16. luukku

 16. luukku pitää sisällään lahjaidean lemmikille tai toiselle lemmikinomistajalle - kissaihmiselle kissa- ja koiraihmiselle koira-aiheinen tai miksei vaikka kani- ja jyrsijäihmisillekin omansa.

Välineet ovat melko simppelit: askartelumaalia, tyhjä lasitölkki kansineen, muovinen eläinhahmo, sivellin, pikaliimaa ja mikäli tahtoo, niin vielä silkkinauhaa ja lasille tarkoitettua huurresprayta (esim. Tiimarista) joulun tuntua lisäämään. Ylläolevasta kuvasta poiketen päädyinkin shelttihahmon sijasta tekemään kissapurkin, koska noita shelttipurkkeja löytyy jo pari kappaletta eri väreissä. Jos haluaa pelata varman päälle ja antaa purkin jollekulle lahjaksi, kannen väri kannattaakin ehkä punaisen sijaan valita lahjansaajan maun mukaiseksi, jotta sillä olisi käyttöä ympäri vuoden vielä joulunamien loputtuakin.

1. Maalaa tölkin kansi ja eläinhahmo 2-3 kertaan askartelumaalilla.
2. Suihkuta lasitölkin pintaan huurresprayta.
3. Liimaa eläinhahmo tölkin kanteen.
4. Kiinnitä tölkin suun ympärille silkkinauha ja liimaa se halutessasi kiinni.

 5. Täytä tölkki haluamillasi eläinten herkuilla. Itse kuivasin uunissa laumallemme pilkottua sian sydäntä (n. 2,5 tuntia 100 asteessa, uunin luukku raolleen lusikan avulla jätettynä, jotta vesihöyry pääsee haihtumaan ulos), mutta esimerkiksi maksa tai lihasuikaleet olisivat varmaan toimineet yhtä lailla. Voin kertoa, että sydämen joutuminen uuniin aiheutti melkoisen protestihuudon herra Mundo-kissulta, mutta kelpasi se valmis tuotekin niin, että meinasi sormetkin lähteä mukana!

Käytännön vinkkejä barffaukseen

Olen oikeastaan aina barffauksesta ensi kertaa kuultuani tiennyt, että haluan kokeilla sitä joskus lemmikeilleni. Olen vahvasti sitä mieltä, että eläinten tulisi syödä sitä, mihin evoluutio on ne ohjannut - hyvänlaatuista proteiinia ja rasvaa, niukasti hiilihydraatteja. Toisin sanoen lihaa ja luuta, koirat myös kasviksia. Ei viljoja tai muuta tärkkelyspitoista. Uskon, että suuri osa lemmikkiemme sairauksista aina hammaskiven kertymisestä ylipainoisuuteen, diabetekseen, kissojen virtsavaivoihin ja koirien iho- sekä ruuansulatuskanavan vaivoihin olisi ehkäistävissä luonnonmukaisemmalla ruokavaliolla.

Itse ruokin omia koiriani useamman vuoden Orijenin lihapitoisella, viljattomalla nappulalla. Se toimi hyvin aikansa, joskaan maistuvuus ei aina ollut huipussaan. Viime talvena Iippu alkoi kuitenkin kärsiä asteittain pahenevasta ripuloinnista, joka muuttui lopulta jatkuvaksi ja veriseksi. Oli toiminnan aika.

Vaihdoimme raakaruokintaan ja ripuli loppui kuin seinään. Kissankakka lakkasi haisemasta. Hyvä maistuvuus, pienentynyt ulosteen määrä, tuuhentuneet ja parempikuntoiset turkit sekä puhtaammat hampaat ovat kaikki olleet plussaa. Laskimme kerran, että meillä barffauksen kustannukset ovat noin 5,50-6,0e viikossa eläintä kohden - tulee siis jopa aiempaa halvemmaksi. Erityisesti kissojen tölkkiruuat ovat laatuunsa nähden varsin tyyriitä.

Miksi sitten lykkäsin raakaruokinnan aloittamista niin pitkälle? Koska olin kuvitellut sen paljon hankalammaksi. Uskon, että samoin ajattelevia epäröijiä on muitakin, joten ajattelin kertoa jokusia käytännön vinkkejä raakaruokinnan aloittamiseen. En väitä vieläkään olevani mikään barffaus-ekspertti, mutta näin me olemme sitä toteuttaneet.
 

- jos olet epävarma raakaruokinnan aloittamisesta, lainaa tai hanki muutama raakaruokinnasta kertova kirja, surffaile netissä ja ota asiasta selvää! Suomesta löytyy myös koirien ravitsemusneuvojia, jotka laativat lemmikeille yksilöllisesti räätälöityjä raakaruokavaliosuunnitelmia, mikäli itseä homma hirvittää.

- jos pelkäät vitamiinien tai mineraalien puutteita, voit käyttää myös raakaruokinnan tukena teollisia lisäravinnevalmisteita. Meillä esimerkiksi kissat saavat joka päivä lohenmakuiset Multicat-tabletit, jotka ne syövät täysin vapaaehtoisesti, herkkuna. Muita raakaruokinnassa yleisesti käytettyjä lisäravinnevalmisteita ovat esim. merileväjauhe ja lohiöljy.

 - luita ja lihoja voi ostaa eläinkaupoista levyinä tai köntteinä, mutta pakastetut raakaruokapötköt ovat osoittautuneet meillä erittäin käteväksi ja maistuvaksi tavaksi raakaruokkia koiria ja kissoja. Jopa kasvissoseita saa nykyään valmiina pötköinä.

- jos pötkön unohtaa ottaa ajoissa sulamaan, voi sen toisen pään sulattaa nopeasti kuumassa vedessä, tarjota sulaneen osan hetken kuluttua eläimille ja siirtää kohmeisen osan jääkaappiin sulamaan rauhassa. Pidentää säilytysaikaa.

- pötköt kannattaa avata lavuaarin päällä mahdollisten roiskeiden varalta ja säilyttää jääkaapissa omassa talouspaperilla vuoratussa astiassaan, sillä niistä irtoaa sulamisen yhteydessä nestettä

- koirien kasviskiintiön täyttämisessä myös 20 grammaa painavat, luun muotoon pakastetut Vege- ja Vire-annospalat ovat käteviä käyttää: omat koiramme syövät 10g eli puolikkaan "luun" päivässä, joten pala on helppo taittaa keskeltä kahtia, kahteen eri kuppiin ja lisäksi se sulaa nopeasti

- pikkukoirien omistajista isot pakastepötköt saattavat tuntua epäkäytännöllisiltä, mutta hyvä ratkaisu pulmaan ovat esimerkiksi uutena Mushin valikoimiin tulleet Vaisto-"lihapullat", joista esim. allanäkyvässä tuotteessa on 90% lihaa ja luita sekä 10% kasviksia. Kukin pulla painaa n. 20g ja ne on pakastettu yksittäin, niin että pussista on helppo ottaa tarvitsemansa määrä kerralla sulamaan.

- kissojen kohdalla kannattaa tarjota useita pieniä annoksia monta kertaa päivässä, eivätkä kupit saisi seistä huoneenlämmössä kauaa. Kissat haluavat nautiskella liha-ateriansa tuoreena ja mieluiten myös lämpimänä.

- kissoilla nirsoilu saattaa aiheuttaa alkuun harmaita hiuksia, mutta suosittelen aloittamaan esim. Mushin kissoille tarkoitetulla kana-aterialla tai kaupasta ostetuilla, pilkotuilla ja pieniin suljettaviin pusseihin pakatuilla lihoilla ja sisäelimillä, laittamaan näitä tarjolle kissan normaalin ruuan rinnalle tai sekoittamaan kissan nykyiseen ruokaan. Kissaa ei saa paastottaa, vaan on edettävä kissan ehdoilla. Useimmiten kärsivällisyys palkitaan ja esimerkiksi sydän maistuu kissoille yleensä hyvin.

- kuppeja kannattaa hankkia useampia ja pestä usein. Meillä on eläimille myös oma tiskiharjansa ja sakset pötköjen avaamiseen. Kissankuppien alla pidettävä tarjotin rajoittaa sotkujen leviämistä.

 - tiskialtaan reunalta pumppupullosta löytyy antibakteerista saippuaa

- luu-ummetusta ja luihin tukehtumista pelkäävien kannattaa tarjota luut valmiiksi jauhettuina pakastepötköinä tai niin isoina ja kovina osina, että niistä ei irtoa paloja, mutta ne tarjoavat koirille mieluisaa tekemistä ja hammasharjan (meidän pikkukoirillamme toimivat esim. markettien ydinluut)

- omaa mielenrauhaa lisää myös, jos lemmikkien ensiapulaukusta löytyy apteekista ilman reseptiä saatavaa parafiiniöljyä ja peräruiskeita

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: myönteisiä terveysvaikutuksia voi saavuttaa jo korvaamalla 20-50% lemmikin teollisesta ruokavaliosta raakaruualla. Kannattaa kokeilla!

Itsetehty koiranjäätelö

Aiemmin kesällä hankkimamme mehujäämuotit ovat osoittautuneet odotettua monikäyttöisemmiksi. Niistä iloitsevat lämpiminä päivinä myös laumamme koirajäsenet. Itsetehty koiran herkku, "jäätelö", syntyy kaikessa yksinkertaisuudessaan vedestä, herkkutikuista ja veden joukkoon upotettavista sattumista - tällä kertaa possun sydämen paloista.

 Vaikeinta koko projektissa oli näiden kuvien otto - nämä herkut kun tahdotaan viedä käsistä!

Muut sisäelimet, kuivatut herkut tai vaikkapa nakinpalaset toimisivat varmasti myös ja muotiksi riittää ihan vaikka pakasterasia. Kannattaa kokeilla - etenkin, jos ilmat tästä vielä lämpenevät!

Raakalaiset

Ajattelin päivitellä hiukan meidän raakaruokintakokemuksiamme, nyt kun takana alkaa olla jo hyvä rupeama tätä uutta dieettiä.  Viime viikolla käytimme yhden iltapäivän siihen, että sinkoilimme lähiseudun raakapakasteita myyvät eläinkaupat läpi kunkin putiikin hinta- ja valikoimakompetenssia samalla puntaroiden. Halusimme nimittäin löytää Muschin kissa-aterioita erityisesti valikoivaksi heittäytyneellä Utulle maisteltaviksi. Ja löytyihän noita - harmillisesti tosin vain eri makuja eri kaupoista. Kaikki tuntuvat panostavan enemmän koirien valikoimaan. Hetken aikaa arvoin myös, että olisiko pitänyt ottaa myös hiirenpoikasia makutestiin, mutta ehkä ne olisivat olleet vielä turhan überiä näille meidän epäluuloisille aloittelijoillemme. Eräälle siilille jouduin joskus syöttämään jonkin aikaa hiirenpinkkejä kädestä, kun mikään muu ei kelvannut. Käy muuten äkkiä kukkarolle!

Näissä maistuvuus-asioissa Utu on yhtäkkiä heittäytynyt Jodaa hankalammaksi miellyttää. Pikkuäijälle uppoavat nykyisin niin luu-lihamössöt, sydän, elimet kuin lohikin, mutta Undo kelpuuttaisi mieluiten vain sydämen. Muut murkinat uppoavat hiukan lievemmällä innolla - maksa ja muut sisäelimet kohtalaisesti, liha kuun liikkeistä tai jostakin muusta yhtä mystisestä riippuen. Muschin kissoille tarkoitettu kana-ateria osoittautui tosin yllättäjäksi ja katosi varsin nopeasti kupista. Kala- ja lihaversio ovat vielä testaamatta.

Öljyjen mukaan sekoittaminen heikentää niinikään ruuan maistuvuutta, mutta lohenmakuiset Multicat-napit uppoilevat useimmiten mieluisina herkkupaloina. Luu-ummetusten ensiavuksi hankin eläinten ensiapulaukkuun apteekista paketillisen peräruiskeita pahan päivän varalle. Pitää muutenkin varustella tuo laukku vielä hyvin, niin että kehtaa jättää lauman lomahoitajien hoiviin hyvin mielin. Pikkukaupungissa päivystävän eläinlääkärin tiettyjen tuotteiden tai avoimen apteekin löytäminen ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää kuin täällä.

Yksi etenkin omistajien kannalta mahtava muutos on kuitenkin kiistaton: kissankakka ei enää haise. Ei juuri ollenkaan. Ennen tiesi aina, milloin kissat olivat käyneet kakkosella. Sen haistoi muutaman minuutin ajan koko kodissa. Nykyisin en tietäisi niiden vääntävän torttua, ellen aina vessoja siivotessani sitä omin silmin todistaisi. Kakkojen koko on myös pienentynyt ja luulen, että pidemmällä aikavälillä saatan huomata muutoksia myös kissanhiekan menekissä.

Koirien kohdalla kaikki on sujunut kuin rasvattu: koirat rrrrrrrakastavat ruokaansa ja odottavat sitä aina kirkkain, innokkain silmin ja erityisesti luiden järsiminen tekee karvakorvat huomattavan onnellisiksi. Kakan määrä on vähentynyt huomattavasti, uutta hammaskiveä ei ole ilmestynyt ja Iipun yleensä niin karhea turkki tuntuu todella pehmeältä ja sen mustat osat suorastaan kiiltävät. Osaltaan viimeksi mainittu parannus saattaa toki johtua luonnollisesta karvanlähdöstä ja täytyy seurailla, karkeneeko se jälleen kesää kohden. Taikkiksen turkki on aina ollut kovin silkkinen.

Mutta mikä parasta: Iipun löysä- ja herkkävatsaisuus loppui kuin seinään. Aiemmin sille ei voinut kuvitellakaan antavansa mitään uutta - ei edes pientä herkkupalaa tai ruuantähdettä. Tilanne kehittyi salakavalasti, pikkuhiljaa. Nuorempana sen vatsa kesti vielä nakkeja ja siankorvia, mutta viimeisimpinä aikoina ripulihelikopteri olisi ollut taattu. Vaan ei enää. Raakaruokinnan aloittamisen myötä Iippu syö jälleen todella monipuolisesti, ulkona voidaan käyttää nappuloita maistuvampia palkkanameja, eikä ripulia ole nähty sen koommin. Todellinen helpotus!

Kaiken kaikkiaan koirien raakaruokkiminen on siis osoittautunut todella helpoksi ja palkitsevaksi - kissojen kanssa haemme vielä jonkinlaista balanssia ja yhteisymmärrystä. Viime päivät ovat tosin sujuneet varsin kivuttomasti: molemmat ovat syöneet kyllikseen ja riittävän monipuolisesti, joten en ole kovinkaan huolissani. Enemmän aikaa ja totuttelua se vain vaatii.

Hintatasoltaan raakaruokinta liikkuu samoissa lukemissa kuin teollisenkin syöttäminen ja pakastintila on riittänyt vallan mainiosti. Omat ruuat ovat tosin joutuneet hiukan ahtaammalle, kun on tullut innostuttua kokeilemaan eläimille kaikkea uutta! Eipä tule toisaalta hamstrattua pakastimeen mitään turhaa.

Oma auto helpottaa pakasteiden rahtaamista, mutten usko, että kokeilumme olisi tyssännyt auton puutteeseenkaan. Enemmän suunnitelmallisuutta ja hyvän repun se vain vaatii. Raakapakastepötköt ovat myöskin todella helppoja käyttää. Jos niitä ei muista ottaa tarpeeksi ajoissa sulamaan, riittää, kun sulattaa pötkön toista päätä hetken aikaa kuumassa vedessä, annostelee sulaneen osan eläinten kuppiin ja siirtää jäisen osuuden jääkaappiin sulamaan rauhassa. Parhaimmillaan pystymme ruokkimaan kaikki eläimet samalla pötköllä, mutta osa on selkeästi kissojen, osa koirien juttuja. Tosin koirat kelpuuttavat kyllä aivan kaiken, mitä kissoilta mahdollisesti jää yli. Luut sulavat nopeasti, eikä koiria oikeastaan juuri hidasta niiden jäisyyskään. Kissojen kanssa käymme vielä keskusteluja siitä, miksi niitä luita välillä yrittää herrasväen kuppiin tungeksia.

Olen kuitenkin sen verran vakuuttunut tämän luonnonmukaisemman ruokavalion eduista, etten usko, että entiseen löytyy enää syytä palata.