Simasuille

Tässä nämä lupaamani simareseptit. Tänä vuonna kirjoitin reseptit post-it -lapulle heti simojen teon jälkeen siltä varalta, että jompikumpi resepteistä osuisi nappiin. Ja mikä onnenpotku - molemmat osuivat!

Luulen, että näistä tuo greippilimun (tai lonkeron) värinen versio oli jotakuinkin samaa kuin muutama vuosi sitten tehtailemamme, ensimmäinen ja ainoa ikinä onnistunut karppisimamme. Seuraavina vuosina yritin saada aikaan hyvää ja siman väristä karppisimaa - huonolla menestyksellä.


Toinen tänä vuonna kokeiluun laitettu ja onnistunut resepti on hyvin samantyyppinen, mutta sen avulla simasta tuli jotakuinkin oikean väristäkin - fariinisokerin ansiosta. Näistä tuo greippilimun värinen keräsi kehuja myös perheeltäni, tuota toista eivät tosin edes maistaneet. O:n mielestä siman värinen oli kuitenkin parempaa kuin tämä greippilimun värinen - itselläni valinnat taas menivät toisinpäin. Mutta rehellisesti ottaen ihan hirveän suurta makueroa näissä ei ollut ja molemmat olivat hyviä. Kerrankin! Liian monta vappua tässä jo ehtikin vierähtää kehnojen simojen parissa. Ja mikä parasta, nyt reseptit jäävät talteen tulevillekin vuosille!

Greippilimun värinen karppisima
- 2 l vettä
- 1/2 dl hedelmäsokeria
- 1/4 dl agave-siirappia
- 2 1/2 rkl makeutusnestettä
- 1/2 sitruunan mehu
- 1/2 sitruuna viipaleina
- nokare hiivaa (vajaan herneen kokoinen)
- 2-5 rusinaa + 1/2 tl sokeria per pullo

1. Keitä 1/2 litraa vedestä kiehuvaksi.
2. Lisää hedelmäsokeri, agave-siirappi, makeutusneste, sitruunamehu ja sitruunaviipaleet.
3. Lisää loppu vesi ja varmista, että seos on suunnilleen kädenlämpöistä.
4. Lisää hiiva.
5. Anna tekeytyä vuorokausi kannen alla huoneenlämmössä.
6. Pullota, lisää pullotusvaiheessa sokeri ja rusinat ja anna käydä muutama päivä huoneenlämmössä tai jääkaapissa (suositus: vähintään 2 vrk huoneenlämmössä).

Siman värinen karppisima
- 2 l vettä
- 1 dl fariinisokeria
- 1 dl erytriolia ("Karppisokeri")
- 2 1/2 rkl makeutusnestettä
- 1 1/2 sitruunan mehu
- 1/2 sitruuna viipaleina
- nokare hiivaa (vajaan herneen kokoinen)
- 2-5 rusinaa + 1/2 tl sokeria per pullo

1. Keitä 1/2 litraa vedestä kiehuvaksi.
2. Lisää fariinisokeri,erytrioli, makeutusneste, sitruunamehu ja sitruunaviipaleet.
3. Lisää loppu vesi ja varmista, että seos on suunnilleen kädenlämpöistä.
4. Lisää hiiva.
5. Anna tekeytyä vuorokausi kannen alla huoneenlämmössä.
6. Pullota, lisää pullotusvaiheessa sokeri ja rusinat ja anna käydä muutama päivä huoneenlämmössä tai jääkaapissa (suositus: vähintään 2 vrk huoneenlämmössä).

Ensi vuonna voikin sitten keskittyä täydellisen munkkireseptin metsästykseen.

Näkkäri

Näkkileivän ohjetta kyseltiin ja lupasin sen julkaista, joten tässä tulee! Näkkileipäinnostus velloi blogeissa kuumimillaan pari vuotta sitten, mutta itse en tempautunut silloin mukaan buumiin, koska näkkileipä vaikutti joltakin, jota ilman pystyisin aivan hyvin elämään. Siemenet ovat kalliita, eikä leipä kuulu enää ruokavaliooni kuin satunnaisena poikkeuksena.

Kun sitten pari viikkoa takaperin maistoin kaverini leipomaa näkkäriä, taisin jo samana tai seuraavana päivänä kotiuttaa Prismasta pussillisen jos toisenkin siemeniä: auringonkukkaa, seesamia ja pellavaa. Kaverini oli käyttänyt näkkäriinsä maissijauhoa, jolla se pysyi hyvin kasassa, mutta itse korvasin maissin mantelilla ja ksantaanilla. Lopputulos ei ollut ihan yhtä hyvin kasassa pysyvä, mutta sellainen kuitenkin, että näkkäristä sai leikattua paloja ja ladottua päälle juustoa ja kurkkua, mutta voin levittäminen ei onnistunut ilman leivän murenemista. Tosin valtaosa leipomuksesta katosi parempiin suihin jo suoraan pelliltä. Paahteisten siementen maku oli mainio ja raaka-aineidensa puolesta tässä herkussa on ravintoarvotkin kohdillaan. Loistava aamiaistuote siis!

Näkkärin valmistus on helppoa ja yksinkertaista. Paistaminen tosin vaatii aikaa, jotta näkkäri kypsyisi tasaisesti, eikä palaisi.

Aamiaisnäkkäri
3/4 dl seesaminsiemeniä
3/4 dl auringonkukansiemeniä
3/4 dl pellavansiemeniä
2 dl mantelijauhetta (Meiran) tai maissijauhoa
2 1/2 dl kiehuvaa vettä
1/2 dl öljyä
ksantaania, psylliumia tai Pofiberiä näppituntumalla

pinnalle suolaa

Kiehauta vesi esim. vedenkeittimellä ja sekoita sillä välin kulhosa siemenet, jauheet ja öljy. Kaada kiehuva vesi sekaan ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota hetki ja levitä mahdollisimman tasaiseksi levyksi pellille leivinpaperin päälle. Mitä tasaisempi levy, sitä tasaisemmin paistunut näkkäri! Tähän työvaiheeseen kannattaa panostaa.

Paina veitsellä tai aja pitsaleikkurilla levyyn painaumat, joiden avulla näkkärin saa taiteltua paistettuna annospaloiksi. Ripotele pinnalle suolaa. Paista 150 asteessa noin tunti, eli kunnes levy vaikuttaa kuivahtaneelta ja paikoin kullanruskealta. Tarvittaessa voit käännellä peltiä paiston aikana tasaisimman mahdollisimman tuloksen saavuttamiseksi.

Leikkaa lämpimänä annospaloiksi ja nauti!

Itsetehty Snickers

Eilen illalla innostuimme pakertemaan itsetehtyä suklaata, tällä kertaa vhh-"Snickersiä", eli O:n lempisuklaapatukan kaltaista herkkua kotoa löytyneistä tarpeista.

Siihen käytettiin:

Suklaakerrokset
- n. 100 g maitosuklaata (stevialla makeutettua)

Puolet suklaasta sulatetaan mikrossa ja kaadetaan pieneen vuokaan ohueksi kerrokseksi. Jähmetetään jääkaapissa tai pakastimessa.

Maapähkinätäyte
- 1/2 dl Lidlin makeuttamatonta maapähkinävoita
- 13 g voita 
- 1 rkl (karppi)sokeria
- muutama rkl suolapähkinän puolikkaita

Maapähkinä- ja tavallinen  voi sulatetaan mikrossa ja joukkoon sekoitetaan muut aineet. Levitetään jähmettyneen suklaakerroksen päälle. Siirretään takaisin jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään.

Suklaatoffeetäyte
- 1 dl kuohukermaa
- 1 rkl voita

- 1 rkl (karppi)sokeria

Ainekset sekoitetaan kattilassa ja keitetään sakeaksi pohjaa myöten sekoittaen. Seos on valmista, kun vesilasiin pudotettu tippa sitä jähmettyy pieneksi palloksi. Levitetään jähmettyneen maapähkinäkerroksen päälle ja siirretään takaisin kylmään jähmettymään.

Lopuksi sulatetaan loput maitosuklaasta ja kaadetaan se jähmettyneen toffeetäytteen päälle. Jähmetetään vielä kertaalleen kylmässä ja leikataan sitten halutun kokoisiksi paloisiksi. Säilytetään jääkaapissa ja nautiskellaan makeanhimon yllättäessä!

EDIT. Muokkasin reseptiin pari muutosta, joiden avulla herkusta tuli vielä parempaa!

Aaton aatteita

Tämän vuoden joulufiilis jätti hiukan toivomisen varaa. En tiedä johtuiko se lumettomuudesta, klinikkavuoden aiheuttamasta väsymyksestä vai mistä, mutta tänä vuonna en vain jaksanut noudattaa itselleni yleensä niin tärkeitä perinteitä, vaan päätin ottaa koko aaton ihan fiilispohjalta. Asiaan saattoi toki vaikuttaa aatonaaton venyminen pikkutunneille, kun teimme vielä tarpeellisia ostoksia, leivoimme mm. kolme limppua joista yksi karppiversio näkyy alla, teimme lohihyytelöä ja punajuuri-sinihomejuustolaatikkoa, paketoimme kaikki lahjat ja muuta sellaista.

Niinpä tänä vuonna emme jouluaattona
a) heränneet kovinkaan aikaisin
b) koristelleet kuusta heti aamusta
c) nähneet joulurauhanjulistusta
d) käyneet joulukirkossa tai edes hautausmailla
e) saunoneet ennen ruokaa
f) pukeneet mitään kotivaatteita (lue: haalaria) kummempaa ylle koko päivänä

Sen sijaan kävimme pitkällä sateisella lenkillä koirien kanssa niissä samoissa haalareissa, saunoimme eukalyptusvihdan kera puolenyön jälkeen...

... otimme asiallisten tunnelmakuvien sijaan dorkia poseerauskuvia laumastamme...

... maistelimme erinomaista joulukinkkua, joka ensimmäistä kertaa koskaan sai ylleen sinappihunnun, neilikoita ja mantelijauhetta korppujauhojen sijaan...

Muukin ruoka oli kyllä jälleen erinomaista, eivätkä omatkaan tekeleemme pieleen menneet.

Punajuuri-sinihomejuustolaatikkoa teimme nyt tosiaan ensimmäistä kertaa ja se syntyi karppaus.infon ohjeella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän tuli vain kilon verran esikeitettyjä punajuuria karkeaksi raastettuna, pussillinen sinihomejuustomurua, yhden sipulin verran sipulimurskaa, mustapippuria ja purkki kuohukermaa. Kaikki ainekset kerroksittain vuokaan ja noin 40 minuuttia 200 asteessa. Aattona maut erottuivat toisistaan aika voimakkaasti, mutta seuraavilla lämmityskerroilla maku tasaantui ja oli mielestäni aivan loistava! Eiköhän tätä tehdä ensi vuonnakin.

Ruokailun jälkeen väsytti ja lapsetti, joten rakentelin kummipoikani kanssa vanhoista Duploistamme eläintorneja.

Sitten avasimme lahjat ja saunoimme ihan olan takaa. 

Joulupäivänä kävimme syömässä O:n äidin ja tämän miehen luona. Juoksunsa aloittanut Taikkis oli mukana ihastuttamassa O:n siskontyttöä. Saimme vielä lisää lahjoja, kuten alla näkyvän ison lampaantaljan. Ajattelin kuitenkin tehdä lahjoista vielä oman postauksensa.

Tapaninpäiväksi olin lupautunut töihin, joten ajelimme päivällä takaisin Helsinkiin. Oli ihan mielettömän ihanaa avata oma kotiovi, kun vastassa oli puhdas, joululta tuoksuva ja näyttävä koti.

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!

6. luukku

Tämänvuotinen itsenäisyyspäivä katkaisi perinteen, sillä tänä vuonna meille ei tullut kurssikavereitani varjolinnanjuhlailemaan. En kuitenkaan osannut olla hyödyntämättä tilaisuutta laittaa hyvää ruokaa ja kattaa pöytää vähän juhlavammin, vaikka vietimmekin päivää kahdestaan O:n kanssa. Otimme ensimmäistä kertaa käyttöön viime jouluna lahjaksi saamamme peura- ja hirvilautaset, sillä mielestäni ne sopivat hyvin suomalaiseen ruokateemaamme.

 Alkuruoka

 Leipäjuustosalaatti puolukkakastikkeella - samalla herkuttelimme viime vuonnakin.

Pääruoka

 Riistakäristystä yrttimaustetulla juuresmuusilla ja puolukkasoseella. Sopivat huippuhyvin yhteen!

Jälkiruoka

Mustikkainen kerrosmalja, joka piti sisällään pakastemustikoita, vaniljalla ja makeutusaineella maustettua turkkilaista jogurttia ja mantelijauheesta, voista, karppisokerista ja vaniljajauheesta uunissa rapeaksi paistettua muruseosta. Kruunasi ateriamme!

 Iltapala

 Itsetehtyjä karjalanpiirakoita munavoilla sekä ruiskuppeja ja oopseja kylmäsavulohitäytteellä linnanjuhlastudion hiukopalaksi.

Tulipa ainakin syötyä!

Maukas sienikeitto

Ennen jouluisempiin kuviin siirtymistä halusin jakaa kanssanne vielä yhden syksyisen reseptin. Meillähän kävi aika ohraisesti tämän vuoden sienisadon kanssa: emme saaneet yhtäkään yksilöä pakkaseen. Siksi hairahduin ensimmäisellä Saaren jaksolla ostamaan jostakin paikallisesta marketista tölkillisen säilykesieniä, jotka näyttivät mielestäni kertakaikkisen herkullisilta.

Nopealla vilkaisulla luulin niitä kantarelleiksi, mutta tarkempi syynäys paljasti sienet koivunkantosieniksi. Olen muistaakseni kerran poiminut ja paistanut niitä tuoreeltaan, joten uskaltauduin kiikuttamaan nälissäni purkin kassalle. Käyttöön se pääsi vasta nyt marraskuussa, kun vanhempani unohtivat tuoda meille kotipuolesta sieniä taannoin luonamme vieraillessaan. Olin pitkään haaveillut täyteläisestä suppilovahverokeitosta ja lopulta mielitekoni eskaloitui siihen pisteeseen, että sienilajillakaan ei ollut enää väliä. Keittoa oli saatava!

Pyysin nimittäin taannoin kummitädiltäni hänen käyttämänsä sienikeiton ohjeen, sillä muistan sen maun jo varhaisesta lapsuudestani. Olen sittemmin itsekin keitellyt kokoon useammankin sienisopan, mutten milloinkaan yhtä hyvää. Lopulta oli taivuttava pyytämään resepti, eikä suotta: en ikinä milloinkaan olisi itse keksinyt käyttää samoja raaka-aineita suppilovahverokeittoon.

Ketsuppia ja aurajuustoa? Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, mutta toimii aivan loistavasti! Tämä soppa on todella maukas ja kermainen. Ja ohjehan kuuluu näin:

Maukas sienikeitto
1 l suppilovahveroita tai muita sieniä
0,5 l vettä
0,5 l kuohukermaa
2 lihaliemikuutiota
1 rkl ketsuppia
2 rkl (tai enemmän) aurajuustoa

Suppilovahveroista haihdutetaan vesi. Lisätään muut aineet. Keitetään 10-15 min tai kunnes keitto on sopivan sakeaa.

Ja entäpä ne koivunkantosienet? Eihän niistä sienien omaa makua pitkän etikkaliemessä lilluttelun ja yön yli liotuksen jälkeen juuri enää erottanut, mutta onneksi keiton muut perusainekset varmistivat jälleen sen, että onnen huokauksilta ei tämänkään erän kohdalla ruokapöydässä vältytty.

Suosittelen lämpimästi kaikille sienien ystäville!

Arkeen paluu

Niin ihanaa kuin juhlien järjestäminen onkin, tuntuu yksinkertaiseen arkeen paluu kaiken sähellyksen jälkeen lähes yhtä juhlalliselta.

Kinkusta, juustosta ja miniluumutomaateista koostunut yksinkertainen iltapala tuotti minulle niin paljon iloa, että se piti kaikessa karuudessaan oikein ikustaa.

Samoin kuin se, että jääkaappimme alkoi teurastamon sijaan muistuttaa ihan tavallista ruokien säilytyspaikkaa.

Ja se, että oli vihdoin aikaa laittaa arkiruokaa - tarjouslohta ja uunijuureksia.

Suurimman osan yli jääneistä herkuista kuskasin mukanani sunnuntain päivystykseen ja jätin eläinsairaalan taukohuoneeseen tuhottavaksi. Jotain pientä toki jäi kotiinkin.

 Ja itse asiassa jotakin hiukan suurempaakin.

Avasimme kotimme oven pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen vielä yhdelle karvatassulle - 1,5-vuotiaalle mustavalkoiselle kodinvaihtajaurokselle, joka muutti meille ensin koeajalle. Koeajan viikot kuluivat ja koirat ystävystyivät. Pojankoltiainen kietoi meidät tassunsa ympärille. Toissapäivänä ilmoitimme, että mikäli kasvattajalle vain sopii, herra on tästä edespäin osa meidän laumaamme.

Syksy osoitti haaveet tyttöjemme välien lämpiämisestä utopiaksi. Voimme lenkkeillä niiden kanssa yhdessä, mutta emme voi luottaa niihin yhdessä. Yhteislenkeistä tuli stressaavia.

Olin Taikkiksen myötä päättänyt, että koiralukumme on täynnä, mutta nähdessämme, miten Taikkis purki energiaansa kissoihin ja yritti välillä varsin rajuinkin ottein haastella Utusta leikkikaveria, päätimme joustaa. Metsälenkeilläkin se haasteli meitä jatkuvasti juoksukisoihin ja vaikka parhaamme teimmekin, ei toisen lajin edustaja pysty koskaan korvaamaan lajitoverin seuraa.

Pitkän mietinnän ja monen keskustelun päätteeksi uskaltauduimme lopulta kokeilemaan, josko tästä omassa laumassaan alistetusta nuoresta herrasta kuoriutuisi seuraherra molemmille tytöillemme kaveriksi. Nyt näyttää siltä, että teimme oikean valinnan.

Sekä Iippu että Taikkis ovat haastelleet pojankloppia leikkeihinsä silmät ilosta tuikkien. Koirakodista tullut Joda hyväksyi uuden koiraherran välittömästi, mutta Utu tarvitsi parisen viikkoa totutteluaikaa ja saattaa edelleen vetää silmänsä lautasiksi mustan herran pussaillessa..

Ja sitähän tämä jannu todellakin tekee. Jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Se pyrkii iholle sinnikkäämmin kuin yksikään tuntemani koira koskaan ja on onnellisimmillaan saadessaan nukkua ihokosketuksissa ihmisen kanssa. Musta tuntuu, että tässä kodinvaihdoksessa voittivat kaikki.

Viime viikon öistä ja illoista vietin neljä pieneläinpäivystyksessä 16 tunnin vuoroja tehden. Oli kyllä melkeinpä kivointa ja tutuinta koko klinikkavuodessa tähän asti. Päivystysten yllättävyys ja vaihtelevuus sopii itselleni mainiosti. Nautin sekä itse työstä että vuorovaikutuksesta eläinihmisten ja potilaiden kanssa. Tuntuu hyvältä huomata tehneensä oikeita valintoja ja ennen kaikkea oppineensa.

Joka toinen päivä nukuin siis keskimäärin iltapäiväkahteen tai -kolmeen ja vapaaillat pyrin käyttämään nollailuun ja rentoutumiseen. Oli pakko leipoa heti uusi satsi halloween-menussamme debytoineita suolakeksejä ja lopputulos oli mielestäni karppileipomukseksi vallan kaunis. Hieman ohuempina näistä tuli kyllä rapeampia, mutta mausteena käyttämäni chilijauhe antoi kekseille kivasti potkua.

Huomenna alkaa jälleen Saaren jakso. Ajatus pimeistä aamuista, pitkistä ajomatkoista ja koleista navetoista ei suoranaisesti houkuttele, mutta ei auta kuin jaksaa. Tämän kolmiviikkoisen jälkeen pääsemme vielä yhdeksi jaksoksi pieneläinten pariin ja sitten onkin jo joulu.

Äkkiä tämä klinikkavuosi vain etenee - vastahan oli elokuu...