torstai 29. joulukuuta 2011

Hetkiä vuodelta 2011, part II

HEINÄKUUSSA 2011

... kuvailin Taikkista junassa (stressi-/pahoinvointikuolaus)

... uimassa


... kalliolla jne. U get the picture!

Sairastin flunssan ja totesin, että  mulla ei ole ihmisille tarkoitettua kuumemittaria. O sitten toi mulle sellaisen tuliaisena ;)

... tein inventaariota eläinten ensiapupakkausten suhteen

... ja sain niille käyttöä, kun joku jätti töissä mulle tällaisen. Valitettavasti apu tuli liian myöhään.


...ja käytiin T:n kanssa SeaLifessa.




ELOKUUSSA 2011




... toimitin tien varteen kuukahtaneen siilinpoikasen Korkeasaareen


... kävin kesän ensimmäisen ja viimeisen kerran vesijuoksemassa

... sain O:n ensimmäistä kertaa Vantaalle. Kävimme pelaamassa hohtominigolfia, leffassa, Tiksin yössä ja Uutelan kallioilla istuskelemassa. Taisi ylittää molempien odotukset!

... pääsin ensimmäistä (ja toistaiseksi ainoaa) kertaa T:n kyytiin pienlentokoneeseen ja liitelimme Viikin yli. Sitä Tallinnan reissua odotellessa...

... viimeinen siilimme Neve siirtyi ajasta ikuisuuteen

...Taikkis hujahti säkäkorkeudessa Iipusta ohi



... ja intoilin jo opiskelujen jatkumisesta!



SYYSKUUSSA 2011

... tai oikeastaan kuiden vaihteessa lensimme Espanjan auringon lämpöön



... joku hullu vielä uiskenteli "kesän viimeisenä päivänä"

... Taikkis aloitti pentukurssin


... ja mä hikoilin elinpato II:n rästitentin kimpussa


... ykkösille järjestettiin perinteiset varsajaiset, joiden kulusta oon tänä vuonna jopa ihan kartalla!

...Haltialan tila (Helsingin ja Vantaan rajamailla) kävi tutuksi, kun sinne S:n ja koirien kanssa eksyimme

... ja Taikkikselle lammas!

...O alkoi visiteerata ahkerasti Vantaalla. Tämä kuva on Vanhankaupungin koskelta, yhdeltä iltalenkiltä

... syksy alkoi näkyä niin luonnossa


... kuin kodissakin

(kuvittele tähän vähän syksyfiilistelyä!)


LOKAKUUSSA 2011



... oli kauniita aamuruskoja
... ja ruskia





... tehtiin jänniä päätöksiä






... ja sienestettiin!





MARRASKUUSSA 2011



... isoin juttu oli mun Halloween-hurahdus


... ihan kunnon hurahdus... krhm, oon hamstrannut joitain juttuja jo ens vuottakin varten..

(ihan vartavasten hankittu lihakirves, btw... siellä se nököttää keittiön laatikossa toimettomana ensi vuoteen asti)

... opiskellakin vähän yritettiin, lähinnä lihantarkastusta ja patologiaa - vaihtelevalla menestyksellä

... pikkujoulukausi starttasi

... ja samoin glögikausi

... muitakaan herkkuja unohtamatta!


JOULUKUUSSA 2011

... matkasimme O:n kanssa Frankfurtiin

... erityisesti joulutorin ihmeitä pällistelemään (is it just me vai onko toi pipariukon alin nappi jotenkin härskin alhaalla?)

... tytöt koirineen saapuivat arvostelemaan pukuja (ja kadetteja) sekä kumoamaan kuusia (ja glögilaseja) itsenäisyyspäivänä




... ja tänä vuonna karppipiparitaikinakin päätyi lähes kokonaan pipareiksi asti!

... joulu hiippaili kotiin paljon aikaisemmin kuin viime vuonna


... ja suuren tappelun seurauksena syntyi tämä piparilinna


Kun joulutunnelma oli jo viritetty huippuunsa...


... piti vielä hetkeksi palata Vantaalle tekemään tentti, töitä ja ostoksia. Velvollisuuksien hoitamisen jälkeen jäi kuitenkin onneksi vielä rutkasti aikaa

... tälle


... tälle


... ja tälle, eli kaikken tärkeimmälle, joulupöydälle!
Hieno vuosi siis kaiken kaikkiaan takana! Sain lähes kaiken, mitä tältä vuodelta toivoinkin. Vain se kämppä Helsingin puolelta jää ensi vuoden tavoitteisiin ;)

Viimeiset kolme päivää oon nyt viettänyt tiivisti töissä täällä pk-seudulla. Koirat ovat ensimmäistä kertaa O:lla hoidossa ja olen saanut jatkuvasti viestejä tyyliin: "käytiin just tyttöjen kans pihalla, molemmat pissas" tai "Taikkis löysi just kolme rättiä, joiden olemassaolosta en edes tiennyt" tai "Taikkis meni nukkuun mun laukkuun!!! :D"

Kuviakin vielä todisteeksi...




Huomenna näen taas koko jengin ja olis tarkoitus mennä jouluaterian puitteissa esittäytymään kunnolla Thaimaasta kotiutuneelle O:n perheelle - minä ja mun ai-ne-on-jotain-isoja-lammaskoiria-shetlantilaiset. O on ihmetellyt, miten mun vanhemmat ei oo tentanneet siltä oikein mitään, kun mulle on kuulemma luvassa oikein pommitus. Rohkaisevaa, hei!

Pitäkee peukkuja, että me saadaan ainakin jonkinlainen hyväksyntä - minä ja mun valtavat lammaskoirat! :)