Laumaamme liittyi puolitoista viikkoa sitten uusi jäsen nimeltään Neato - virallisemmin Neato Botvac D85. Parasta tässä uudessa tulokkaassa on se, että se tekee selvää meidän muiden seitsemän sotkuista.
Olen haaveillut robotti-imurista pari-kolme vuotta. Yhden tai kahden koirat karvat eivät vielä häiritse elämää, mutta kun yhtälöön lisättiin vielä yksi vähän isompi koira ja kaksi puolipitkäkarvaista kissaa, ei tarve jokapäiväiseen imurointiin yhtäkkiä enää tuntunutkaan liioittelulta. Lukuisia ylistäviä kehuja Neatoista nimenomaan lemmikkiperheissä lukeneena aloin itsekin pikku hiljaa vertailla malleja ja hintoja. Nopeasti kävi selväksi, että nimenomaan Neato sen olla pitää. Roomba - niin suosittu kuin se kissojen risteilyaluksena onkin - tekee aivan liian summittaista ja sattumanvaraista jälkeä. Neato suunnittelee reittinsä, käy ensin läpi alueen ulkoreunat ja sitten sisäalueet. Tulee lopulta käyneeksi joka paikan useaan kertaan läpi. Uudemmat mallit selviävät myös paksuista nukkamatoista, eivätkä juuri jumittele.
Etsiskelimme käytettyä roboa puolisen vuotta Tori.fistä. Joulun alla olisi ollut yksi tarjolla, mutta lopulta sen myyjä feidasi. Nyt kevätauringon luodessa ensimmäisiä armottomia katseitaan kotiimme kyllästyin lopulta etsimään ja jahkailemaan. Sen, että kukaan ei halua luopua uudesta Neatostaan, on oltava vain hyvä merkki? Kerran se vain kirpaisee? Koska haikailu ei ole helpottanut, ei se varmaan helpota ennen kuin robo on talossa?
Ja niin se robo lopulta haettiin kotiin. Uutena, parin vuoden takuulla. Ja voi, kuinka olemme tykänneet!
Tämän verran karvaa ja roskaa Neato imaisi sisuksiinsa neitsytmatkallaan, jota edeltävänä päivänä O oli käynyt huolellisesti joka nurkan läpi Dyson Baby Animal Pro -imurillamme.
Nyt, kun päivittäisiä imurointeja on takana se reilu viikko, ovat päivittäiset saaliit ylläolevan kokoisia. Ihan kunnoitettava määrä siis. Aika huikeaa saada nuo karvat verekseltään kiinni, niin että eivät kulkeudu eteenpäin huonekaluille ja tekstiileihin. Kaiken lisäksi laite on hiljainen, nopea (imuroi kaksiomme n. 20 minuutissa) ja jopa aika viihdyttävä katsella.
Kaappien alle se ei ihan kokonaan mahdu, mutta tekee tarkkaa työtä niiltä osin kuin mahtuu. Puikkelehtii tuolinjalkojen ja monimutkaisen lasipöydän välissä näppärästi, eikä ole jumiutunut pahaan paikkaan kuin kerran. Osaa tosi näppärästi peruutella ja keplotella itsensä ahtaistakin paikoista.
Huonoja puolia robotti-imureissa on se, että lattiat pitää ennen imurointia aina tarkistaa pienten esineiden varalta ja nostella verhot sekä vesikupit imurin tieltä pois. Toisaalta tuleepa samalla pidettyä lattiat avoimina. Sohvia, kissanpuita tai pieniä koloja tuo ei luonnollisestikaan pääse imuroimaan, joten niihin tarvitaan edelleen perinteistä imuria, mutta selkeästi harvemmin kuin aikaisemmin. Emme myöskään ole viitsineet käyttää roboa silloin, kun emme itse ole kotona (sen saisi ohjelmoitua imuroimaan vaikka aina työpäivän aikana), koska jos robotti-imurin reitille sattuu vaikkapa kissan oksennus, tekee robo kuulemma melko huolellista työtä myös levittäessään oksennuksen pitkin lattioita. Koiralenkit voisivat kyllä jatkossa olla ihan varteenotettava imurointiajankohta myös - etenkin, jos katsoo, että kissat eivät juuri silloin pääse robon kanssa tekemisiin.
Toivon imurille pitkää ikää ja jotenkin on sellainen kutina, että tämä kodin pikku apulainen - niin luksuksena tai turhakkeena sitä joku muu voisikin pitää - on tullut jäädäkseen. Puhdas, karvaton koti on ehdottomasti sen arvoinen.
