Pänttäys kirurgian tenttiin on alkanut, mutta tällä kertaa luettavan määrä on onneksi kohtuullinen. Olen viime aikoina yrittänyt postailla vähän useammin, kun nyt kaikessa fiksuudessani keksin aiempaa nopeamman kuvien käsittelytavan. Voi olla, että taannun vielä siihen aiempaan päivittelytahtiin, mikäli tällaisista arkipäiväisyyksistä ei saa mitään irti - tai ainakin pahimman tenttistressin iskiessä päälle. Mutta tykitellään nyt, kun sellaisesta ei ainakaan vielä ole tietoa.
Perjantaina meillä oli sitten vihoviimeinen leikkausharjoituskerta - ja huisin jännä sellainen. Pääsin esimerkiksi steriloimaan koiran (en ihan yksin, tosin), resekoimaan eli irroittamaan palan ohutsuolta ja ompelemaan suolen päät uudelleen yhteen ja kiinnittämään mahalaukun vatsaontelon seinämään, niinkuin mahalaukun kiertymä -leikkauksissa tehdään kiertymän uusimisen ehkäisemiseksi. Näitä harjoituksia tulee kyllä ikävä! Harmi, että kirurgian kurssikin on pitänyt liiskata kolmeen viikkoon. Ei olisi haitannut yhtään päästä leikkelemään ympäri vuoden - niinkuin anatomian tai patologian oppiaineissa. Vaikka en mä aio tätä harjoittelua kyllä tähän jättää...
Illalla hypättiin taas junaan ja käytiin nautiskelemassa parin tunnin tassuterapiasta.
Pienet olivat kasvaneet hurjasti ja jaksoivat olla jo pidemmän aikaa hereillä. Aikamoisia painimatseja ja kiipeilypuihin karaamista siinä saatiinkin todistaa! Ihanat pienet itämaiset ♥
Oltiin kotona vasta puoli kahdentoista pintaan, joten nukuimme lauantaina antaumuksella puoleen päivään. Selailin hetken aikaa kirurgian prujuja ja sitten lähdimme käymään Itäkeskuksessa.
 |
| Ja pitihän sitä peiliä sitten testata. Harvinaisen harmaa asukokonaisuus mulle - onneksi housut ja paidan paljetit hiukan pelastavat. |
Kotiin palattiin yllättävän kivojen löytöjen kanssa.
Talvikengiksi löysin Ugg-henkiset mokkanahkaiset Spirit Storen popot (alunperin 49,90e - nyt 10e), joissa on lämmin karvavuori ja pohjaa sen verran, ettei tarvitse jokaista lätäkköä kiertää.
Hopeanhohtoisen pipon (4,95e) ja huivin (7,95e) löysin H&M:ltä. Ihana hohde!
Ja se takki, -50 % alennuksella (34,90e) H&M:ltä. Ihanan lämmin ja muhkea - miinuksena hupun puute, mutta onneksi on nyt sentään kiva pipo kutrien suojaksi.
 |
| Varjo. |
Uusin aseeni syysväsymyksen taltuttamiseen...
... ja toinen kuivien hiusten pelastamiseksi. En ole aiemmin kokeillut Aussien tuotteita, mutta kuulemani perusteella odotukset ovat kovat. Saapa tosin nähdä, pelastaako tätä pehkoa enää mikään muu kuin sakset.
Kaiteen ympäri kieputetut ulkovalot tarttuivat mukaan Gigantista (9,90e) ja krumeluurireunainen valkoinen tabletti parvekkeen pöydällä Tiimarista (3,99e).
 |
Loppuillasta ja -yöstä ollaan vielä opiskeltu, datailtu ja fiilistelty tätä syksyistä vapaailtaa. Keiteltiin kokoon viime vuonna Frankfurtin joulumarkkinoilla sisuskaluja lämmittänyt "heisse Elsässer" -tyyppinen kuuma juoma appelsiinimehusta, valkoviinistä, vaaleasta rommista ja joulumausteista ja nautiskeltiin sitä "Vain elämää" -sarjan jaksoja katsellen.
Lumi ja joulu saisivat mun puolesta jo kernaasti tulla, mutta pakko kai se on myöntää - on tässäkin vuodenajassa omat puolensa.
Sain sun kuvista idean kynttilä+kissa yhdistelmän mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyyn. Kynttilälyhty! Voi ihanaa :) Rakastan kynttilöitä, mutta en enää uskalla käyttää kun ton kissan on pakko tunkea nenunsa joka koloon.
VastaaPoistaHuomasin sulla parvekkeella kynttilöitä, onko niiden kanssa ollut ongelmia, vai eikö kissaa kiinnosta?
Joo, mäkin rakastan ja oon kovasti pohtinut, että olisiko esim. joku ikkunalle ripustettava lyhtymalli tarpeeksi turvallinen kissakotiin. Ledsydän on ainakin saanut roikkua ihan rauhassa.
PoistaEilen sitten keksin, että ainakin parvekkeella voi polttaa kynttilöitä ihan rauhassa, kunhan vahtii, ettei Undo pääse livahtamaan sinne oven raosta. Eli vastauksena kysymykseesi: kissa ja kynttilät eivät olleet kosketuksissa toisiinsa - aivan varmasti olisivat nuo tuikut muuten käyty tsekkaamassa :)
Ihana parveke teillä. :) Ymmärrän hyvin, että tuosta haluaisi tehdä talviasuttvankin! Meillä taas pitäisi kerätä parvekkeelta puiset lattiaritilät ja hyllykkö pois, etteivät mene pilalle - lasitusta kun ei ole.
VastaaPoistaPitänee kertoa mun ainut, pieni kosketus eläinkirurgiaan - se kun poistin Pusun napatyräleikkauksen tikit pois. Taisin kiroilla silloin muutaman kerran, mustalla villakoiralla kun oli käytetty mustaa tikkilankaa... Toisinaan olen miettinyt, onkohan tuossa koirassa vieläkin jokunen knoppi kiinni. :D Muissa Pusun operaatioissa on onneksi käytetty sulavaa lankaa, varsinkin suusta tikkejä olisi voinut olla todella hankala poistaa.
Kiitti :) Pikkuhiljaa se alkaa kelvata mullekin.
PoistaHihih, olisivat nyt edes sinistä käyttäneet ;) Mitäs Pusun suussa on operoitu, hampaiden poistoja?
Pusun alaleuka jäi kasvamatta, se siis on aivan liian lyhyt ja kapea yläleukaan verrattuna. Toinen alakulmureista kasvoi ikeneen, toinen ehti kitalaen läpi nenäonteloon ennen kuin löysimme eläinlääkärin, joka tuolle keksi jotain tehdä. (Siis alaleuka on oikeasti niin pieni, etteivät ne hampaat olisi millään oikomisella yltäneet paikalleen). Siispä Pusun oikea alakulmuri poistettiin kokonaan, vasemmalta taas poistettiin sinänsä täysin kunnossa oleva yläkulmuri + pala leukaluuta, jotta jatkopalalla muotoiltu alakulmuri ohjautui ikenen ulkopuolle.
PoistaPusun alaetuhampaat eivät myöskään oikein mahdu tuohon suuhun ja ovat aivan vinksallaan. Tuo jatkettu alakulmuri ei myöskään sovi oikein suuhun ja usein se jääkin huulen ulkopuolelle kuin milläkin bulldogilla. Mutta nämä jutut ovat enää vain kosmeettisia ja nuo alaetuhampaat eivät onneksi ole painautuneet kitalaen läpi.
Onnea vain isovillojen hoitoon, näitä purentavikoja on niillä harmittavan paljon, sillä kasvattajat ovat asiasta välinpitämättömiä. Tuntuu, että järjestäensä kaikkien koirien hampaita saa oikoa paikoilleen ja kun näillä jalostetaan, on tuloksena Pusun kaltaisia yksilöitä. Oikomista pidetään niin säännönmukaisena, ettei asiaa edes kyseenalaisteta. Toinen samanlaisen purukaluston saanut isovilla lopetettiin sen muututtua kipuineen aggressiiviseksi.
Mutta onneksi meillä näin! Kahta saman leuan kulmuria ei kai voi poistaa oikein miltään koiralta (?) mutten olisi uskonut, että tuollainen hento alaleuka, kuin isovilloilla muutenkin on, kestää edes sen toisen kulmurin poistoa. Mutta hyvinhän tuo on riehumista kestänyt ja syöminen ja juominen pelaa, vaikka jälkimmäisessä koira kasteleekin koko keittiön. :)
Tiedätkö sinä muuten, onko häntämutkilla, leukojen kehityshäiriöillä ja selkäsairauksilla yhteyttä? Pusullahan on myös tuo häntämutka, enkä mä varsinaisesti yllättyisi, jos sen selästäkin jotain löytyisi, onhan häntäkin osa sitä samaa rankaa?
Ai miten kurjaa... :( En ollut kuullutkaan, että isovilloilla on tuollaista ongelmaa, eikä niitä meidän luennoillakaan mitenkään erikseen mainittu (ei kyllä muitakaan rotuja). Kuulostaa kyllä aika villiltä länneltä tuo jalostus. Tosin shelteilläkin esiintyy sapelikulmahampaita, eli eteenpäin sojottavia kulmureita, eikä niistäkään oikein puhuta tai välttämättä jalostuksessa huomioida... Jotenkin ne hampaat on kai helppo unohtaa, kun ne eivät jatkuvasti näy päällepäin, vaikka ovatkin huikean tärkeät kapineet.
PoistaMeille opetettiin noista kitalakeen pureutuvista alakulmureista, että ne voidaan joko poistaa (kyllä, molemmat), oikoa (lievät kotihoitona pallolla/sormin, vakavat eläinlääkärin toimesta) tai lyhentää (pulpa-amputaatio), mutta mitään käytännön tatsia mulla ei näihin hampaisiin oikein ole.
Ja juu, kyllähän noilla mainitsemillasi voi olla yhteys. Saki Paatsama on kirjoittanut häntämutkista artikkelin, jossa toteaa näin: "Nykytietämyksen mukaan sairaus (häntämutka) liittyy luun muodostuksen häiriöihin. Koiralla, jolla on synnynnäinen häntämutka, voidaan todeta myös muita luun muodostuksen häiriöitä kuten alaleuan surkastumista, selkärangan nikamamuutoksia ja kasvuhäiriöistä niveldysplasiaa."
Eli ehkä kuvauttaisin koiran selän ja lonkat jossakin vaiheessa, ihan mielenkiinnosta. Tosi sydäntä riipivää kyllä, että te näin ekan koiran kohdalla ootte joutunu ottaan tuntumaa eläinlääketieteeseen enemmän kuin kenellekään (kaikkein vähiten sille koiralle) toivoisi :(
Mun mielestä on kurjaa ylipäätään, ettei ongelmista juuri puhuta pennunottajalle. Villakoirilla myös sisäsiisteysongelmia pidetään pikemminkin rodun ominaisuutena kuin ongelmana. Samoin ruoka-aineallergiat yleistyvät (joita onneksi ei meillä ole). Samoin näiden hammasjuttujen kanssa. Meille valkesi tämä oikomisen tarve vasta siinä vaiheessa, kun purukaluston kanssa oli ongelmia ja silloin vain korostettiin, miten helppo juttu se on ja miten kaikki muutkin sen kotioikomisen käyvät läpi.
PoistaKeskikokoisilla villoilla oikomista harrastetaan runsaasti myös, mutta niiden kanssa ongelma ei ole niin suuri, sillä leuat kasvavat hitaammin.
Tämän meidän tapauksen tiimoilta mun mielikuvani jalostustyöstä on todella negatiivinen, varmasti todellisuuttakin huonompi. En ihan totta tiedä, uskaltaisinko enää ottaa pentua ollenkaan ja lähteä mahdollisesti samaan leikkiin uudelleen.
Hyvä tietää kuitenkin, että molemmat voidaan poistaa. Ymmärsin niiden kulmureiden olevan niin tärkeä osa alaleukaa, ettei tuollainen olisi mahdollista. Lie sitten, toimivatko tällaiset ristikulmurit käytännössä paremmin kuin pelkät yläkulmurit?
Me itse lähdettiin hoidattamaan purentaa kuntoon tuolla pulpa-amputaatioajatuksella. Meille kuitenkin selitetiin, ettei se ole mahdollista ennen kuin koira on 9kk. Pusulla oli toinen kulmuri kitalaen läpi jo 6kk iässä, joten sinne asti ei voitu odotella.
Niin, Pusullahan tosiaan on ne D-lonkatkin (välikuvauksessa). Kaikkien niiden hammasongelmien jälkeen nuo lonkat ovat ehdottomasti se juttu, joka harmittaa eniten, sillä noitahan ei korjatuksi saa. Pitäisihän noista kai viralliset kuvat ottaa, mutta mun täytyy myöntää ettei itsellä ole enää sellaista mielenkiintoa lähteä tekemään mitään ylimääräistä. Kuvaustulos kun ei muuttaisi mitään. Cartivetia toki ollaan syötetty tuolle välikuvista lähtien, mutta paljon suurempia tässä ei kai voi tehdä.
Mutta älä huoli tuosta viimeisestä, Pusu on luonteeltaan ns. riemuidiootti ja se on aina lähtenyt eläinlääkäriin into piukeena. (Ja ollut heti nukutuksista herättyään juoksemassa pitkin seiniä.) Se on käynyt niin laajasti eri vastaanotoilla, että Pusu osaa aina uuteenkin eläinlääkäriin mennessä ensimmäisenä tsekata, missä on puntari ja menee sinne valmiiksi istumaan. :D Pusuhan kun on muutenkin huono-onninen koira, meillä on kaiken muun hyvän lisäksi mm. jouduttu tähystämään kiveä nenästä pois.
On, todella - kasvattajia löytyy moneen junaan. En yhtään ihmettele, että luottamuksenne on kokenut kolauksen. Itselläni on ollut onni olla tekemisissä myös sellaisten kanssa, jotka kertovat kaikki kaukaisistakin polvista löytyvät tautitapaukset ja riskit.
PoistaTässä opiskellessa ovat silmät kuitenkin todella avautuneet koiranjalostuksen varjopuolille. On rotuja, jotka eivät ole enää elinkelpoisia ja monia, joista on vaikeaa enää löytää tervettä koiraa. Kun Kennelliitto yrittää tehdä asialle jotain, kasvattajat nousevat kapinoimaan...
Mutta lohdullista kuitenkin, että Pusulla on sentään persoona kohdillaan ;) Toivon todella, että isoimmat murheet olisivat teidän osaltanne jo takana!
Peukutan tiheämpää postaustahtia! Niitä arkijuttujakin (erityisesti opiskeluvilahduksien ja kisukuvien kera) on mukava lueskella :)
VastaaPoistaKiva kuulla :) Yritän pitää kelvollisen postaustahdin.
Poistaon aina kiva kurkistaa sun eläinlääkisopintoihin. Varsinkin kun noista kirurgiajutuista ei ole kauheasti tietoa etukäteen. Lumoava parveke. Mahtuuko sinne siis tuo puupöytä (jolla risuja) ja tuo sohva-"kokoelma"?
VastaaPoistaJuu, se on tosi pitkä - kahden huoneen levyinen. Mietittiin pitkään, että miten se oikein täytetään, mutta keksittiin sitten laittaa toiseen päähän tuo ruokailu-/grilliryhmä ja toiseen päähän oleskeluryhmä :)
PoistaKivaa kun oot postaillut useammin! Etenkin opiskelu ja eläinjutut kiinnostaa :) Ja voi että, kun teillä on ihanan näköinen koti! Voi kun itsekkin saisi paremman näköiseksi tän kämpän.
VastaaPoistaOn tää ainakin meidän näköinen :) Mun vinkkini on, että katsele paljon inspiraatiokuvia ja toteuta se, mistä tykkäät ;)
Poista