Vaunuiltu pääsiäinen

Kiitos sinulle, joka vinkkasit taannoin käyttämästäsi kuvankäsittelyohjelmasta. En saanut kyseisestä ohjelmaa toimimaan, kuten olisin halunnut, mutta innostuin kokeilemaan toista aiemmin lataamaani ja nyt minulla on kasa kuvia blogiin siirrettäväksi. Katsotaan, josko ehtisin siis taas postailemaan.

Helppouteen perustuen ja kiireeseen vedoten (olemme juuri lähdössä matkalle) aloitan postailun kautemme ensimmäisellä karavaanireissulla, joka koitti pääsiäisenä. Sitä hetkeä oltiin odotettu kuukausikaupalla, kun vihdoin pääsimme hakemaan vaunumme talvisäilöstä, ja vaikka pääsiäisen säät olivatkin vielä hieman kyseenalaiset, ei meitä pidätellyt enää mikään.

Paikaksi valikoitui sama kuin viime vuoden ensimmäisellä reissullakin. Maisemakin on jotakuinkin yhtä luminen, mutta silloin juhlapyhänä oli vappu, ei pääsiäinen.

Ja miten ihanat säät meitä hemmotelivatkaan! Saimme tuon pitkän viikonlopun aikana aurinkoa jo enemmän kuin varmaan koko edelliskaudella yhteensä.

Teimme pitkiä, rauhallisia lenkkejä tutuissa maisemissa.

Herkuttelimme pääsiäisruuilla, kuten tällä veljeni perheen etuteltassa valmistuneella karitsan lavalla, jota ostimme pieneltä suomalaiselta tilalta.

Oli ihan taivaallista! 

 Jokainen ilta huipentui veljeni perheen saunavaunussa saunomiseen ja ulkoporealtaassa kylpemiseen.

Kotiin suuntasimme päivän etuajassa välttääksemme toiselle pääsiäispäivälle luvatun lumimyrskyn. 

Sen ansiosta ehdimme tehdä pienen pääsiäisillallisen vielä kotonakin.

Ihania kevät- ja alkukesän päiviä sille, joka tämän sattuu lukemaan... siis jos sattuu!

Kun ystävä yllättyi

Toissaviikonloppuna teimme kesän toisen reissun kotipuoleen. Yksi T:n ystävistä oli keksinyt järjestää tyypille yllätysjuhlat, ja eihän niitä voinut missata mistään hinnasta. Paras ystävä kun on kysessä.

T on ystäväpiirissään tunnettu siitä, että auttaa aina ja kaikkia, pyyteettömästi. On ollut mukanani kaikissa elämän tärkeissä käänteissä viimeisten 12 vuoden aikana. Muutot kotipaikkakunnan sisällä ja sen ulkopuolelle, siilin haku Berliinistä, koiranpennun haku Pohjoisesta, pääsykoetulosten julkistamista edeltäneen illan hermoilut, kasvukivut, ilot, ja surut. Niin paljon on yhdessä koettu.

Yllätys onnistui ihan loistavasti: T luuli kuskaavansa kakkuja ihan jonkun muun kuin omiin juhliinsa. Oli kuin puulla päähän lyöty hetken aikaa. Haha!

 Illan ohjelmaan kuului grillailua, saunan lämmitystä ja taisi joku hullu (O...) järvessäkin käydä.

Meillä oli tietysti grillieväinä mukanamme pettämätön kombo: grillikanat, grillivihannekset, pekoniherkkusienet ja leipäjuusto. Mitä sitä parasta vaihtamaan.

Juhlissa piti jättää sankarille myös jokin viesti ja sen yhteyteen otettiin kustakin vieraasta kuva yhdessä sankarin kanssa. Nuo hupilasit sopivat O:n päähän vähän turhankin hyvin!

Juhlien jälkeisenä päivänä reippailtiin koirien kanssa takaisin juhlapaikalle hakemaan auto.

Illaksi autoiltiin kotiin.

Maukalla oli asiaan sanansa sanottavana.

Tältä kesältä päällimmäisenä mieleen jäävä sää.

Kehällä mollotti hieno (lähes) täysikuu.

Rakastan tuota kehälle saapumista ja sen valomerta. Tulee aina se fiilis, kuin toivotettaisiin tervetulleeksi kotiin.

Takauma

Heippa! Tässä setti viime viikonloppuisia julkaisemattomia kuvia. Olen kärvistellyt mahataudin kourissa, joten inspiraatio kirjoittamiseen on ollut hiukan hakusessa. Viime viikonloppu oli kuitenkin huippurentouttava puolikuntoisuudestani huolimatta. 

Saavuimme kotipuoleen perjantai-iltana ja saimme jälleen oikein lämpimän vastaanoton. Ilta kuluikin reteästi vanhempieni seurassa, kuulumisia vaihdellen ja viiniä siemaillen. Olin aika yllättynyt, kun O leimasi kotimatkalla tämän illan viikonlopun parhaaksi. On toki kiva, että vanhempani ja poikaystäväni tulevat hyvin toimeen, mutta ihan tällaista en ehkä osannut odottaa... :D Vaan mikäs siinä, hauskaa oli kyllä minullakin.

Lauantaina pääsimme näkemään äitini työpaikan ja kävimme isäni kanssa sienessä. Metsä, josta viime syksynä kannoimme selkä väärällään suppilovahveroita, oli nyt aivan kuiva ja sienisaalis - no, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa! Onneksi viimevuotisia löytyy vielä sen verran pakkasesta, että ainakin jouluun asti pitäisi pärjätä.

Sienireissun jälkeen lähdimme molemmat tapaamaan kavereitamme ja viihteelläkin tuli pitkästä aikaa käväistyä - ihan jopa pilkkuun asti. Oli kyllä huippuhauskaa nähdä paria vanhaa ystävää pitkästä aikaa! Pitäisi varmaan käydä kotipuolessa hiukan useammin...

Sunnuntaina poikkesimme kummipoikani perheessä mustikkapiirakalla ja 1-vuotiskuvia hakemassa. Samalla pääsin pohtimaan yhden huonosyöntisen kissan mysteeriä. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Tampereelle moikkaamaan ystävääni T:a ja syömään Pancho Villaan. Oli kyllä niin taivaallinen kasvislisäke jälleen kerran, ettei paremmasta väliä. Mitenköhän tuohon pääsisi kotiolosuhteissa?

Hevosjaksosta alkaa olla 2/3 takana, mutta ajattelin kirjoitella sitä koskevista ajatuksistani vielä oman postauksensa. Ehkä huomenna, ehkä viikonloppuna. Jahka ystävämme inspiraatio taas jaksaa nostaa päätään.

Nyt yritän kuitenkin metsästää vielä tietoa hevosten paraneoplastisesta syndroomasta ja valmistaudun henkisesti huomiseen lääkärikäyntiin. Unia!

Viimeinen suvanto ennen koitosta

1. T:n kanssa yksillä paikallisessa. 2. Lauantain päivällinen valmistuu. 3. Utun tyytyväisenä terassilla. 4. Sunnuntain ruoka: lohta ja mustatorvisienikastiketta. 5. Taikkis! 6. Ensimmäinen yhteiskuvayritelmä.

Tässä vielä lyhyt kooste muusta viikonlopustamme kotipuolessa. Napsin poikkeuksellisesti osan kuvista kännykällä, koska joka tilanteessa ei sattunut olemaan kameraa käsillä.  Ehkä kollaaseihin ihan siedettävä kuvanlaatu? Jos vähän siristelee silmiä? :D

Perjantaina pääsimme lähtemään liikkeelle vasta alkuillasta, sillä odottelimme osaa syntymäpäiväsankarin lahjasta saapuvaksi postissa. Ja tulihan se - hiukan ennen klo 16! Ennen lähtöä kehitin vielä pakkomielteen akvaarion paikan muuttamisesta, joten muuttaahan se piti, vaikka O ei ollutkaan asiasta kovin innoissaan. Olimme siis kotikotona joskus 19-20 maissa ja O suuntasi suoraan kaverilleen saunomaan. Puhui muuten sieltä palattuaan lähes yksinomaan kaverinsa neljästä kissasta... "Meist on tuuulluu kissahullui..."?

Itse suuntasin T:n kanssa yksille ja ajelemaan. Vaihdettiin ihan kunnolla kuulumisia ja fiilisteltiin huikeita 2000-luvun alkupuolen hittejä, kuten Alcazaria ja Firevisionia, joita aikoinaan luukutettiin samoilla kaduilla mopoautossa, hahah. Ihanan terapeuttinen ilta!

Lauantai valkeni sateisena. Grillailtiin säästä huolimatta ja Utu vaati päästä mukaan. Sillä on herännyt ihan valtaisa kiinnostus pihaamme kohtaan ja siellä se steppailikin menemään huudellen välillä omiaan. Harmi, ettei tullut otettua valjaita mukaan, olisi voinut antaa herran ulkoilla hiukan turvallisemmin mielin ja pidempään.

Iltapäivällä käytiin tosiaan siellä 1-vuotissynttäreillä ja illalla yksillä O:n kaverin kanssa. Oli hauskaa ja nukkumaan kömpiessämme O totesikin, että nämä kotipuolen reissut ovat kuin minilomia ja plussana meidän tulee juteltua enemmän ja ehkä tärkeämmistäkin asioista kuin kotona arjessa.

Sunnuntain pyhitimme aika lailla koirille ja kotiin matkustamiselle. O on nyt ihan tosissaan innostunut tuosta frisbeen heittelystä koiralle ja harkitsee kilpailuissakin käytettävien koirakiekkojen hankkimista. Mitään frisbeetemppuja Taikkis ei vielä osaa, mutta aika hienoja koppeja se jo kyllä ottaa.

Iipun kanssa kävimme taas sillä kalliolampare-alueella, josta olen laittanut aiemminkin kuvia. Viimeksi itse asiassa tyttöjen viimeisestä yhteisymmärryksen päivästä.

O:lle tämä oli sarjassaan ensimmäinen visiitti kyseiseen paikkaan ja herrahan tykästyi niin paljon, että vaati päästä uimaan isoimpaan lampeen. Siellä se sitten polski tyytyväisenä menemään kaikkien vesihämäkkien seassa... Hulluutta vai neroutta? Raja on häilyvä...

Illalla ajoimme levänneinä ja hyväntuulisina takaisin kotiin valmistautumaan eilen alkaneeseen klinikkavuoteen ja O viimeiseen työviikkoonsa. Ajatus alkavasta vuodesta tuppasi hiukan ahdistamaan, mitä ei ole tapahtunut aiempina opiskeluvuosinani, mutta nyt vuoden hurahdettua käyntiin ahdistus on alkanut jo helpottaa. Eiköhän tästäkin voittajina selviydytä!