Kuin viimeistä kesäpäivää

Hei vain hei! Uskomatonta, että joku vielä jaksaa kommentoida tänne. Sain kyllä viime postaukseenkin niin ihania kommentteja, että oikein hävettää ja harmittaa, että vastailu ja postailu jäi.

Joskus tämä blogi oli minulle todellinen henkireikä. Nykyisin viikot kuluvat töiden parissa ja useimmat viikonloput reissussa. Läppäri ja kamera ovat sanoneet sopimuksensa irti. Mistä siis kirjoittelisin ja millä? Kokeillaan nyt puhelimella. Pahoittelen jo etukäteen, mikäli lopputulos on kuvien osalta pikselimössöä. Tässäpä siis yksi esimerkki reissuista, joilla nykyisin täytämme viikonloppumme.

Viikonloppu alkaa siitä, kun saadaan vaunu perään ja auton nokka kohti kohdetta. Useein matkaa jouduttaa Radio Novan tai HitMixin tarjoilema musiikkitarjonta parin vuosikymmenen takaa ja välillä toimin itse DJ:na.

Usein ilta jo vähintäänkin hämärtää, kun saavumme perille, koska töiden ja vaunun hakemisen vuoksi ehdimme harvoin kovin aikaisin matkaan.

Makkarapaketti kulkee yleensä matkassa ja nuotiopaikkoja hyödynnämme usein, kun metsäpalovaroitukset sen sallivat. Tässä kyseessä oli harvinaisen kaunis nuotiopaikka valkoisella hiekkarannalla lempeässä kesäyössä.

Lauantai valkeni sitäkin lempeämpänä. Karavaanarituoleista on moneksi - myös rantatuoleiksi.

Hellesäillä vaunun pakastelokerossa kulkee monesti mukana myös jätskiä.

Täydellinen kesäpäivä!

Illalla käytiin pyörähtämässä läheisellä Vääksyn kanavalla.

Sunnuntaina suuntasimme luontopolulle.

Siinä missä joskus opiskeluaikoina kesät tuntuivat vilahtavan ohi ilman, että niistä osasi nauttia, on vaunuilu kääntänyt tilanteen ihan toisenlaiseksi. Nykyisin elän nämä täydelliset kesäviikonloput jokaisella solullani nauttien - kuin viimeistä kesäpäivää eläen.

Kevätreissuja

Kevään toinen reissu kohdistui Tilkunpeltoon Lammille. Lähinnä kuulemiemme hyvien kokemusten ja suositusten perusteella. Paikka sijaitsi somasti järven rannalla ja kesäisin alueella toimii myös vaunusauna ja uima-allas. Vastaanotto oli totuttuun tapaan ystävällinen.

Harmillisesti alueen tiet olivat melko mutaisassa kunnossa, eivätkä ulkoilumaastotkaan hurmanneet.  Ilma oli kuitenkin mukavan keväinen.

Varasimme lauantai-illaksi saunavuoron ja sauna oli kyllä todella hieno. Pitänee joskus palata testaamaan vaunusaunakin.

Lauantai-illan mukavin asia olivat kuitenkin yllättäen viereiselle paikalle kaartaneet vanhempani. Tiesivät toki, missä olimme, mutta halusivat yllättää - siinä hyvin onnistuenkin. Oli mukava päivittää kuulumisia ja viettää iltaa heidän autollaan, kun ei oltu pitkään aikaan nähty.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta koskaan, kun satuimme samalle alueelle karavaanailun merkeissä.

Kevään kolmas reissu heitettiin ns. puskaparkkeilun hengessä jo moneen kertaan tutuiksi käyneissä Inkoon Kopparnäsin maisemissa. Paikka on suosittu karavaanareiden keskuudessa, sillä se on joskus muinoin palvellut leirintäalueena. Nykyisin siellä on kahden vuorokauden rajoitus.

Ensimmäinen homma on aina lauman ulkoilutus.  Nyt oli jo sen verran lämmintä, että kissatkin uskaltautuivat ulos. Utu nyt oli toki jo valjastellut lyhyemmän aikaa edellisreissullakin, mutta lumi ei ollut oikein herran mieleen.

Ulkoilun ohessa grillissä lämpeni panini. Hyvin onnistui tälläkin keinolla ja täytti nopeasti miehen vatsan.

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, joten ensitöiksi koko lauma pihalle.

Pelkäsin, että tuolla rantakallioilla olisi saattanut viihtyä kyy jos toinenkin, mutta onneksi niiltä on ainakin toistaiseksi vältytty!

Tämän paikan suurimpia plussia ovat varmasti nämä vaihtelevat ulkoilumaastot, joita riittää useampaan suuntaan.

Tämä biitsi on yksi lemppareitani. Vielä siltä ei tosin ole päästy aurinkoa ottamaan, eikä uimaan. 

Mummo nelistää.

Kevään ensimmäiset sinivuokot!

Tällä kertaa kuljimme läpi meille uuden merkityn polun, joka ei kuitenkaan maastonsa tai maisemiensa puolesta noussut alueen ykköseksi.

Polku päättyi jotakuinkin aiemmin nähdylle biitsille, jonka yhteydessä sijaitsevalla nuotiopaikalle paistoimme piknik-laukussa mukana kulkeneet makkarat. Nuotion sytytys oli jälleen työn ja tuskan takana, kun emme tahtoneet löytää kuivia puita.

Väsynyttä sakkia.

Puskaparkkeilun yksi tylsimmistä puolista on peseytymismahdollisuuksien puute - etenkin, mikäli uiminenkaan ei tule kyseeseen. Tällä kertaa ratkaisimme ongelman yhdistämällä eräilyyn visiitin läheisessä kylpylässä. Siellä oli todella viileää vettä, eikä ollenkaan kaipaamaamme poreallasta, mutta suihku ja sauna onneksi lämmittivät.

Sunnuntaina oli vielä aikaa pitkälle lenkille alueen toisella puolella, meillä tutuimmilla rantakallioilla, joilla näin huhtikuussa oli vielä todella rauhallista kauniista säätä huolimatta.

Puskaparkkeilussa toteutuu monessa mielessä karavaanailun paras anti - vapaus, luonnonrauha ja riippumattomuus. Toki haasteita tuottavat toistaiseksi vielä tuo peseytyminen, koirien peseminen, puhelimien sekä tietokoneen akun lataus, sekä vähemmissä määrin kokkailu, mutta nämäkin ovat enemmän tai vähemmän ratkaistavissa olevia asioita. Ehkä hiljalleen lisäämmekin puskailun osuutta harrastuksessamme, kunhan saamme noita haasteita ratkottua. Stay tuned!