23. luukku

Joulukalenterin viimeinen luukku pitää sisällään helposta muovailutaikinasta askarrellut joulukoristeet, joihin ikuistimme laumanjäseniemme tassunjäljet. Tassunjälkiä sydämessä, kirjaimellisesti. Tajusin yhteyden muuten vasta tuota ensimmäistä lausetta kirjoittaessani kirjoittaessani!


Taikinaan tarvitaan:
2,5 dl ruokasoodaa
1 dl maissitärkkelystä
1,5 dl vettä

Sooda ja maissitärkkelys sekoitetaan kattilassa. Lisätään vesi ja sekoitetaan tasaiseksi. Kuumennetaan jatkuvasti sekoittaen, kunnes taikina muuttuu kiinteäksi. Peitetään kostealla talouspaperilla ja annetaan jäähtyä.  

Vaivataan käsin ja kaulitaan levyksi. Apuna voi tarvittaessa käyttää maissitärkkelysjauhoa.

Otetaan levystä piparkakkumuoteilla haluttuja kuvioita ja kuivatetaan ne 100-asteisessa uunissa n. 30-40 min ajan. Käännetään kerran tai pari kuivattamisen aikana.

Itse tosiaan painoimme levyyn kaikkien eläintemme tassunjäljet ja nimet kirjainleimasimilla. Ripustuslankojen reiät tehtiin puolestaan juomapillillä.

Harkitsemme koristeiden sprayaamista hopeanvärisiksi, mutta ovat nämä valkoisetkin aika ihanat, joten jääpä nähtäväksi. 

21. luukku

21. luukku. Ei kai mistään huomaa, että olen vihdoin lomalla? Eilen kävin tekemässä vielä yhden yllättäen ilmenneen työvuoron, jonka jälkeen hyppäsin O:n kyytiin. Ajelimme kotipuoleen pimeässä, sateisessa kelissä ja paikkakunnalle päästyämme O jätti minut suoraan ystäväni syntymäpäiväpippaloihin. Sieltä matka jatkui paikallisiin kuppiloihin ja hauskaa oli! Niinpä tämän päivän olenkin viettänyt tyytyväisenä olohaalarissani kotipäivää viettäen.

Ollaan me tosin jotain saatu aikaankin. Päädyttiin lahjomaan osaa sukulaisista poroaiheisilla jutuilla ja mietimme, millä käyttökelpoisella esineillä vielä kasvattaa pakettia. Muistin lukeneeni joskus Siljan blogista lasinkaiverruksesta ja innostuin. Sillähän saisi personoitua monenlaisia käyttö- ja sisustusesineitä, kuten maljakoita, kynttilälyhtyjä tai laseja lahjaksi ja myöhemmin vaikka omaankin käyttöön. Aloin perehtyä aiheeseen tarkemmin ja selvisi, että puuhaan tarvittava laite kulkee nimellä Dremel. Sillä voi lasin lisäksi kaivertaa monia muitakin materiaaleja, eikä halvimmalla harrastustasoisella mallilla ollut hintaa kuin 24,90e. Niinpä kävimme kotiuttamassa omamme Motonetistä ja aloitimme harjoittelun ensin halvoilla lasimateriaaleilla, kuten joskus aiemmin haljenneella maljakolla. Sitten hankimme kasan kuumajuomamukeja ja ryhdyimme haasteeseen.

Dremelöintiin eli kotoisammin remelöintiin tarvitaan:
- Dremel-laite
- lasiesine
- suojalasit
- korvatulpat
- kostutettu rätti
- sanomalehtiä ja pyyhe alustaksi

Yllämainituista varusteista suojalasit ovat oikeastaan ainoat välttämättömät, sillä lasipölyä ja pieniä lasinmuruja ei kukaan halua kaiveltavan silmistään. Muut varusteet lisäävät käyttömukavuutta.

Käytimme poron mallina samaa hahmoa, joka päätyi myös tekemiimme glittertyynyihin.

Aloitin kaivertamalla ensin ääriviivat, minkä jälkeen kaiversin niiden välistä. Tasaisimman pinnan sai, kun terää liikutti eri suuntaisin vedoin, paikkasi kaivertamatta jääneitä viiruja ja pisteitä toisen ja kolmannen kierroksen verran sekä pyyhki lasipölyä välillä pois kostealla rätillä.

Pinta jää toki rouheamman näköiseksi kuin mitä teollinen jälki olisi, mutta eiköhän tuo tällaiselle tuotteelle sallita! Erottaa ainakin käsin tehdyksi ;)

19. luukku

19. luukku pitää sisällään karkkikeppi- eli candy cane -kuorintavoiteen. Tätä varten tarvitaan:

- n. 3 dl kidesokeria
- 1-2 rkl punaisia ja valkoisia sokerihelmiä
- 3/4 dl hajustamatonta nestesaippuaa
- muutama tippa piparminttuöljyä (luontaistuotekaupoista)
- halutessasi myös hieman vanilja-aromia tai -tuoksua piparminttua pehmittämään
- pieniä kannellisia lasipurkkeja

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada lasipurkkeihin.  Lisää sokeria vähitellen haluamasi koostumuksen saavuttaaksesi. Tarvittava määrä saattaa vaihdella käytetyn saippuan juoksevuudesta riippuen.

Heti valmistuksen jälkeen seos on varsin tasalaatuista, mutta muutamassa tunnissa se alkaa asettua eri faaseihin.

Lopputulos: valkoisia ja punaisia raitoja - aivan kuten karkkikepeissä!

18. luukku

18. luukku pitää sisällään ledivalotaulun, jossa komeilee - yllätys yllätys - poroja. Satuin törmäämään jouluostoksilla tuollaisiin hopeanvärisiin, peilaaviin porotarroihin, jotka muistuttavat kovasti valkoisia posliiniporojamme. Samasta kaupasta sattui löytymään myös edullinen canvas-taulupohja sekä paristoilla toimiva ledivalosarja ja lopputuloksen näette tässä.

Puhkoin canvas-tauluun reikiä kynsisaksilla ja ujutin ledit niistä.

Piirsin tekstin mustalle tarra-arkille jälleen netistä löytämääni mallia mukaillen ja leikkasin sen irti. Loppuaskartelu koostuikin sitten lähinnä  tarrojen sommittelusta ja liimailusta.

 Sama tunnelmavalaistuksessa.

Tämä taulu taitaa jäädä omaa kotiamme valaisemaan.

15. luukku

Joulukalenteripostausten tahti kiihtyy samassa suhteessa kuin lahjapajamme toiminta. Eilen sieltä valmistui mm. kaksi porokuvioista tiskirättiä - tai pöytäpyyhettä, kuten yläaikainen kotitaloudenopettajani kehotti niitä kutsumaan. Nappasin rätit heräteostoksena mukaan askartelukaupasta muffinikynttilöiden sydänlankoja metsästäessäni ja olin varma, että ainakin toinen näistä epäonnistuisi täydellisesti. Loppujen lopuksi olen kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen.

Tätä projektia varten ei tosiaan tarvita muuta kuin kangastussi ja valkoisia tiskirättipohjia. Yllätyin positiivisesti siitä, että rättipohjalle pystyi luonnostelemaan haluamansa kuvion ensin lyijykynällä ja että lyijykynän jälkeä pystyi myös kumittamaan! Lisäksi kangastussin jälki oli todella tarkkaa, eikä levinnyt pitkin kuituja, kuten olin pelännyt käyvän.

Otin fontteihin ja poron silhuettiin mallia netistä löytämistäni kuvista, mutta luonnostelin ne kuitenkin paljaalla kädellä rätille. Musta näistä tuli yllättävän kivoja, käytännöllisiä lahjoja.

11. luukku

11. luukku tarjoaa ratkaisuehdotuksen, mitä tehdä 10. luukun muffinikynttiläprojektista yli jääneille vahaliiduille tai kynälaatikoissa mahdollisesti jo pyöriville liidunraadoille.

Tarvitset:
- myrkyttömiä crayon-tyyppisiä väriliituja
- suklaa- tai jääpalamuotin
- pestyjä ja kuivattuja juomatölkkejä
- kattilan

1. Kuori liidut paperikääreistään ja pilko ne pätkiksi.
2. Leikkaa juomatölkeistä yläosa pois ja asettele pestyt alaosat liitujen sulatuskupeiksi isoon kattilaan. Laita levy päälle ja liidun pätkät kuppeihin. Jos haluat monivärisiä, marmorikuvioisia liituhahmoja, pilko samaan kuppiin useampaa eri väriä. Näissä minun versioissani menivät esimerkiksi eri punaisen, vihreän ja sinisen sävyiset liidut samoihin kuppeihin. Vältä sekoittamasta, jos haluat marmorikuvion jäävän näkyviin.

3. Kaada sula vahaliitumassa muottiin. Kuppien reunat eivät kuumene, mutta sulaa vahaa kannattaa varoa.

 4. Anna jähmettyä. Jos haluat nopeuttaa prosessia, laita muotti jääkaappiin tai pakastimeen. Jähmettymisessä kestää arviolta 30 min, jos sitäkään.

5. Pullauta kuviot ulos muotista. Silikonisella suklaamuotilla saat kiiltäväpintaisia ja jääpalamuotilla mattapintaisia kuvioita.

Ja nämähän toimivat väriliituina aivan kuten alkuperäisversionsakin. Astetta persoonallisempina sellaisina vain! Kaupoista löytyy varmasti vielä kivempiakin muotteja kuin nämä minun suklaakonvehteja varten hankkimani - sellaisia, joilla saisi tehtyä vaikka eläinhahmoja tai autoja - mutta koska meillä alkaa olla muotteja jo vähän liiaksikin, niin en nyt lähtenyt metsästämään uutta. Sopivathan kuuset ja joulupallot sentään teemaan.

6. Pakkaa kauniisti ja lahjoita suvun pikkuväelle.

10. luukku

10. luukusta paljastuu pellillinen muffneita - kynttilöiden muodossa. Tämä askarteluprojekti oli mielestäni erittäin hauska ja yllättävän helppo toteuttaa. Lisäksi pääsin hyödyntämään kierrätysmateriaalia, mikä on aina plussaa.

Tätä projektia varten tarvitset:
- steariinia
- sydänlankoja - mieluiten niitä, joissa on pyöreä metallilevy mukana ja jotka on päällystetty steariinilla
- vanhan kattilan tai muun metalliastian - esim. käytöstä poistetun koiran kupin
- isomman kattilan vesihaudetta varten
- ruskean vahaliidun
- silikonisia muffinivuokia tai muita valuastioita
- grillivartaita ja teippiä
- nonparelleja

 1. Sulata valkoisia tai värittömiä kynttilöiden jämiä, eli sulanutta sterariinia tai vaihtoehtoisesti askartelukaupasta tarkoitusta varten ostettua massaa vesihauteessa kattilassa tai muussa metalliastiassa. Kattilaksi kannattaa valita jokin huonompi, pois nakattava versio, jos mahdollista. Itse pääsin vihdoin hyödyntämään vuoden ajan inspiraatiotani kaapissa odotelleet steariinit tähän projektiin ja kaikeksi onneksi niissä oli vielä tuoksuakin ("Valkoinen joulu") jäljellä.

2. Skippaa tämä vaihe, jos löydät oikeanlaisia sydänlankoja, eli sellaisia metallikiekolla varustettuja, jollaisia tuikuissakin käytetään. Itse löysin vain kerän sydänlankaa, joten askartelin pienet metallipainot itse käytetyn tuikun kuoresta alla olevan kuvan mukaisesti leikkaamalla.

Dippasin sydänlangan pätkän steariiniin, kiinnitin sen metallilevyyn ja dippasin vielä yhdistelmän uudelleen steariiniin, jotta osat liimaantuisivat toisiinsa.

 Metallilevy pitää siis sydänlangan suorassa muotin pohjalla kynttilöitä valettaessa.

3. Kuori crayon-tyyppinen myrkytön ruskea tai hiekan värinen väriliitu käärestään ja nakkaa sulan steariinin sekaan. Halutun värin intensiteetistä ja liidun koosta riippuen voit käyttää koko liidun tai vain osan siitä.

 Liitu sulaa steariiniin ja värjää sen ruskeaksi.

4. Asettele silikonisia muffinivuokia esim. uunivuokaan ja virittele niiden yläpuolelle esim. grillivartaista kehikko, johon saat kiinnitettyä sydänlangat. Varmista, että ne tulevat jotakuinkin keskelle jokaista muottia.

5. Kaada värjätty steariini kuppeihin ja anna jäähtyä rauhassa n. 12 tuntia.

 6. Irrota muffinit vuuistaan.

7. Erottele nonparellisekoituksesta punaisia, vihreitä ja valkoisia rakeita, mikäli haluat pysyä joulun väreille uskollisena.

8. Murskaa sulaneita ja uudelleen jähmettyneitä steariininkappaleita esim. vasaran avulla muovipussissa. Sulata näitä kappaleita jälleen kattilassa vesihauteessa ja pilko niitä niiden sulaessa vielä lusikalla tohjoksi. Tällä kertaa ei siis pyritä täysin sulaneeseen massaan, vaan kuorrutetta muistuttavaan hieman kokkareiseen rakenteeseen, joka erottuu parhaiten alemmassa kuvassa.

8. Lusikoi steariinitohjoa muffinipohjan päälle ja muotoile siitä sormia tai lusikkaa apuna käyttäen kuorrutemainen keko. 

9. Painele kuorrutteeseen nonparelleja, kun se on vielä pehmeää ja nomparellit uppoavat siihen helposti.

10. Jätä jähmettymään ja katkaise sydänlangat sopivan mittaisiksi. Itse dippasin niiden päät vielä viime töikseni steariiniin kynttilöiden syttymistä helpottaakseni.

11. Mikäli muffinit haluaa antaa lahjaksi, voi ne vielä asetella paperisiin muffinivuokiin autenttisuuden takaamiseksi, kunhan muistaa laittaa lahjapakettiin huomautuksen, että kynttilöitä ei ole kuitenkaan tarkoitus polttaa paperikuoren kanssa.

Ja jos joku miettii, miten nonparelleille käy kynttilää poltettaessa, niin tässä vastaus suorittamani empiirisen kokeen perusteella:

Eipä juuri mitenkään. Ne kierähtävät sulaneen steariinin muodostaman lammikon pohjalle ja jäävät sinne. Kuumuutta kestämään ne on kai tarkoitettukin.

EDIT: Ja lukijan pyynnöstä tässä vielä pari kuvaa palavasta muffinikynttilästä. En raaskinut uhrata kuin yhden jämäsatsista valetun ja siksi muita kalpeammaksi jääneen yksilön, muut taitavat lähteä joululahjoiksi.