Joulukuu - etuajassa

Arvoimme pitkään, lähteäkö sunnuntaiksi, isänpäivän kunniaksi kotipuoleen, mutta koska tiesin, että alkuviikosta tulisi varsin intensiivinen, päädyimme jäämään Helsinkiin, tenttikirjojen pariin. Kaivoimme iki-ihanat Pentikin porot esille ja teimme ruuaksi uunilohta ja -kasviksia. Oon varmaan aiemminkin vinkannut Rainbow:n pakasteuunijuureksista, mutta vinkkaan vielä uudelleen: ne on ihan loistavia! Pesee Pirkan vastaavat ihan mennen tullen ja valmistuvat kätevästi uunissa kypsennettävän kalan, kanan tai lihan lisukkeiksi, kun molemmat latoo omiin vuokiinsa ja sovittaa kypsennysajat niin, että molemmat valmistuvat samaan aikaan. Paistoajan puolessa välissä vain purkki kermaa ja emmental-juustoraastetta perään ja siinä se. Hyvvväää!

Illaksi olin kutsunut pari kurssikaveriani kylään, ompelukerhoon ja hakenut meille Faunattaresta pakasterotat harjoittelukappaleiksi.  

Varoitus herkille: luvassa kuva kuolleesta rotasta.

Rotat olivat ilmeisesti olleet pakastettuina jo jonkin aikaa - sen verran pehmeitä olivat niiden sisuskalut. N onnistui kuitenkin tekemään omalleen torsioleikkauksen ja A sterilaation. Oma suoliresektioni kaatui siihen, etten saanut möhjääntyneitä suolen seinämiä irtaantumaan toisistaan. Sen sijaan kastrointi, "kasvaimen" poisto, häntäamputaatio, verikorvan ompelu sekä abdomenin avaaminen ja sulkeminen onnistuivat hyvin. 

Ompeluharjoitusten jälkeen lämmitimme sisuskalujamme glögillä ja vaihdoimme hiukan kuulumisia.

Maanantai-aamuna klo 8 koko vuosikurssimme ahtautui vanhaan, pitkään haitaribussiin ja suuntasi Halikkoon, 1,5h ajomatkan päähän, Vetmanin tiloihin toiminnallisen kipsin tekoa harjoittelemaan ja muutamia luentoja kuuntelemaan. Aamukahvien jälkeen meille puhuttiin esimerkiksi anestesian aiheuttamasta hypotermiasta ja sen ehkäisemisestä lämpöpatjojen avulla, tassusiteen tekemisestä sekä tietysti itse kipsaamisesta. Esillä oli erilaisia kirurgisia instrumetteja ja muuta välineistöä, johon sai tutustua mielensä mukaan. Pääsi ihan eläinlääkäripäivien tunnelmaan - hiukan etuajassa.

Puolenpäivän tienoilla meille tarjoiltiin lounas, joka ilokseni koostui varsin monipuolisesta salaatista. Eväiksi tarkoittamani leivät saivat siis jäädä laukkuun. Iltapäivällä siirryimme sitten sanoista tekoihin, eli kipsaamaan opaskoiriksi koulutettavien superkilttien labbisten jalkoja.

Yksinkertaistettuna kipsi tehtiin kietomalla koiran jalan sekä kahden lastan ympärille erilaisia sidekerroksia, joista jämäkin kovettui veden avulla. Lopuksi kipsi halkaistiin jalan etupuolelta ja suojattiin vielä Cobanilla (tuo sininen side).

Lisäksi saimme kotiinvietäviksi hiukan sidetarpeita omillekin lemmikeille.

Kaivoin laatikosta tietysti shokkipinkin Cobanin. Toivottavasti tytöt osaavat arvostaa värivalintaa joutuessaan jälleen mun koekaniineiksi tässä lähipäivinä ;)

Myös tällainen energia- ja elektrolyyttipitoinen juoma esimerkiksi koirien ja kissojen ripulin hoitoon löytyi lahjakassistamme. Ei osoittautunut kananmaustaan huolimatta miksikään suureksi hitiksi ainakaan meidän koiriemme ja kissamme makutestissä.
Eläinsairaalan pihaan palattuamme suuntasinkin suoraan hevossairaalan päivystykseen. Vireystila ei loppuillasta ollut enää oikein kohdillaan, mutta jotenkin siitäkin selvittiin.

Eilen mulla oli puolestaan jälleen duunipäivä, jonka jälkeen purin puhelimessa väsynyttä olotilaani T:lle, että missasin pysäkkini ja sain odotella seuraavalla reilut 10 minuuttia päästäkseni takaisin päin. Kotiin päästyäni nukahdin melkein saman tein pää O:n jalkojen päällä ja kun tämä 20 minuutin kuluttua yritti saada mua hereille, olin varsin vastahakoinen palaamaan unimaailmoistani todellisuuteen. 15 minuutin päästä O yritti uudelleen ja sai vain mumisevan vastauksen, että haluan siitä hyvästä sitten jotakin herkkua.

Kului muutama sekunti ja O tuuppasi mulle käteen tällaisen:

Herkku, johon en todellakaan ollut osannut valmistautua! Tuijotin puhelinta tokkuroissani varmasti ainakin minuutin - ymmärtämättä edes mikä se on.

Olimme toki lauantaiselle shoppailureissullamme käyneet katselemassa mulle uutta puhelinta, sillä vihaan syvästi nykyistäni. Jouduin nimittäin vaihtamaan sen upouuden kosketusnäyttöpuhelimeni tilalle Taikkiksen otettua kosketusnäyttöön pentuna hiukan kosketusta. Hampaillaan.

Totesin, että mulla ei ole juuri nyt varaa uuteen puhelimeen - etenkään siihen, minkä mieluiten halusin ja lähdimme liikkeestä muille ostoksille. Vaan mitä tekee O? Tilaa samana iltana netistä juuri samaisen mallin (Samsung Galaxy S II) mun selkäni takana ja metsästää siihen ennen kouluun lähtöään siihen Itiksestä vielä pinkit suojakuoret. WTF?

Gotta love that man.

And hate, too. Oon ihan rakastunut tähän puhelimeen, mutta O:lta saaduksi lahjaksi se on kuitenkin ihan liikaa - etenkin, kun jouluun on vielä yli kuukausi. Kivat vastalahjapaineet, btw!

All in all, what can I say?

Jos herra halusi mut ilahduttaa ja yllättää, niin eipä olisi voinut  juuri parempaa hetkeä valita.