Valovoimaa

Ihanaa, ensimmäinen lomapäivä! Lomatunnelmissa täällä on tosin oltu jo pidempään - ainakin jos unirytmiä voidaan pitää sen validina mittarina. Tänä aamuna Utu oli jo entisellään: nousi mun kanssa samaan aikaan ja kipitteli mun kintereillä kuppinsa ääreen vaatimaan aamuruokaansa. Ja mikä parasta: söi sen! Tai no, ainakin puolet.

Ja puolen tunnin päästä lisää.

Ja tunnin päästä lisää.

Valehtelematta varmasti jumalaisin ääni, jonka olen koskaan kuullut: pienen kissa tyytyväinen mussutus neljän päivän syömälakon jälkeen!

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi eilisen tunnelmiin.

Kaiken huolehtimisen, pelon ja murheen uuvuttamina keksimme lähteä käymään keskustassa. Ei varsinaisesti shoppailemassa, vaan energiaa ja iloa imemässä.

Rautatientorille oli rakennettu pystytetty perinteinen luistinrata.

Nainen mietti, kuinka romanttista olisi käydä kokeilemassa luistelua - lumisateessa ja pikkupakkasella.

Insinööri mietti, miten keinojää tehdään ja miten se kestää plussakelit.

Miehet. Romantiikka tarttuu kuin öljy tefloniin.

Näistä mä sitä iloa sitten imin - jouluvaloista! Kutsukaa vain dorkaksi - ette luultavasti erehdy pahasti.

Näinä sumuisen harmaina päivinä tekee hyvää nähdä hieman valoa - itseasiassa sadoittain, tuhansittain. Ja värejä, niistä minä energisoidun! Ja joulusta, sen odotuksesta ja tunnelmasta tietenkin.

Joku vois arvata, että olen aika mieltynyt peuroihin ja poroihin.

O:kin sieti Stockan jouluosastolla pörräämistä yllättävän hyvin. Mäkkäripalkalla, tietysti.

Blogimaailmassa hitiksi nousseet valkoiset kuuset herättävät mutta sekalaisia vihan ja rakkauden tunteita - hiukan toteutuksesta riippuen. Valkoinen kuusi on ideana kiva, mutta mun luonnolle jotenkin kovin kaukana luonnollisesta - eihän minkään puun neulaset ole lähtökohtaisesti valkoiset...

Sen sijaan tuollaisella paksulla tekolumikerroksella peitetty kuusi imitoisi edes pikkuisen esikuvaansa ja voisi oikeastaan olla aika kiva. Sitten joskus.

Mitä te olette asiasta mieltä, onko O:n "blogikuuseksi" nimittämä valkoinen kuusi just jees vai viekö vihreä voiton? Jos jollain on nättejä kuvia valkoisista kuusista niin linkkailkaa - mua kiinnostaa tämä asia. Entä olenko yksin tämän jouluvaloihastukseni kanssa? Välillä tuntuu siltä, kun O:n huokauksia kuuntelee :D

Ostokset jäivät aika vähäisiksi - mitä nyt jotain pientä poimin kummipojalle. Kierroksen suurin anti oli rento yhdessäolo ja silmäkarkki, niin sanotusti.


Pohdimme tuossa O:n kanssa myös hiukan yhteisiä lahjatoiveitamme - näiden perään kun on jo kyselty. Terkkuja vain sinne kotipuoleen!

Saattaa olla, että laadin vielä oman kollaasin jutuista, joita voisin toivoa itselleni ja jotka eivät ole ihan yhtä arvokkaita kuin nämä tässä listatut, mutta tässä tulisi kuitenkin niitä suurimpia puutteita kodissamme.



 1. Paistinpannu. Hyvä sellainen - ei muita kriteereitä. Meille tutuimpien parinkympin pannujen elinkaari on harmillisen lyhyt.

2. Tulostin. Sellainen, jolla pystyy tulostamaan kasapäin mustavalkoisia prujuja ja ehkä kopioimaan joskus jonkun hakemuksen. Tarpeeksi yksinkertainen, jotta se toimii ja tarpeeksi pieni, jotta sen saa tarvittaessa mahtumaan esim. sängyn alle. Varsinaista työpöytäähän meillä ei tällä hetkellä ole.

3. Hackmanin aterimet. Olisivat hiukan tyylikkäämmät juhlapöytään ja ehkä niillä menisi se lammaskin helpommin katki kuin mun nykyisillä eriparikahveleilla ;) Festival ja Savonia kelpaisivat parhaiten. Eikä me tarvita välttämättä heti koko sarjaa kerralla...

4. Jouluiset (tai mun väriset) puuvillaiset pussilakanasetit ja etenkin parisängyn levyiset lakanat ovat aina tervetulleita. Meillä on tällä hetkellä käytössä oikeastaan vain kolme settiä (joista yksi liian ohut talvikäyttöön), joita vuorotellaan samaa tahtia, kun eläimet keksivät likastaa edellisen. Huom! Ei puuvillasatiinia! Ajatuksena ihana, mutta kahden pitkäkarvaisen koiran ja nyt kissan kanssa valitettavan nou-nou. Kerää nimittäin jokaikisen karvan ja tekee niistä suoranaisia villakoiria.

5.  Finnkinon joululahjaliput olivat kiva lahja viime vuonna ja muistaakseni käytimme kaikki, vaikka saimmekin niitä aika nivaskan. Myös muut lahjakortit tai ns. ei-materiaaliset lahjat kelpaavat!

6. Tehosekoitin, jolla voisi helposti ja nopeasti pyöräyttää pirtelöitä ja smoothieita. Tästä haaveilimme jo kesällä, mutta emme raaskineet ostaa, kun oli niin paljon muitakin rahanreikiä. Ei muita erityistoiveita, kuin että väri olisi mattametalli - kuten muutkin keittiökoneemme.


Noin, siinäpä niitä valikoitavaksi asti - emme siis oleta saavamme kaikkea. Yritän vielä miettiä jotain henkilökohtaisempia, pienempiä juttuja omiksi lahjatoiveiksini, mutta tunnettehan te mut: kauniit esineet, korut, kosmetiikka, kirjat, sisustusjutut, kauniit astiat... no, mua on aika helppo ilahduttaa pienemmilläkin asioilla!


Kollaasin kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.