4. luukku

Neljäs luukku paljastaa tämänvuotisen lempikoristeeni: glitterporotyynyn. Kaikki blogiani pidempään lukeneet ovat varmaan pistäneet merkille kolme vuotta sitten alkaneen rakkauteni poroihin ja peuroihin talvisisustuksessa ja pikkuhiljaa niiden määrä on vain lisääntynyt. Laskin juuri, että tällä hetkellä meillä on esillä kuusi porokoristetta plus tämä pari viikkoa sitten askartelemani tyyny. Miten se sitten syntyi? Hyvin yksinkertaisesti yhdestä brittiläisestä joululehdestä saamani inspiraation perusteella.

Tongin ensitöikseni tekstiililaatikkomme ja löysin yhden ajan saatossa harmaantuneen valkoisen koristetyynyliinan. Valkaisin sen kloriitilla ja annoin kuivua. Sitten piirsin siihen lyijykynällä sarvipääfiguurin tietokoneen kirkasta näyttöä hyväksi käyttäen.

Aluksi meinasin ommella siluetin täyteen paljetteja, mutta pian huomasin, että en saanut lopputuloksesta tyydyttävän näköistä - etenkään nähtyyn vaivaan verrattuna. Pohdiskelin pari päivää tyynyn kohtaloa, kunnes lopulta päätin ratkoa paljetit irti ja kokeilla glitterisempää lähestymistapaa.

Laitoin tyynyliinan sisään palan muovikalvoa, jotta liima ei menisi kaikista kerroksista läpi. Liimana käytin pari vuotta vanhaa lateksiliimaa, mutta mikä tahansa tekstiililiima varmasti sopisi. Levitin liimaa piirtämieni ääriviivojen sisälle ja ripottelin päälle niinikään jostakin askarteluprojektista ylijäänyttä hopeanväristä hilettä.

Hyvin pian minulla olikin käsissäni kimalteleva porotyyny, johon tykästyin päätäpahkaa. Olin alunperin miettinyt, että olisin voinut antaa sen joululahjaksi jollekulle, mutta lopputulos istuu sisustukseemme ja hopeisiin joulukoristeisiimme niin kivasti, että en kyllä enää raaskikaan!

Mutta kuten arvata saattaa, yksi ongelma oli vielä ratkaistavana: hileiden variseminen. Ei tarvittu kuin pieni kosketus - saati kaksi leikkivää kissaa - niin että poro menetti kimalteitaan. Hieroin aivonystyröitäni taas päivän verran ja päädyin kokeilemaan lapsuuden askarteluleireillä tutuksi käynyttä kikkaa, hiuslakkaa. Suihkuttelin hileiden päälle runsaasti TIGIn kallista mustikantuoksuista lakkaa ja kas, siihen loppui hileiden variseminen. Nyt pintaa voi pyyhkäistä sormella ilman, että siitä irtoaa yhtäkään hilettä. En minä tuo pään alla ehkä nokosia uskaltaisi ottaa, mutta ainakin se kestää nyt koristekäytön. Bonuksena lakkakäsittelystä seurasi vielä hyvä tuoksu!