17. luukku

17. luukku sisältää vain meidän joulukuista arkea, koska kivahan sitäkin on välillä raottaa. Olen siis tosiaan ollut nyt viimeiset kolme viikkoa pieneläinkirurgialla, mikä on ollut ihan tosi kivaa. Ensimmäisen viikon olin pehmytosakirurgialla, toisen ortopedialla ja nyt kolmannen anestesiologialla. Näistä varmasti omin juttuni on nimenomaan tuo pehmytosakirurgian puoli, joka kattaa siis sterilaatiot, kastraatiot, ruuansulatuskanavan kirurgian, pattien poistot, koepalojen otot ja kaiken muun pehmytkudokseen liittyvän - erotuksena ortopediaan, jossa keskitytään tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin ja tehdään astetta haastavampia leikkauksia.

Pehmytosakirurgian ja ortopedian viikot on jaettu poliklinikka- ja leikkaussalipäiviin, joista ensin mainittuina hoidetaan ajanvarauspotilaita, eli ortopedialla esimerkiksi ontuman tai kipuilun vuoksi hoitoon tulevia eläimiä ja pehmytosakirurgialla mm. erilaisia patin tarkastuksia ja haavahoitoja tai tikkien ja dreenien poistoja.

Leikkaussalipäivinä pääsemme mukaan leikkauksiin, joissa niiden haastavuudesta riippuen saa tehdä joko lähes kaiken tai aika vähän mitään itse. Näkemään pääsee kuitenkin paljon ja pääasiallisena tavoitteena lieneekin, että kandit selviäisivät ensi kesänä itsenäisesti ainakin yksinkertaisimmista leikkauksista. Mielestäni edellytykset siihen ovat ihan hyvät.

Anestesiologialla puolestaan suunnitellaan, valmistellaan ja valvotaan päivän leikkausten anestesiat eli nukutukset yhdessä anestesiologin ja anestesiahoitajan kanssa. Leikkauspotilaiden tila vaihtelee perusterveistä kroonisesti sairaisiin ja akuutisti huonokuntoisiin, mikä asettaa rajoituksia esimerkiksi käytettäville lääkeaineille. Ihan oma maailmansa, eikä ollenkaan niin simppeli kuin voisi luulla! Olen kuitenkin tykännyt, sillä tässä(kin) hommassa pääsee käyttämään niin päätään kuin käsiäänkin, sillä anestesiakandien tehtäviin kuuluvat lähtökohtaisesti mm. potilaiden kanyloinnit ja intuboinnit.

Lauantaina kävimme O:n kanssa jouluostoksilla ja illalla vietimme tosiaan pikkujouluja kurssikaverini luona Itäkeskuksessa ja leivoin sinne tomaatti-mozzarella-piirakan mukaan.

Pääsin käyttämään vanhempieni meille kesällä lahjoittamaa kätevää kannellista piirakkavuokaa leipomuksen kuljettamiseen. Muuten viikonloppu kuluikin aika pitkälti kotona, mm. maanantaiseen farmakologian tenttiin valmistautuen. Lopputentin olisi voinut suorittaa myös kolmella kirjallisella lääkitysselostuksella, mutta halusin mennä mieluummin tenttiin. Tulipa taas kerrattua hiukan noita lääkeaineita. Nyt kun niitä on itsekin jo käyttänyt, niin jäävät hiukan paremmin mieleen ja linkittyvät ihan tosielämään pelkän ulkoaopettelun sijaan.

 Myös O:lla oli pari tenttiä heti alkuviikosta, joten vietimme aika rauhallista viikonloppua.

Sunnuntaina kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä Viikin kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja.

Itse kirkko poikkesi aika tavalla perinteisistä kirkoista ja oli sisältä... no, kovin puinen ;) Tilaisuuden juontaja unohti yhden kivoimmista lauluista ja pianonsoittaja soitti niin nopeasti, ettei yleisö tahtonut pysyä vauhdissa mukana, mutta jos nämä hetken ärsyttäneet jutut jättää laskuista, niin mukavaa oli jälleen. Yksi lempiperinteistäni.

Ja mikä kivointa, tänä vuonna ensimmäiset joulukortit ovat ehtineet kotiin, ennen joulun viettoon lähtöäni! Ehkä loma on aikaisempina vuosina alkanut aikaisemmin. Luultavasti, ei voi muistaa. Olin kuitenkin iloinen, kun sain kaivaa tuon korttitelineeni kerrankin esiin ennen joulua.

Toinen perinteinen tunnelmanluoja on kulho täynnä jouluomenia ja neilikoilla koristeltuja mandariineja kanelitankojen kera. Tuoksu on huumaava! Tähän kun vielä yhdistää aiemmin tekemieni kanelikoristeiden sekä korkealle kissojen ulottumattomiin sijoittamani hyasintin tuoksun, niin kylläpä vain tuoksuu jouluisalta!

Vielä olisi jäljellä kaksi päivää tätä klinikkavuoden ensimmäistä puoliskoa ja sitten siirrymme laumoinemme kotipuoleen joulun viettoon. Pieni loma tekee tässä vaiheessa enemmän kuin hyvää! Kovin kauaa en tosin malta lomailla, vaan työt kutsuvat jo tapaninpäivänä, mutta toisaalta odotan jo sitäkin innolla.

Ei siis muuta kuin stressittömiä ja tunnelmallisia joulunaluspäiviä kaikille lukijoilleni!