Valoterapiaa

Aivan ihana lepoviikonloppu tästä sitten lopulta kehkeytyikin. Olen nukkunut paljon, katsonut ihan liian monta jaksoa "Vain elämää" -sarjasta ja itkeä pillittänyt räkä poskella sekä nauttinut ihan vain arkisista jutuista. Välillä tuntuu, että kiireisimmän arjen keskellä ei siihenkään riitä aikaa.

Onneksi on viikonloput ja onneksi ne toisinaan ovat kaikesta muusta ohjelmasta vapaita.

Tehtiin lauantai-iltana ruuaksi täytettyjä paprikoita: paistettua, taco-maustettua jauhelihaa, kuullotettuja keittojuureskuutioita, sipulia ja herkkusieniviipaleita kerma-juustokastikkeessa, runsaan emmental-juustokuorrutuksen alla. Who needs rice, anyway?

Käytiin Malmin hautausmaalla iltakävelyllä ja ihailtiin siellä vellonutta kynttilämerta.

Hiljennyttiin hetkeksi muistelemaan edesmenneitä rakkaita ja jätettiin muistopaikalle kynttilä molempien isovanhempien ja O:n isän muistolle.

Palattiin muiden rakkaidemme pariin.

Iltapuhteena harjoittelin hiukan upotettujen subcutis-solmujen tekoa sekä hiukan muitakin tikkejä O:n jääkaapin perukoilta löytämään appelsiiniin.

 Undon Prisma-tuliainen saavutti suuren suosion. Kuten mikä tahansa höyhenillä varustettu lelu. Niitä puolustetaan muristen pahimman leluvarkaan ja -tuhoajan - Taikkiksen - hampailta

.

Vihoviimeiset halloweenin rippeet saivat huutia, kun parvekkeen oksakimpun mustat seitit vaihtuivat pieneen valosarjaan ja oranssit lyhdyt valkoisiin.

Olen tyytyväinen oksien saamaan uuteen elämään - näitä nimittäin etsittiin suurella hartaudella jo pimeäksi käyneestä metsästä halloweenin alla. Mahtaisivatko kestää tuolla kylmässä peräti pääsiäiseen asti? No, jos nyt edes jouluun. Muutama joulupallo vain sekaan roikkumaan.

Edullista ja yksinkertaista. Kuten muutkin arkiset ilot, parhaimmillaan.