista kommenteistanne joulukalenteriin ja muihinkin postauksiin koko kuluneen vuoden ajalta! On ilo kirjoittaa näin tsemppaavalle ja myötäelävällä lukijakunnalle, olette tämän harrastuksen suola! Palaillaan, kun asiaa jälleen on.

Siihen saakka - ihanan rentouttavaa joulunaikaa!

23. luukku

Joulukalenterin viimeinen luukku pitää sisällään helposta muovailutaikinasta askarrellut joulukoristeet, joihin ikuistimme laumanjäseniemme tassunjäljet. Tassunjälkiä sydämessä, kirjaimellisesti. Tajusin yhteyden muuten vasta tuota ensimmäistä lausetta kirjoittaessani kirjoittaessani!


Taikinaan tarvitaan:
2,5 dl ruokasoodaa
1 dl maissitärkkelystä
1,5 dl vettä

Sooda ja maissitärkkelys sekoitetaan kattilassa. Lisätään vesi ja sekoitetaan tasaiseksi. Kuumennetaan jatkuvasti sekoittaen, kunnes taikina muuttuu kiinteäksi. Peitetään kostealla talouspaperilla ja annetaan jäähtyä.  

Vaivataan käsin ja kaulitaan levyksi. Apuna voi tarvittaessa käyttää maissitärkkelysjauhoa.

Otetaan levystä piparkakkumuoteilla haluttuja kuvioita ja kuivatetaan ne 100-asteisessa uunissa n. 30-40 min ajan. Käännetään kerran tai pari kuivattamisen aikana.

Itse tosiaan painoimme levyyn kaikkien eläintemme tassunjäljet ja nimet kirjainleimasimilla. Ripustuslankojen reiät tehtiin puolestaan juomapillillä.

Harkitsemme koristeiden sprayaamista hopeanvärisiksi, mutta ovat nämä valkoisetkin aika ihanat, joten jääpä nähtäväksi. 

22. luukku

22. luukusta paljastuu huulia viilentävä piparminttuhuulirasva.

Tätä varten tarvitaan:
- huulipuna
- mehiläisvoidetta (luontaistuotekaupasta)
- 100% piparminttuöljyä (luontaistuotekaupasta)
- parafiiniöljyä (apteekista tai lemmikin ensiapulaukusta)
- pieni metalli- tai muovipurkki

Itse tehdyn huulirasvan reseptejä löytyy netistä pilvin pimein ja koska itse sain luontaistuotekaupasta mehiläisvoidetta puhtaan mehiläisvahan sijaan ja tajusin asian tietysti vasta kotona, kerron vain, miten tein huulirasvan näistä aineksista.

Mehiläisvoide ei tahtonut sulaa mikrossa, joten sekoitin sen joukkoon hiukan parafiiniöljyä, jolloin sain siitä juoksevampaa ja mikrotuskin alkoi purra. Sulatin myös pätkän pinkkiä huulipunaa ja sekoitin sen joukkoon väriä antamaan. Lopuksi sekoitin voideseokseen n. 5 tippaa 100% piparminttuöljyä. Puristin seoksen pari kertaa teesiivilän läpi, jotta sain eroteltua voiteeseen sekoittumattomat huulipunahiukkaset pois ja lusikoin seoksen sitten askartelukaupasta löytämääni pieneen metallipurkkiin.

Tämä päässee piparminttukuorinnan kanssa samaan pakettiin pukinkonttiin!

21. luukku

21. luukku. Ei kai mistään huomaa, että olen vihdoin lomalla? Eilen kävin tekemässä vielä yhden yllättäen ilmenneen työvuoron, jonka jälkeen hyppäsin O:n kyytiin. Ajelimme kotipuoleen pimeässä, sateisessa kelissä ja paikkakunnalle päästyämme O jätti minut suoraan ystäväni syntymäpäiväpippaloihin. Sieltä matka jatkui paikallisiin kuppiloihin ja hauskaa oli! Niinpä tämän päivän olenkin viettänyt tyytyväisenä olohaalarissani kotipäivää viettäen.

Ollaan me tosin jotain saatu aikaankin. Päädyttiin lahjomaan osaa sukulaisista poroaiheisilla jutuilla ja mietimme, millä käyttökelpoisella esineillä vielä kasvattaa pakettia. Muistin lukeneeni joskus Siljan blogista lasinkaiverruksesta ja innostuin. Sillähän saisi personoitua monenlaisia käyttö- ja sisustusesineitä, kuten maljakoita, kynttilälyhtyjä tai laseja lahjaksi ja myöhemmin vaikka omaankin käyttöön. Aloin perehtyä aiheeseen tarkemmin ja selvisi, että puuhaan tarvittava laite kulkee nimellä Dremel. Sillä voi lasin lisäksi kaivertaa monia muitakin materiaaleja, eikä halvimmalla harrastustasoisella mallilla ollut hintaa kuin 24,90e. Niinpä kävimme kotiuttamassa omamme Motonetistä ja aloitimme harjoittelun ensin halvoilla lasimateriaaleilla, kuten joskus aiemmin haljenneella maljakolla. Sitten hankimme kasan kuumajuomamukeja ja ryhdyimme haasteeseen.

Dremelöintiin eli kotoisammin remelöintiin tarvitaan:
- Dremel-laite
- lasiesine
- suojalasit
- korvatulpat
- kostutettu rätti
- sanomalehtiä ja pyyhe alustaksi

Yllämainituista varusteista suojalasit ovat oikeastaan ainoat välttämättömät, sillä lasipölyä ja pieniä lasinmuruja ei kukaan halua kaiveltavan silmistään. Muut varusteet lisäävät käyttömukavuutta.

Käytimme poron mallina samaa hahmoa, joka päätyi myös tekemiimme glittertyynyihin.

Aloitin kaivertamalla ensin ääriviivat, minkä jälkeen kaiversin niiden välistä. Tasaisimman pinnan sai, kun terää liikutti eri suuntaisin vedoin, paikkasi kaivertamatta jääneitä viiruja ja pisteitä toisen ja kolmannen kierroksen verran sekä pyyhki lasipölyä välillä pois kostealla rätillä.

Pinta jää toki rouheamman näköiseksi kuin mitä teollinen jälki olisi, mutta eiköhän tuo tällaiselle tuotteelle sallita! Erottaa ainakin käsin tehdyksi ;)

20. luukku

 20. luukku sisältää ohjeen peppermint barkiin, joka tuntuu olevan suosittu herkku rapakon tuolla puolen. Itse kokeilin sitä ensimmäisen kerran viime vuonna, mutta liian vähäisistä aineista, joten tänä vuonna valmistauduin paremmin ja hankin kunnollisen määrän suklaata.

Reseptin juju on pehmeä minttuinen sisus rapsahtavien valkosuklaakerrosten välissä sekä tietysti mintun ja suklaan aina yhtä jumalainen liitto.

Tähän piparminttuiseen suklaaherkkuun tarvitaan siis:
- 300 g valkosuklaata
- 150 g tummaa suklaata (meillä tässä Lidlin 60%, mutta olisi voinut olla vähemmänkin prosentteja)
- 2 rkl kuohukermaa
- 5-10 tippaa piparminttuaromia
- karkkikeppejä murskattuina

1. Sulata puolet valkosuklaasta.

Temperoi se, mikäli haluat säilyttää makeiset jääkaapin sijaan huoneenlämmössä. Valkosuklaan kohdalla se ei edes ole kovin monimutkaista. Tsekkaa arkijärkiset temperointiohjeet esim. täältä.

2. Ripottele suklaan päälle karkkikeppirouhetta.
3. Anna jähmettyä kylmässä.
4. Sulata tumma suklaa ja sekoita sen joukkoon kuumennettu kuohukerma sekä piparminttuaromi.

5. Levitä seos valkosuklaakerroksen päälle. Anna jähmettyä kylmässä.
6. Sulata (ja temperoi) loput valkosuklaasta ja levitä tumman suklaan päälle.
7. Ripottele pinnalle karkkikeppirouhetta.

 8. Paloittele terävällä veitsellä.

Tuli ihan huippuhyviä! O pettyi pahasti, kun kuuli, että olin kaavaillut nämä lahjaksi, joten voi olla, että joudumme tekaisemaan vielä toisen erän omaan joulupöytään :D

19. luukku

19. luukku pitää sisällään karkkikeppi- eli candy cane -kuorintavoiteen. Tätä varten tarvitaan:

- n. 3 dl kidesokeria
- 1-2 rkl punaisia ja valkoisia sokerihelmiä
- 3/4 dl hajustamatonta nestesaippuaa
- muutama tippa piparminttuöljyä (luontaistuotekaupoista)
- halutessasi myös hieman vanilja-aromia tai -tuoksua piparminttua pehmittämään
- pieniä kannellisia lasipurkkeja

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada lasipurkkeihin.  Lisää sokeria vähitellen haluamasi koostumuksen saavuttaaksesi. Tarvittava määrä saattaa vaihdella käytetyn saippuan juoksevuudesta riippuen.

Heti valmistuksen jälkeen seos on varsin tasalaatuista, mutta muutamassa tunnissa se alkaa asettua eri faaseihin.

Lopputulos: valkoisia ja punaisia raitoja - aivan kuten karkkikepeissä!

18. luukku

18. luukku pitää sisällään ledivalotaulun, jossa komeilee - yllätys yllätys - poroja. Satuin törmäämään jouluostoksilla tuollaisiin hopeanvärisiin, peilaaviin porotarroihin, jotka muistuttavat kovasti valkoisia posliiniporojamme. Samasta kaupasta sattui löytymään myös edullinen canvas-taulupohja sekä paristoilla toimiva ledivalosarja ja lopputuloksen näette tässä.

Puhkoin canvas-tauluun reikiä kynsisaksilla ja ujutin ledit niistä.

Piirsin tekstin mustalle tarra-arkille jälleen netistä löytämääni mallia mukaillen ja leikkasin sen irti. Loppuaskartelu koostuikin sitten lähinnä  tarrojen sommittelusta ja liimailusta.

 Sama tunnelmavalaistuksessa.

Tämä taulu taitaa jäädä omaa kotiamme valaisemaan.

17. luukku

17. luukku sisältää vain meidän joulukuista arkea, koska kivahan sitäkin on välillä raottaa. Olen siis tosiaan ollut nyt viimeiset kolme viikkoa pieneläinkirurgialla, mikä on ollut ihan tosi kivaa. Ensimmäisen viikon olin pehmytosakirurgialla, toisen ortopedialla ja nyt kolmannen anestesiologialla. Näistä varmasti omin juttuni on nimenomaan tuo pehmytosakirurgian puoli, joka kattaa siis sterilaatiot, kastraatiot, ruuansulatuskanavan kirurgian, pattien poistot, koepalojen otot ja kaiken muun pehmytkudokseen liittyvän - erotuksena ortopediaan, jossa keskitytään tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin ja tehdään astetta haastavampia leikkauksia.

Pehmytosakirurgian ja ortopedian viikot on jaettu poliklinikka- ja leikkaussalipäiviin, joista ensin mainittuina hoidetaan ajanvarauspotilaita, eli ortopedialla esimerkiksi ontuman tai kipuilun vuoksi hoitoon tulevia eläimiä ja pehmytosakirurgialla mm. erilaisia patin tarkastuksia ja haavahoitoja tai tikkien ja dreenien poistoja.

Leikkaussalipäivinä pääsemme mukaan leikkauksiin, joissa niiden haastavuudesta riippuen saa tehdä joko lähes kaiken tai aika vähän mitään itse. Näkemään pääsee kuitenkin paljon ja pääasiallisena tavoitteena lieneekin, että kandit selviäisivät ensi kesänä itsenäisesti ainakin yksinkertaisimmista leikkauksista. Mielestäni edellytykset siihen ovat ihan hyvät.

Anestesiologialla puolestaan suunnitellaan, valmistellaan ja valvotaan päivän leikkausten anestesiat eli nukutukset yhdessä anestesiologin ja anestesiahoitajan kanssa. Leikkauspotilaiden tila vaihtelee perusterveistä kroonisesti sairaisiin ja akuutisti huonokuntoisiin, mikä asettaa rajoituksia esimerkiksi käytettäville lääkeaineille. Ihan oma maailmansa, eikä ollenkaan niin simppeli kuin voisi luulla! Olen kuitenkin tykännyt, sillä tässä(kin) hommassa pääsee käyttämään niin päätään kuin käsiäänkin, sillä anestesiakandien tehtäviin kuuluvat lähtökohtaisesti mm. potilaiden kanyloinnit ja intuboinnit.

Lauantaina kävimme O:n kanssa jouluostoksilla ja illalla vietimme tosiaan pikkujouluja kurssikaverini luona Itäkeskuksessa ja leivoin sinne tomaatti-mozzarella-piirakan mukaan.

Pääsin käyttämään vanhempieni meille kesällä lahjoittamaa kätevää kannellista piirakkavuokaa leipomuksen kuljettamiseen. Muuten viikonloppu kuluikin aika pitkälti kotona, mm. maanantaiseen farmakologian tenttiin valmistautuen. Lopputentin olisi voinut suorittaa myös kolmella kirjallisella lääkitysselostuksella, mutta halusin mennä mieluummin tenttiin. Tulipa taas kerrattua hiukan noita lääkeaineita. Nyt kun niitä on itsekin jo käyttänyt, niin jäävät hiukan paremmin mieleen ja linkittyvät ihan tosielämään pelkän ulkoaopettelun sijaan.

 Myös O:lla oli pari tenttiä heti alkuviikosta, joten vietimme aika rauhallista viikonloppua.

Sunnuntaina kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä Viikin kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja.

Itse kirkko poikkesi aika tavalla perinteisistä kirkoista ja oli sisältä... no, kovin puinen ;) Tilaisuuden juontaja unohti yhden kivoimmista lauluista ja pianonsoittaja soitti niin nopeasti, ettei yleisö tahtonut pysyä vauhdissa mukana, mutta jos nämä hetken ärsyttäneet jutut jättää laskuista, niin mukavaa oli jälleen. Yksi lempiperinteistäni.

Ja mikä kivointa, tänä vuonna ensimmäiset joulukortit ovat ehtineet kotiin, ennen joulun viettoon lähtöäni! Ehkä loma on aikaisempina vuosina alkanut aikaisemmin. Luultavasti, ei voi muistaa. Olin kuitenkin iloinen, kun sain kaivaa tuon korttitelineeni kerrankin esiin ennen joulua.

Toinen perinteinen tunnelmanluoja on kulho täynnä jouluomenia ja neilikoilla koristeltuja mandariineja kanelitankojen kera. Tuoksu on huumaava! Tähän kun vielä yhdistää aiemmin tekemieni kanelikoristeiden sekä korkealle kissojen ulottumattomiin sijoittamani hyasintin tuoksun, niin kylläpä vain tuoksuu jouluisalta!

Vielä olisi jäljellä kaksi päivää tätä klinikkavuoden ensimmäistä puoliskoa ja sitten siirrymme laumoinemme kotipuoleen joulun viettoon. Pieni loma tekee tässä vaiheessa enemmän kuin hyvää! Kovin kauaa en tosin malta lomailla, vaan työt kutsuvat jo tapaninpäivänä, mutta toisaalta odotan jo sitäkin innolla.

Ei siis muuta kuin stressittömiä ja tunnelmallisia joulunaluspäiviä kaikille lukijoilleni!