Kalassa

Parhaimpia parin euron sijoituksiani koskaan - ainakin, jos kissoilta kysytään.

Unforgettable India

Tässäpä tämä lupailtu videopätkä, joka koostuu suurelta osin minibussissa kuvailluista klipeistä.  Yritin kovasti ikuistaa kaduilla vilahdelleita tai liikkeiden edessä makoilleita katukoiria ja luulinkin saaneeni pari filmille, mutta ilmeisesti en sitten kuitenkaan. Lehmiä (ja muitakin eläimiä) videolla sen sijaan näkyy, sillä ne olivat katukuvassa vielä koiriakin tavallisempia. Harmillisen usein niitä näki ruokailemassa tienpientareiden jätekasoilla, joista ne arvatenkin saavat pötsinsä täyteen epämääräistä muovijätettä ja ovat pian pulassa. Tuotantoeläinsuuntautuneemmat kollegani ovat näitä Intiassa leikelleetkin, mutta itse halusin nimenomaan pieneläinpainotteiselle kurssille.

Sama jäteongelma selittää myös katukoiraongelman ja sen, miksi katukoiria ei voi vain lopettaa pois päiviltä: jos koiria ei olisi, valtaisivat muut eläimet - todennäköisimmin rotat - nuo jätekasat. Jätteiden käsittely onkin Intiassa ongelma, joka pitäisi ratkaista mitä pikimmiten. Suuri laiva ei vaan käänny nopeasti. Sentään tuolla seudulla, jossa me liikuimme, oli muovipussien luovuttaminen kaupoista kielletty ja niiden sijaan käytettiin muita materiaaleja. Baby steps, baby steps...

Ja vääntäkää taas rataksesta videon laatua kaakkoon, olivat kohtalaisen möykkyisiä nuo Intian tiet ;)

Kissanpäiviä

Kulunutta viikkoa kissojen näkökulmasta - tällä kertaa videoklippien muodossa.

Viikonlopun videosaldo

Maanantai-illan kunniaksi eetteriin muutama kissavideo viikonlopulta. Opetimme tosiaan naksuttimen ja kosketuskepin käytön ehkä kymmenessä minuutissa ja siirryimme sitten esterataan, eli step 3 -videossa näkyy yhden päivän koulutuksen tulos. O julisti useaan kertaan, että kissoja on jopa helpompi kouluttaa kuin koiria, sillä ne häsäävät vähemmän. Tekevät sen mitä pyydetään, mutta kissamaiseen tapaan omalla ajallaan.


Step 1 - naksuttimen opetus
- ehdollistetaan kissa naksuttimen ääneen, eli opetetaan, että naksahdusääntä seuraa aina nami



Step 2 - kosketuskepin opetus
- palkataan kissa satunnaisesta kosketuskepin koskettamisesta naksahduksella ja namilla
- pidetään alkuun keppi lähellä, jotta satunnaisia kosketuksia tulee ja aletaan sitten vaikeuttaa tehtävää, kun kissa pääsee kärryille
- keppi kannattaa pitää pystyasennossa, niin että kissa osuu nimenomaan kepin pallopäähän, eikä satunnaiseen kohtaan vartta
- ei koskaan siirretä keppiä lähemmäs kissaa, jos se ei koske siihen, vaan viedään keppi pois näkyvistä ja tuodaan sitten uudelleen näkyviin, mutta tällä kertaa lähemmäs kissaa - muuten kissa saattaa vahingossa oppia, että sen ei tarvitse liikkua, vaan keppi siirtyy aina lopulta ihmisen toimesta lähemmäs




Step 3 - esterata
- kasataan mahdollisimman epämääräisistä kotoa löytyvistä tarvikkeista esterata ja kuvataan video mahdollisimman hankalasta kulmasta!



Ei muuta kuin tuumasta toimeen ;)

Utu show

Itämaiset kissat ovat tunnettuja sosiaalisuudestaan ja hellyydenkaipuustaan. Jodan kohdalla tätä ominaisuutta ei juuri tarvitse todistella, vaan vieraampikin pojan luottamuksen saavuttanut ihminen saa tämän kehräämään vähemmästäkin kosketuksesta. Kotiväeltään Joda kerjää silityksiä erityisesti aamuisin ja puskee välillä niin kovaa, että melkein sattuu. Sen sijaan Utu ei osoita sosiaalista puoltaan lainkaan niin helposti, vaan sen suosioon pääseminen vaatii jo enemmän vaivaa. Suhtautuminen on oikeastaan sama, olipa kyseessä sitten uusi ihminen, kissa tai koira. Veikkaan, että pentuiän sosiaalistumisella on arpansa pelissä.

Joka tapauksessa meitä kohtaan Utu on mitä rakastavin kissa, vaikka sitä olikin vaikea vakuutella esimerkiksi vanhemmilleni, kun kotipuolessa joulun aikaan vierailimme. Herra antaa kyllä silittää ja leikittää, mutta ei kiipeä syliin tai kehrää vieraille ihmisille, kuten pikkuveljensä. Niinpä päätinkin kuvata Utun todellisesta kotiminästä todistusaineistoa. Hellyyskohtauksen iskiessä Utu seuraa silittäjäänsä huoneesta toiseen juoksujalkaa kintereillä hölkytellen ja kiipeää jokaiselle mahdolliselle tasolle, jonka päältä voisi kiinnittää ihmisen huomion. Jos muu ei auta, tarttuu herra suoraan lopetusaikeissa olevan silittäjän olkapäästä tai kädestä kiinni ja antaa astetta selkeämmän vinkin.

Molemmat kissamme myös tuntevat nimensä ja tulevat lähtökohtaisesti juosten luokse niitä kutsuttaessa.




Nämä puolet kissoissa ovat juuri niitä, jotka välittyvät vain kissojen omistajille itselleen ja voivat jäädä ulkopuolisilta pimentoon. Kissaa on vaikea ymmärtää, ennen kuin hankkii itselleen sellaisen.

Löytyykö teidän kissuistanne vastaavia piirteitä?

PS. Hurmaavassa Kissankujeita-blogissa on käynnissä arvonta, josta voi voittaa kissalleen kivoja palkintoja! Käykäähän ihmeessä osallistumassa, vielä pari päivää aikaa!

12. luukku

Kuusi pystytettiin tänäkin vuonna ajoissa - kissojen avustuksella... tai oikeastaan siitä huolimatta.

Hetken aikaa mietin, että olisin jättänyt kuusen näin pelkistetyksi, mutta naah... nautitaan tästä lookista sitten joulun jälkeen.

Uutta tänä vuonna on tuo kuusenjalkana toimiva kukkakori, jonka sisältä löytyy iso lasitölkki ja peltinen kukkaruukku. Täytin ne kivillä ja tekstiileillä ja ainakin toistaiseksi puuviritelmä on pysynyt pystyssä. Kissoja se ei juuri kiinnosta - liekö niin tiheä.

Ihanaa, nyt täällä oikeasti alkaa jo näyttää joululta! Kouluakin on jäljellä enää viikko ja huomenna olisi tarkoitus juhlia tämän vuoden ensimmäisiä ja viimeisiä kurssikaveriporukkamme pikkujouluja. Kaikki muut hippalot olenkin tänä vuonna lahjakkaasti väistellyt, sillä juhlafiilis on ollut jotenkin kadoksissa ja viikonloput on halunnut käyttää vain viikoista palautumiseen.

Kirralla on ollut kyllä tosi kivaa, kun on päässyt näkemään ja tekemään monenmoista. Kaikki neljä yleisintä operaatiota, eli kissan ja koiran sterilaatio ja kastraatio on nyt tehtynä, kastraatiot pariinkin otteeseen, ja olen kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvä fiilis noista kerroista on jäänyt. Sitä kun on opiskelujen ensi vuosista asti pelännyt, ettei pääse leikkaamaan tarpeeksi, niin kylläpä on ollut helpotus huomata, että eivät ne operaatiot oikeasti niin haastavia olekaan, etteikö niiden perusteita nopeasti sisäistäisi. Ehkäpä  ompelukerhostamme on myös ollut hyötyä, kun ompelemista itsessään ei ole tarvinnut pelätä.

Samalla olen edelleen iloinnut tekemästäni alavalinnasta. Päätös ei ole voinut olla huono, kun leikkausvaatteet päältään riisuttuaan tekee vain mieli hymyillä leveästi.

Discshop

O  upgreidasi koirafrisbeeharrastuksensa eilen uudelle tasolle hankkimalla kolme uutta koirakiekkoa. Alunperinhän meiltä löytyi vain yksi Zooplussalta tilattufrisbee, joka oli tosin saanut ihan kohtalaiset arviot koirafrisbeeharrastajien kiekkovertailussa. Näistä uusista lätyistä tuo lila on ymmärtääkseni pitkälle lentävä kiekko (7,90e)  ja valkoiset standardikilpakiekkoja (4,90e/kpl).

O:n mukaan uusia kiekkoja oli hieman helpompi heittää ja ne pysyivät kauemmin ilmassa. Itse en mahtavine heittosuorituksineni (:D) huomannut suurta eroa muussa kuin kiekkojen mallissa ja koossa, mutta rehellisesti sanottuna pysyttelinkin enimmäkseen kameran takana.

Aluksi Taikkis oli ihmeissään kiekkojen lisääntyneestä lukumäärästä ja arkaili hiukan uusien kiekkojen kiinniottoa. Nopeasti se kuitenkin innostui, kun huomasi, että nyt kiekkoja ehti lennättää moninverroin enemmän samassa ajassa, kun ei jatkuvasti tarvinnut juosta vain sen yhden perässä. Entistä mielekkäämpää niin ihmisille kuin koirallekin!

Olen vähän yrittänyt houkutella O:a osallistumaan jollekin koirafrisbeekurssille, mutta eipä tuo ole ainakaan vielä rohkaistunut. Joskin tärkeintähän kai on, että koirien kanssa puuhastellaan mukavia - tapahtuipa se sitten säännöllisesti tietyllä kellonlyömällä joka viikko tai satunnaisen vaihtelevasti. Musta tuntuu, että tuo jälkimmäinen sopii meille ainakin tässä elämäntilanteessa kaikkein parhaiten, eivätkä koiratkaan ole valittaneet.

Ulkona vallitsi jotenkin spooky tunnelma, kun toiselta puolelta taivas oli pilvessä ja musteni mustenemistaan, mutta toiselta puolelta aurinko paistoi kuitenkin täydeltä terältä.

Pian tulikin vettä melkein vaakasuoraan vasten kasvoja. Ehdin kuitenkin kuvata uusien kiekkojen testailusta pienen videon ennen sateen alkua.

Löytyykö linjoilta muita koirafrisbeestä kiinnostuneita?