Kalassa

Parhaimpia parin euron sijoituksiani koskaan - ainakin, jos kissoilta kysytään.

EloKissat

Ajattelin tulla esittelemään uusimmat tulokkaat kissojemme aktivointileluperheeseen. Alkuunhan käytimme älypelinä itse rakentamaani pahvialustaa ja sittemmin valkoista muovista Cat Activity Fun Board -alustaa. Sittemmin olen hiekkatilausten yhteydessä sijoittanut vielä kahteen enemmän aivotyöskentelyä vaativaan leluun, jotka näkyvät ylläolevassa kuvassa. Kovin kalliitahan nuo eivät edes ole, ottaen huomioon, että muovista valmistettuina ovat lähes ikuisia ja käytössä melkein joka päivä. Ehdottomasti hintansa väärtejä ainakin tällaisten aktiivisten, toimintaa vaativien kissarotujen tai -yksilöiden kohdalla. Meidän laumassamme lähinnä Utun - Jodalla on turhan vähän kärsivällisyyttä hankalampien pulmien ratkaisuun.

 Cat Activity Fun Board

+ Sopivan yksinkertainen aloittelijoille ja voisinpa väittää, että sopii lähes kaikille kissoille

+ Ainoa, jonka päälle ymmärtävät meillä molemmat kissat

+ Helppo puhdistaa

- Kohtalaisen kookas säilyttää ja kerää helposti pölyä ja roskaa

- kallein näistä, hinta 24,90e

 Cat Activity Roulette

+ hyödyntää hienosti kissojen tapaa käyttää tassujaan ruuan etsintään, sillä pyörii tassun avulla ympäri kevyesti

+ vaikeustasoja on kolme ja ainakin vaikeimman tyhjentämiseen kuluu aina tovi jos toinenkin

+ hyvä hinta-laatusuhde, hinta 11,90e

- luistaa liukkaalla alustalla, vaatisi mieluusti tassut alleen

- ainoa lelu, josta syntyy koliseva ääni, ei tosin ole meitä häirinnyt

- pelkään pienten irto-osien hukkuvan ajan saatossa

Dog Activity Flip Board 

+ eniten kekseliäisyyttä vaativa erilaisten toimintojensa puolesta

+ sopivan haastava helpompiin leluihin tottuneelle

+ sopii sekä kissoille, että koirille

+ hyvä hinta-laatusuhde, hinta 11,90e

- pienten yksityiskohtien puhdistaminen hankalampaa

Poikien  suhtautuminen näihin uusimpiin leluihin käy parhaiten ilmi oheiselta videolta.

Vinkkejä muista toimiviksi todetuista älypeleistä?

Lisää kissanpäiviä

Haluan lätkäistä kehiin vielä toisen videon kissapoikiemme arkisista touhuista, sillä edellinen video saattoi jättää katsojalle turhan rauhallisen kuvan näistä viipottajista. Tältä videokoosteelta käy ehkä paremmin ilmi tehotiimimme osallistuminen päivän puuhiin, kuten postipaketin avaamiseen, leikkauksesta toipuvan koiran hoivaamiseen tai lakanoiden vaihtoon. Spesiaaliohjelmanumeroina kissan lääkitseminen antibiooteilla sekä Jodan uusin temppu, jonka se mitä ilmeisimminkin kehitteli vain itseään huvittaakseen.

Lisäksi videolla näkyvät selkeästi poikien eroavat  persoonallisuudet: Utu on kyltymätön seikkailija ja ympäristön tutkija, Joda kuin pikkulapsi, joka havaitsee ja hyödyntää kaikki leikin mahdollisuudet ympärillään.

Musiikki on sama, kissat ovat samat, mutta viikko ja puuhat hiukan erilaiset.

PetExpo

 Sadepäivän ratoksi suuntasimme tänään sisätiloihin, Messukeskukseen.

Päivän ohjelmanumerona toimi PetExpo, eli Suomen suurimmat lemmikkimessut. O:lle nämä olivat sarjassaan ensimmäiset ja minulle... no, aika monennet. 

Aloitimme kierroksemme herppien ja akvaarioiden parista. Esillä oli esimerkiksi jännä sokkotetra-allas, eli näiden sokeiden, silmättömien luolakalojen luontaista elinympäristöä jäljittelemään rakennettu tippukiviallas. Sellaista ei ollutkaan aiemmin tullut vastaan!

Akvaarioiden jälkeen puikkelehdimme koirakojulta toiselle, muttemme onnistuneet löytämään etsimäämme nättiä, sinistä tyrkkytarjoushihnaa Ledille. Poika nimittäin pisteli Tallinnasta ostamamme hihnan palasiksi joskus joulun tienoilla ja on siitä asti saanut tyytyä harmaaseen nylon-hihnaan, joka on suoraan sanottuna tylsistä tylsin.

Tutkailimme myös kissarotuyhdistysten standeja ja taisipa yksi kissanminttulelukin joltakin pöydältä tarttua mukaan. Kiersimme myös kissojen häkkirivistöt yrittäen löytää erään tietyn "ehkäsittenjoskustulevaisuudessa" -rodun yksilöitä, mutta huonolla menestyksellä.

Teimme muutamia kissanleluostoksia ja jatkoimme seuraamaan koirien näyttelykehiä. Viimeisenä kiersimme loput eksot, eli kanit, jyrsijät, fretit, herpit ja sammakot. Poikkesimme myös eläinsairaalan standilla moikkaamassa tuttuja ja ihmettelemässä eksojen röntgenkuvia.

Ihan mukava tapahtuma, vaikkei nyt ehkä mitään maata mullistavaa uutta. Kiva se on kuitenkin välillä käydä nuuhkimassa, mitä erityisesti tuolla eksopuolella tapahtuu, kun omat eksot rajoittuvat tällä hetkellä sukarapuihin.

Sen kuitenkin voin sanoa, että jos joskus saan lapsia ja poika haluaa liskon tai tyttö kanin, niin ihan hirveän pitkään ei lupaa varmasti tarvitse mankua. Sama pätee ratsastukseen, joka itseltäni kissojen ja koirien tapaan lapsena evättiin.

Onnea on omillaan asuminen! ;)

Lemmikkimessut kierrettyämme olimme jo lähdössä kotiin, mutta päätimme ihan vain nopeasti kurkata vielä käynnissä olevia Outlet-, kädentaito- ja lähiruokamessuja. Jostakin kantautui nenään herkullinen muikkujen tuoksu, joten lounasdilemmamme oli helposti ratkaistu.

Lisäksi O osti itselleen pari pussia ruissipsejä, joista oli tehty tuollaisia kivoja miniversioita - tarkoittaen, että sipsit olivat sellaisia peukunpään kokoisia söpöjä minikuppeja.

Itse ostin kädentaitopuolelta tuollaisen valkoisen liitutaulutussin, jollaista olen jo pitkään himoinnut. Sillä saa aikaiseksi paljon siistimpää ja kirkkaampaa tekstiä liitutaulupinnalle kuin liiduilla, mutta se on yhtä lailla pyyhittävissä pois.

Tässä vielä eläimille mukaan tarttunutta saalista. Suurin osa ilmaisnäytteitä.

Kivoin yksittäislöytö taisivat olla nämä kuivatut kissanherkut, joita sai neljä purkkia eurolla. Utu ei meinannut alkuun kelpuuttaa noita rapuja, mutta etenkin turska maittoi molemmille loistavasti.

Leluvarastoja kartutimme myös, sillä meillä on ongelma: poikien lempilelu (joka nähdään mm. aiemmin postaamallani videolla Jodan hyppysissä) leikittiin loppuun, eikä vastaavaa ole enää saatavilla. Ehkäpä jokin näistä nousee uudeksi ykköseksi? Höyhenlelut ainakin toimivat sen aikaa, kun höyheniä piisaa...

Tämä vihreä pötkölelu oli itselleni uusi tuttavuus. Lepotilassaan se muistuttaa pilliä, mutta kokoon puristamalla ja irti päästämällä se ponnahtaa parin metrin päähän. Alustavat reaktiot vaikuttivat lupaavilta.

Tuntuu siltä, että blogi olisi heräämässä jälleen talvihorroksestaan eloon. Postausaiheita tuntuisi ainakin tällä hetkellä riittävän. Pysykäähän siis kuulolla ja ihanaa alkavaa viikkoa sinne!

Kissanpäiviä

Kulunutta viikkoa kissojen näkökulmasta - tällä kertaa videoklippien muodossa.

Viikonlopun videosaldo

Maanantai-illan kunniaksi eetteriin muutama kissavideo viikonlopulta. Opetimme tosiaan naksuttimen ja kosketuskepin käytön ehkä kymmenessä minuutissa ja siirryimme sitten esterataan, eli step 3 -videossa näkyy yhden päivän koulutuksen tulos. O julisti useaan kertaan, että kissoja on jopa helpompi kouluttaa kuin koiria, sillä ne häsäävät vähemmän. Tekevät sen mitä pyydetään, mutta kissamaiseen tapaan omalla ajallaan.


Step 1 - naksuttimen opetus
- ehdollistetaan kissa naksuttimen ääneen, eli opetetaan, että naksahdusääntä seuraa aina nami



Step 2 - kosketuskepin opetus
- palkataan kissa satunnaisesta kosketuskepin koskettamisesta naksahduksella ja namilla
- pidetään alkuun keppi lähellä, jotta satunnaisia kosketuksia tulee ja aletaan sitten vaikeuttaa tehtävää, kun kissa pääsee kärryille
- keppi kannattaa pitää pystyasennossa, niin että kissa osuu nimenomaan kepin pallopäähän, eikä satunnaiseen kohtaan vartta
- ei koskaan siirretä keppiä lähemmäs kissaa, jos se ei koske siihen, vaan viedään keppi pois näkyvistä ja tuodaan sitten uudelleen näkyviin, mutta tällä kertaa lähemmäs kissaa - muuten kissa saattaa vahingossa oppia, että sen ei tarvitse liikkua, vaan keppi siirtyy aina lopulta ihmisen toimesta lähemmäs




Step 3 - esterata
- kasataan mahdollisimman epämääräisistä kotoa löytyvistä tarvikkeista esterata ja kuvataan video mahdollisimman hankalasta kulmasta!



Ei muuta kuin tuumasta toimeen ;)

Naistenpäivä

Eilen suuntasimme auton nokan kohti Keravaa, sillä olimme hetken mielijohteesta ilmoittautuneet taas yhdelle kissaluennolle. Tai no, O:lle se oli vasta ensimmäinen - kaikki aiemmat ovat tavalla tai toisella liittyneet opintoihini. Tämän aiheena oli kissan ymmärtäminen ja kouluttaminen.

Ja ei, herraa ei tarvinnut mitenkään houkutella tai suostutella mukaan, vaan itse asiassa se oli O, joka meidät luennolle lopulta ilmoitti mun päivystäessäni perjantaina viimeistä iltaa ikinä hevossairaalalla. Tulipa vielä yllätyksenä hakemaan mut sairaalalta ja vei syömään. Mitäköhän oon tehnyt oikein, että tuollaisen löysin? ♥

Pukeutumisen osalta eilinen oli mulle kevään ensimmäinen päivä, sillä aurinkoinen keli houkutteli vetäisemään päälle minttua. Kaulaan piti tietysti teeman kunniaksi etsiä Tallinasta syksyllä hankkimani kissakoru.

Luento järjestettiin Keravan kirjastossa, joka olikin hieno, uusi rakennus. Muutenkin yllätyimme positiivisesti niin Keravan palvelutasosta kuin itse luennostakin. Suurin osa asioista oli toki tuttua - jopa O:lle - mutta innostuksen kärpänen puraisi kyllä molempia oikein antaumuksella! Niinpä heti kotiin päästyämme kaivoimmekin esiin viime Zooplussan tilauksessa saapuneen naksuttimen ja kosketuskepin yhdistelmän ja opetimme molemmille kissoille hetkessä molempien tarkoituksen, eli että naksusta seuraa maksu ja että kosketuskeppiä kuuluu koskettaa nenällä maksun saadakseen.


Saatuamme kissojen koulutuksen hyvälle mallille, pakkasimme koirat autoon ja lähdimme vielä käymään Itäkeskuksessa. Meillä oli nimittäin seuraavana päivänä vanheneva lahjakortti Pentikille tuhottavana. Olimme miettineet päämme puhki, mihin summan käyttäisimme, mutta vielä liikkeeseen suunnatessamekaan emme oikein tienneet, mihin päätyisimme.

Samalla poikkesimme nopeasti eläin- ja ruokakaupassa ja sain kimpun kauniita ruusuja naistenpäivän kunniaksi. Itäkeskuksesta jatkoimme Vuosaareen koiria ulkoiluttamaan.

Ilta pimeni niin nopeasti, että hyviä kuvia ei enää oikein saanut ja meinasimme eksyä metsään. Siltä se ainakin tuntui. Pitkän samoilun ja yhden riskialttiin kalliolta laskeutumisen päätteeksi löysimme kuitenkin lopulta tutun polun ja pääsimme takaisin autolle ja kotiin.

Yllä ehkä vähän mielikuvitukseton, mutta erityisen mieleinen ostoksemme Pentikiltä. Täytyy ensi jouluna ostaa noihin sarviin sellaiset pienet kynttilät.

Eläinkaupasta mukaan tarttui Mushin uusia kissoille suunnattuja pakastelihapullia, joita tosin meidän herrasväkemme ei ainakaan ensimaistamalla hyväksynyt. Pitää jatkaa tuputtamista. Lisäksi ostimme Ziwi Peakin puolikosteaa muonaa ja Applawsin raksuja treeninameiksi. Joku vielä kosteampi vaihtoehto olisi kyllä parempi, mutta mikä? Ei sitä aina jaksaisi kanaa tai sydäntäkään keittää, kun treeni-inspiraatio iskee.

Illalla virittelimme olkkariin vielä pienen agilityradan, jota kissamme vetivätkin sitten kosketuskepin ohjailemina innokkaasti. Aiheesta löytyy videomateriaalia, jota voin yrittää latailla nettiin, mikäli teitä kiinnostaa.

Ja loppuilta sujuikin sitten itse tehdyn pitsan, saunan ja sarjojen parissa. Ei yhtään hullumpi naistenpäivä!

Epäonninen parivaljakko

Random-kuvia viikonlopulta. Ylimmässä kisakatsomomme, joka tosin taisi olla pystyssä vain viitisentoista minuuttia. En juuri perusta jääkiekosta, yllättäen.

Eläinkauppareissu. Piti ostaa akvaarioon muutama kasvi, mutta jäivät lopulta kauppaan. Sen sijaan ostimme hiukan raakaruokaa. Täytin eläinlääkäripäivillä lomakkeen, jolla sai lunastettua itselleen tuollaisen alennuskortin. Ei paha!

Citymarketista tarttui mukaan tällaisia käteviä yksittäin pakastettuja broileri- ja possunlihakuutioita - vinkkinä vain muillekin pikkukoirien tai kissojen omistajille! Maistuvuudesta en tosin osaa sanoa vielä mitään.

Huoleton on lemmikitön. Huomasin perjantaina, että Joda hoivasi vasenta etutassuaan erityisellä antaumuksella ja ravisteli sitä välillä. Tassussa ei näkynyt päälle päin mitään vikaa, mutta pikkuhiljaa varpaat alkoivat turvota ja punoittaa, joten nuoleminen oli pakko estää kaulurin avulla. Nyt sitten yritetään hoitaa tassu paikallisvalmisteilla kuntoon.

Zooplussan paketti sentään saapui tänään pienen potilaan iltaa piristämään.

Paketista paljastui mm. huippusuosituksi osoittautunut lelukeppi, jossa on tuollainen höyhenkimppu pitkän narun ja varren päässä. Pitkän ja vauhdikkaan leikkisession päätteeksi kimppu osui Utua silmään ja aiheutti pitkänpitkän siristelyn ja silmävuodon. Toivon mukaan sarveiskalvoon ei kuitenkaan tullut haavaa...

Miksi näiden ikävien juttujen pitää aina sattua ryppäinä?

Onneksi toisenkin potilaan huomio saatiin kiinnitettyä muualle, kun laatikosta kaiveltiin esiin vielä kissojen aktivointilauta, joka täytettiin ensi hätään kuivaherkuilla.

Tästä aktiviteetistä riitti iloa pitkäksi aikaa! Seuraavaksi olisi tarkoitus katsoa, miten käy raakaruuan kanssa.

The Great Cats(by)

Laskiskelin tässä, että elämästäni on hurahtanut ohi jo 17,5 vuotta ohi pääsääntöisenä opiskelijana, joten normaaliin päivärytmiini kuuluu jonkinsortin opiskelu. On kuulunut niin kauan, etten oikein osaa olla tarttumatta kirjoihin iltaisin. Mitä muutakaan hyödyllistä sitä oikein tekisi? Ja vaikka meillä ei tänä vuonna olekaan juuri tenttejä, eikä varsinaisesti olisi mikään pakko lukea yhtään mitään, tykkään pitää rutiineistani kiinni. Oppiminen on kivaa ja saan uuden oivaltamisesta sekä itseni kehittämisestä paljon iloa  ja sisältöä elämääni. Etenkin, kun tiedän, että kaikesta oppimastani on todennäköisesti ensi kesänä hyötyä.

Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen on kuitenkin tunnustettava yksi asia: keskiviikot ovat aina olleet kaikkein laiskimpia päiviäni. Kun takana on jo kolme lukuiltaa, tekee välillä mieli tehdä jotakin ihan muuta. Torstai menee sitten taas uudella innolla viikonloppua odotellessa, mutta keskiviikot - hrrr. Ja koska tällä hetkellä minun ei oikeasti ole pakko lukea, olen antanut näiden inhokkipäivieni keskiviikkojen suhteen itselleni hiukan armoa. Perjantait ja lauantait olen aina pitänyt opiskeluvapaina rentoutumispäivinä, niin että sunnuntaina tekee jo uudella innolla mieli tarttua uuteen aiheeseen.

Mikä jugurttipurkki? Missä?

"Ei oo näkynyt!"

Mutta tosiaan - keskiviikko, pikkulauantai. Mikä ihana tekosyy tarttua blogin kirjoittamiseen! Ajattelin tällä kertaa kertoilla lähinnä viimeaikaisista opiskeluasioista. Viime viikko oli tosiaan jakson viimeinen Saaren viikko, joka piti sisällään lähinnä navettakäyntejä, yhden päivystyksen ja  yhden Saaren pieneläinvastaanotolla vietetyn päivän. Näistä viimeksimainituista tykkään erityisen paljon, sillä vastaanotolla näkee ehkä tyypillisempiä pieneläinpotilaita kuin Viikissä. Toisin sanoen paljon korva- ja ihopotilaita, patinpoistoja, sterilaatioita, kastraatioita sekä yksinkertaisia sisätautipotilaita. Hyvää valmennusta kesää silmällä pitäen ja mukavaa mielenvirkistystä kaikkien tuotantoeläinkeissien keskellä!

Lisäksi tuntuu, että Saarella selvästi suurempi osa potilaista on kissoja kuin Viikissä. Tai ehkä kyse on sattumasta. Joka tapauksessa viime viikko oli omalla kohdallani todellinen kissaviikko, sillä opiskelujen ohella osallistuin kahdelle vapaaehtoiselle kissa-aiheiselle luennolle. Kissat kun tuppaavat jäämään opetuksessamme hiukan koirien jalkoihin, joten haluan hyödyntää kaikki tilaisuudet kartuttaa tietojani niistä. Luennoista ensimmäisen piti keskiviikkona puhdasta kissapraktiikkaa tekevä eläinlääkäri ja sen aiheena olivat kissapotilaiden erityispiirteet muihin lajeihin verrattuna sekä kissojen asialliset käsittelytavat klinikkaolosuhteissa. Pidin tästä luennosta aivan erityisen paljon ja sain paljon hyviä vinkkejä niin kissojen yleistutkimuksen yksityiskohtiin (kuten kilpirauhasen palpointiin tai suuontelon tutkimiseen) kuin diagnostiikkaankin liittyen sekä pääsin esittämään pari mieltäni askarruttanutta kysymystä mm. kissojen ruokinnasta.

Toisen luennon piti lauantaina kissojen ongelmakäytökseen perehtynyt eläintenkouluttaja ja täytyy myöntää, että siihen kyllä vähän petyin. Luennosta suurin osa käsitteli ihan perusjuttuja, kuten riittävää hiekkalaatikkomäärää monikissataloudessa tai stressin välttämistä resursseja lisäämällä ja itse ongelmakäytöksen ratkomistavat jätettiin aika vähälle - osittain lukuisien kysymysten aiheuttaman aikapulan vuoksi. Vaikka ei mitään niin huonoa, etteikö jotakin hyvääkin. Innostuin luennon myötä opettamaan kissoillemme jälleen temppuja. Istumista olimme harjoitelleet ennenkin ja nyt se sujuu jo varsin kivasti. Lisäksi opetin Utulle muutamassa minuutissa high fiven, joka vaati itse asiassa paljon vähemmän toistoja kuin saman tempun opettaminen aikoinaan Iipulle. Yksi luennon tärkeimmistä viesteistä olikin, että kissaa ei lähtökohtaisesti pitäisi pitää koiraa helpompana lemmikkinä, vaan sille pitäisi keksiä aivan yhtä paljon aktiviteettia ja aivotyöskentelyä kuin koirillekin.

Kouluttajalla oli mielestäni myös erittäin kunnioitettava motto: hänen mielestään ruokakuppi on lemmikeillämme aivan turha, lähinnä omistajan tarpeita palveleva esine. Kun ottaa huomioon, miten paljon eläimet käyttävät luonnossa aikaa ravinnonhankintaan, ei ole oikeastaan mikään ihme, että nykylemmikit tylsistyvät, lihovat ja kehittävät ongelmakäytöstä. Paljon suositeltavampaa olisi tarjota ruuat erilaisista aktivointileluista, jotka tarjoavat eläimille aivotyötä, onnistumisen tunteita, mielihyvähormonien erittymistä ja ajankulua. Kouluttaja kertoi, että hänellä ei ole omille eläimilleen yhtäkään ruokakuppia ja että aktivointi onnistuu hyvin myös märkäruuan kanssa.

Niinpä meille lähtikin heti Zooplussan tilauksen mukana tulemaan kissojen aktivointilauta ja useita muitakin älypelejä tekisi mieli tässä lähitulevaisuudessa hankkia. Meiltä löytyy tällä hetkellä vain yksi koirien älypeli, kissoille askarreltu leikkilauta sekä peruskongeja, jotka ovat tosin olleet aivan liian vähäisellä käytöllä viime aikoina. Samoin älypelin kaivoin nyt pitkän tauon jälkeen esille - ihan vain todetakseni, että yhä edelleen se on Taikkikselle aivan liian helppo ja muille liian vaikea. Eniten kiinnostaisi tällaisen kouluttajan suositteleman ruoka-alustan hankinta:

Northmate Catch, kuva

Hiukan tosin mietityttää, että millaisenkohan sotkun yhdistelmällä aktivointilelu + raakaruoka mahtaakaan saada aikaan, mutta jotenkin tuo argumentti ruokakupin turhuudesta oli itselleni jotenkin niin herättelevä, että haluaisin ehdottomasti ainakin kokeilla sen toteuttamista käytännössä.

Löytyykö teiltä aiheesta kokemusta?