keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kuvakatselmus


Joukko satunnaisia kuvia loppukesältä. Tuli sellainen tunne, että mikäli en julkaise niitä nyt, niin arkistojen kätköihin unohtuvat.

Aloitetaan kissoista.


Kuten kuvista huomaa, olen pikku hiljaa yrittänyt palautella olohuoneen sisustusta pinkiksi, mutta aika rempallaan on koko kämppä saanut kesän ajan olla. Kirjoja siellä, kirjoja täällä. Kansioita ja papereita siellä täällä. Sohvan yläpuolella oleva taulukin tipahti seinältä, emmekä ole tulleet kiinnittäneeksi sitä uudelleen.


 Vaa'an patterien vaihto vaatii virallisen valvojan läsnäoloa.


Taikkis aloitti juoksut, joten se on nyt saanut nauttia jakamattomasta huomiostamme uimareissuilla. Näissä kuvissa ollaan jollakin metsäjärvellä Espoossa.


Toissaviikonloppuna suuntasimme Turkuun serkkuni häihin. Edellisistä olikin ehtinyt vierähtää jo tovi!


Puitteet ja pöytiin tarjoillut ruuat olivat varsin hienot: cosmopolitanit alkujuomina, maa-artisokkakeittoa tryffeliöljyllä, shampanjasorbettia ja muita herkkuja, jollaisia en ollut ennen maistanut.


Kuultuaan pukukoodin ja iltapukuvalintani (juu, kyseessä oli iltajuhla) O halusi hankkia itselleen pukuuni mätsäävän krakan ja onnistui jopa täysin omatoimisesti hankkimaan sellaisen, uudet juhlakengät ja tuon nenäliinan H-hetkeen mennessä.


Ja koska hääpari lukeutui Turun oikislaisiin, niin jossakin vaiheessa koko hääkansalle opastettiin lautasliinakorvien teko.


Pakersin hiusteni kanssa ties kuinka kauan yrittäen saada niihin jonkinlaista kiharakampausta ja huono oli menestys, niinkuin kuvista näkyy! Hahaha. Hiusteni suhteen olen aina ollut maailman avuttomin ja kädettömin.

Jouduimme lähtemään häistä kohtuuaikaisin, koska laumamme odotti meitä kotona. Siirtykäämme siis kuvakatselmuksessamme luontevasti takaisin siihen.


Huomatkaa Taikkiksen uusin uimakaveri, joka matkusti meille Saksasta kissanhiekkatilauksen yhteydessä pitkällisen käytön myötä kahtia hajonneen edeltäjänsä tilalle. Hyväntuulinen kaveri!


Tämä postauksen päättävä kännykkäräpsäisy kuvastaa oivasti kesän aikana käymäämme pohdintaa. Aiheesta lisää tuonnempana - ainakin toivottavasti!

lauantai 23. elokuuta 2014

Kandikesä in memoriam


Kandikesäni olisi nyt sitten eilisen jälkeen officially over. Samaan aikaan iloista ja haikeaa.

Luonnehtisin kesän sujuneen pääpiirteissään hyvin. Opin valtavasti ja ensimmäisten viikkojen stressipaniikki vaihtui pikku hiljaa kasvavaan itseluottamukseen. Ensimmäisinä viikkoina kaikki oli uutta: ensimmäinen oma korvatulehduspotilas, ensimmäinen silmäpotilas, ensimmäinen ontuva, ensimmäinen eksopotilas ja niin edelleen. Tuntui, että kaikki piti tarkistaa omista muistiinpanoista tai kirjoista ja kaikki töitä edeltävät aamut, työmatkat ja töiden jälkeiset illat kuluivat asioiden kertailuun. Onneksi olin kirjoittanut nelosen ja vitosen aikana kaikki tärkeimmät asiat muutamaan taskussa kulkevaan muistikirjaan - ne tulivat enemmän kuin tarpeeseen! Samoin kuin parin vuoden aikana keräilemäni käsikirjasto, joka kulki urhoollisesti klinikan ja kotisohvan väliä koko kesän ajan.


Lisäksi monissa asioissa tuli konsultoitua vanhempia kollegoita ja  apu löytyi aina läheltä - koululle en vastoin odotuksiani tullut soittaneeksi kertaakaan. Ja kas, pikku hiljaa ne perustapaukset muuttuivat ihan oikeasti perustapauksiksi ja maanisen kirjoihin-tarttumisvimman herättävät tapaukset kävivät pikku hiljaa harvemmiksi. Leikkauksia tein aika harvakseltaan - luokkaa kuusi kappaletta neljän eri eläinlajin edustajalle.

Ja tiedättekö, vaikeinta tässä ammatissa ei suinkaan ole eläinten lopettaminen tai leikkaaminen. Ei, vaikeinta on se, kun tekee parhaansa ja se ei vain riitä. Vaikka kuinka paiskisit ylitöitä, metsästäisit tietoa, yrittäisit kaikkesi. Oman riittämättömyyden kohtaaminen ja hyväksyminen, se on vaikeinta. Henkisesti raskainta.

Osa siitä kuitenkin pyyhkiytyy mielestä, kun kohtaa potilaan, jota todella pystyy auttamaan tai asiakkaan, joka on aidosti kiitollinen saamastaan avusta. Ne tilanteet painuvat vähintään yhtä syvästi mieleen kuin ne riittämättömyyden tunteet. Kaikesta tästä syntyy yhtälö, jossa jäädään lopulta plussan puolelle.


Asiakkaat ja potilaat olivat suurimmaksi osaksi ihania ja ymmärtäväisiä kandiuteni suhteen, mutta pari kertaa olisi kyllä tehnyt mieli repiä tittelini paljastava kyltti irti rinnuspielistä sen herättämien ennakkoluulojen vuoksi. Tosin samalla kertaa olisi varmaan pitänyt repiä irti myös nuori naamani. Huomasin välillä haaveilevani salaa muutamasta rypystä. Haha! Tässäpä oiva motivaattori saattamaan opinnot loppuun ensi vuoden aikana, ELL kuulostaa niin paljon paremmalta kuin ELK.

Kirjaston kirjat

Viimeisenä päivänä kiikutin klinikalle blogissani aiemminkin vilahtaneen hiekkalaatikkokakun, sillä siitä oli tullut kesän aikana parin työkaverin kanssa puhetta. Tällä kertaa pyrin minttusuklaiseen lopputulokseen, joten kakusta löytyi mm. minttusuklaavanukasta, suklaakakkupohjaa, Marianne-rouhetta ja Pätkiksiä. Hyvin uppoili kissankakka-alan ammattilaisiin!


Työkaverit puolestaan muistivat minua skumppapullolla, kukkakimpulla ja kortilla. Olin totaalisen yllätetty.


Kesätyöpaikkani oli oikein antoisa ja työkaverit huippuporukkaa. Ilmeisesti olisin saanut siellä jatkaakin. Heinäkuussa minua muistettiin kuitenkin kutsulla työhaastatteluun.  Kyseessä oli paikka, josta olin hakenut kesätöitä joskus vuodenvaihteessa ja pian huomasinkin kirjoittaneeni nimeni uuteen työsopimukseen. Niinpä tämä lomaviikoksi kaavailtu viikko vaihtuikin työviikoksi ja uusiin työkavereihin sekä työpaikkaan tutustumiseksi.Viikko sujui oikein mukavasti ja jätti odottavaiset tunnelmat tulevien työhaasteiden suhteen.

Jännityksellä odotan, miten paljon työntekoa kahden viikon päästä starttaava kutosvuosi - vihoviimeinen eläinlääkisvuoteni mahdollistaa. Mutta vielä ennen sitä hyppäämme lentokoneeseen ja suuntaamme Espanjan auringon alle toipumaan menneen kesän haasteista.

Kiitos siis kandikesä, kohtelit minua hyvin.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

EloKissat


Ajattelin tulla esittelemään uusimmat tulokkaat kissojemme aktivointileluperheeseen. Alkuunhan käytimme älypelinä itse rakentamaani pahvialustaa ja sittemmin valkoista muovista Cat Activity Fun Board -alustaa. Sittemmin olen hiekkatilausten yhteydessä sijoittanut vielä kahteen enemmän aivotyöskentelyä vaativaan leluun, jotka näkyvät ylläolevassa kuvassa. Kovin kalliitahan nuo eivät edes ole, ottaen huomioon, että muovista valmistettuina ovat lähes ikuisia ja käytössä melkein joka päivä. Ehdottomasti hintansa väärtejä ainakin tällaisten aktiivisten, toimintaa vaativien kissarotujen tai -yksilöiden kohdalla. Meidän laumassamme lähinnä Utun - Jodalla on turhan vähän kärsivällisyyttä hankalampien pulmien ratkaisuun.






+ Sopivan yksinkertainen aloittelijoille ja voisinpa väittää, että sopii lähes kaikille kissoille
+ Ainoa, jonka päälle ymmärtävät meillä molemmat kissat
+ Helppo puhdistaa
- Kohtalaisen kookas säilyttää ja kerää helposti pölyä ja roskaa
- kallein näistä, hinta 24,90e





+ hyödyntää hienosti kissojen tapaa käyttää tassujaan ruuan etsintään, sillä pyörii tassun avulla ympäri kevyesti
+ vaikeustasoja on kolme ja ainakin vaikeimman tyhjentämiseen kuluu aina tovi jos toinenkin
+ hyvä hinta-laatusuhde, hinta 11,90e
- luistaa liukkaalla alustalla, vaatisi mieluusti tassut alleen
- ainoa lelu, josta syntyy koliseva ääni, ei tosin ole meitä häirinnyt
- pelkään pienten irto-osien hukkuvan ajan saatossa





+ eniten kekseliäisyyttä vaativa erilaisten toimintojensa puolesta
+ sopivan haastava helpompiin leluihin tottuneelle
+ sopii sekä kissoille, että koirille
+ hyvä hinta-laatusuhde, hinta 11,90e
- pienten yksityiskohtien puhdistaminen hankalampaa




Poikien  suhtautuminen näihin uusimpiin leluihin käy parhaiten ilmi oheiselta videolta.


Vinkkejä muista toimiviksi todetuista älypeleistä?