Kirurgian tentti takana, eikä tullut pahemmin edes stressattua missään vaiheessa. Nähtäväksi jää, oliko sillä sitten positiivinen vai negatiivinen vaikutus lopputulokseen. Pehmytosakirurgian osuus vaikutti aika kohtuulliselta, mutta osa ortopedian kysymyksistä oli aika pahoja.
Kaiken lukemisen ja kotona istumisen jälkeen päätin palkita itseni pienellä shoppailukierroksella, jolle soitin O:nkin mukaan. Yritin löytää jotakin kivaa päällepantavaa vuoden ensimmäisiin pikkujouluihin, mutta sen sijaan mukaan tarttui kaikkea ihan muuta.
Olin jo pidempään pohtinut tapoja polttaa kynttilöitä kissaturvallisesti. Mullahan on koti ja kaapit pullollaan erilaisia tuikkukippoja ja kynttilänjalkoja, joissa polttaisin mielelläni kynttilöitä vaikka joka ilta, mutta eipä tulisi nyt aktiivisen kissayksilön omistajana enää mieleenkään. Niinpä mietinkin pääni puhki jotakin turvallisempaa vaihtoehtoa ja päädyin lopulta ikkunalle ripustettavaan tuikkusydämeen ja olohuoneen nurkasta paikkansa löytäneeseen isoon kynttilälyhtyyn.
Ensimmäiseen kissa ei ulotu edes hyppäämällä, eikä ole ylipäätäänkään osoittanut mitään kiinnostusta sitä kohtaan. Kynttilälyhty on puolestaan niin suuri, että Undon pitäisi ottaa siitä painiote sen kaataakseen - not gonna happen. Muutaman kokeilukerran perusteella kissa vain korkeintaan hakeutuu makoilemaan sen lämpöön. Tietysti kumpaakaan ei silti jätetä valvomatta palamaan.
Mahtavaa, problem solved!
Lisäksi poimin ostoskoriini Iltasanomien joululiitteen - täydellistä nollausta opiskelumoodissa oleville aivoilleni - sekä punaista hilelakkaa pikkujoulukynsiä varten.
O lähti ystäviensä luokse Lahteen viikonlopun viettoon ja mä jäin valmistautumaan eläinsairaalan opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisiin pikkujouluihin, jonne oli pukukoodina cocktail-asu.
 |
Jouduin tyytymään vanhaan pikkumustaani, kun en kerran ollut onnistunut löytämään mitään jännempää päällepantavaa. Onneksi Espanjasta löydetty pororiipus hiukan piristi mieltä.
Etukäteen hankitun lipun hintaan kuuluivat ruuat, suklaakonvehdit ja juomat - boolia, glögiä ja viiniä.
Menu (alempi rykelmä):
"Poro Wallenberg" - leivitetty poronjauhelihapihvi - oli itselleni uusi tuttavuus, mutta erittäin positiivinen sellainen. Voisi yrittää kehitellä tuosta jonkin oman version, jahka löytäisi jostakin poronjauhelihaa - tai vaihtoehtoisesti lihamyllyn.
Ohjelmaan kuului erilaisia enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti mukaan lähteneiden joukkueiden välisiä leikkimielisiä kisoja ja sekä opiskelijoiden, PES:n että HES:n henkilökunnan tekemien naljailevien videoiden esittäminen. Etenkin opiskelijoiden videota sai nauraa välillä vedet silmissä - niin osuvasti siinä oli onnistuttu karrikoimaan rakkaita opettajiamme.Illan huipennus oli kuitenkin mitä ilmeisimminkin savukoneen käynnistyksestä seurannut palohälytys, joka tyhjensi koko juhlaväen ulos kylmään. Palokunta saapui tarkastamaan tilanteen yhden auton voimin. Voi sitä ilon määrää, jonka muutama palomies aina niin naisvaltaisessa joukossamme saikaan aikaan! Mahtoiko kukaan laskea, montako juhlijaa katosi paloauton mukaan? Haha!
Takaisin sisään päästyämme tulikin sitten tanssittua lopun iltaa - arviolta puolilleöin, kunnes S ilmoitti olevansa maisemissa ja tulevansa hakemaan mut. Oltiin siis ihan sovittu, että herra tulisi tänne täksi viikonlopuksi, kun ei olla pitkään aikaan ehditty nähdä kunnolla.
S:lla oli arvatenkin kauhea nälkä pitkän ajomatkan jälkeen, joten suuntasimme suoraan Malmille hakemaan herralle pientä kebuiltapalaa.
En ole varma, kumpi meistä oli loppupeleissä väsyneempi, mutta kotona emme jaksaneet enää juuri muuta kuin katsella hetken aikaa telkkua ja painua sitten unten maille. Jatkojen jatkot ja baaritanssimiset jäivät taas toiseen kertaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti