Eläinlääkäripäivillä

Pasila eilen klo 12.57: harmaata. Kauan povattu lumimyräkkäkin jäi aika laimeaksi esitykseksi. Onneksi tänään on tullut lisää! Iippukin nuorentui viisi vuotta sen huomattuaan...

Päivän ohjelma: eläinlääkäripäivät Messukeskuksen kongressisiivessä.

Eläinlääkäripäivät ovat vuosittain järjestettävä kolmipäiväinen tapahtuma, joka kerää Helsinkiin eläinlääkäreitä ympäri Suomen. Päivittäin järjestetään luentoja vaihtelevasti hevosiin, tuotantoeläimiin, pieneläimiin, elintarvikehygieniaan, tutkimukseen ja muihin teemoihin liittyen. Luentojen välillä voi kierrellä näyttelyalueella, jolta löytyy alamme useimpien suurimpien firmojen standit. Lisäksi yhdessä salissa voi haistella eläinlääketieteellisen tutkimuksen uusimpia tuulia posterinäyttelyn muodossa.

Valmiiden eläinlääkärien osallistumismaksu on aika tyyris, opiskelijat pääsevät mukaan hiukan halvemmalla. Opiskelijoita palkataan myös salivalvojiksi ja vastaanottotiskille, jolloin voi töidensä lomassa päästä ilmaiseksi kuuntelemaan luentoja. Tämän vuoden pieneläinluennot keskittyivät lähinnä ortopediaan, jota kohtaan en tunne sen suurempia ambitioita. Niinpä skippasin työpaikoista taistelun ja osallistuin päiville tällä kertaa ainejärjestömme rompetorin myyjän roolissa.

Ideana siis oli, että eläinlääkärit saisivat tuoda rompetorille nurkissaan pyöriviä, tarpeettomia tavaroita opiskelijoiden myytäviksi, mutta eipä niitä nyt ihan röykkiöiksi asti ainakaan ensimmäisenä päivän aikana kertynyt. Lisäksi standillamme sai osallistua arvontaan ja palauttaa vanhan EKY-talon avaimen pientä palkkiota vastaan.

Aika hiljaista tosiaan piteli, joten aikaa riitti näyttelyalueella kiertelyyn.

Vaikka yritin olla edellisvuosia fiksumpi, niin pari kassia kaikenlaista ilmaissälää sieltä tarttui jälleen mukaan.

FeLV-suklaata, ihastuttavaa

Jännittävin on ehkä tuo lehmähyppynaru. Pitäisikö tässä innostua jumppaamaan? Näin kyllä viime yönä unta, että O teki sillä kaikkien aikojen hyppynaruennätyksensä :D Termosmuki tulee kyllä käyttöön, sillä onnistuin syksyn aikana halkaisemaan edelliseni ja aamuluennoilla kuppi kuumaa teetä tulee kyllä aina tarpeeseen. Samoin nuo "taskunsuojukset" tulivat tarpeeseen, sillä kaikki edelliseni olivat ehtineet jo hajota käytön myötä.

Jääkaappimagneettejakin kaipailin pari viikkoa sitten, kun mietin, miten säilöä postin mukanaan tuoma punainen joulukorttipussi ja Ifolorin tarjouskortti. Tajusin, että lehtitelineemme yläpuolella sijaitseva sähkökaapin ovi on metallinen, joten siihen voi ripustaa tuollaisia tärkeitä juttuja. Jääkaapin oven tykkään sen sijaan pitää blancona - näyttää keittiö siistimmältä. Olen ehkä vähän traumatisoitunut kotikotini jääkaapin ovesta, jossa roikkuu tälläkin hetkellä varmasti vuosi(a) sitten vanhentuneita lappusia. Terkkuja vain! ;)

Eläimetkin saivat tuliaisia. Nuo Pedigreen Dentastixit nyt taitavat olla vain yksi hyvinmyyvä kupla, mutta uskomattoman herkullisia koirien mielestä - se myönnettäköön. Specificin kissanruuista ei ole kokemusta, eikä noista löydy edes raaka-aineluetteloa...

Loppuun vielä yksinkertaisista yksinkertaisin opiskelijabudjettiystävällinen arkiruokavinkki: wingsit, valkosipulidippi ja vihannekset!

Valmistuu erittäin vähällä vaivalla ja maistuu herkulliselta!

Asuntopostaus, osa II

Aijai, kyllä tämä ylenpalttinen vapaa-aika vain tekee terää! Olen ehtinyt askarrella, suunnitella kokkailuja ja käydä eläinlääkäripäivillä - näistä lisää myöhemmin. Ennen kaikkea olen kuitenkin ehtinyt kuvailla asuntopostauksen toisen osan, joka käsittää makkarin ja olkkarin (ensimmäinen osa täällä). Eihän siihen montaa kuukautta mennytkään, ehheh.

Luvassa on sekä video, että iso kasa valokuvia niille, jotka eivät jaksa läpinääni kuunnella. Jouduin mahduttamaan videon seitsemään minuuttiin, koska muistikortillani ei sattunut olemaan enempää tilaa ja olin jo vartavasten ehtinyt häätää O:n lähikauppaan. Toisaalta ehkä te kiitätte mua siitä hyvästä - ilman mitään aikarajoitusta video olisi varmaan venähtänyt puolituntiseksi, kun olisin keksinyt asiaa jokaisesta matosta ja sohvatyynystä. Pahoittelen jo näin etukäteen myös sitä, että paikkapaikoin kuva pomppii kuin hyppykepin varassa konsanaan ja mun nopeasti vilauttamani olomuotoni on aika... noh, räjähtänyt? Olkoon tämä nyt sitten kontribuutioni blogeissa kiertäneeseen Naked Truth -haasteeseen! Haha. Sen pidemmittä puheitta, tässä olkaa hyvä:

Ja sitten vielä niitä stillimpiä kuvia.

Makuuhuone

 

Halusimme pitää makuuhuoneen värimaailman melko viileänä ja rauhallisena. Pirteä turkoosi tuo piristystä muuten neutraaliin värikarttaan ja hopean pilkahdukset tuovat ripauksen luksusta arkisimpaankin aamuun.

Sisustustikkaat ovat peräisin Honkkarista ja niiden sävy taittaa niin pitkälti hopeanharmaaseen, kuin vanha(ksi käsitelly)n puun nyt voi kuvitella taittavan. Tuo koristevalosarja oli mulla käytössä jo Vantaalla - silloin tosin lasiruukkuun sullottuna. Ihana tunnelmanluoja etenkin iltahämärissä!

Yöpöytinä toimivat Ikean Malmit ja tuo kissanvessaksi tuunattu turkoosi säilytysrahi on alunperin Kodin1:stä. Toimii muuten edelleen, eikä ainakaan vielä ole alkanut haista!

Valaisin: K-Fab Micaela.

Lipasto on niinikään Ikean Malm ja kätkee sisäänsä mm. askartelu- ja sisustusjuttuja. Kaivattua säilytystilaa kaikelle pikkuroinalle!

Koirien peti, jota tosin harvemmin kelpuutetaan käyttöön. Paljas lattiakin on suositumpi...

Undon kiipeilypuu, Zooplussalta tilattu "Atlas" ulottuu kattoon asti (kuten itämaisten kohdalla suotavaa onkin) ja on päivittäin aktiivisessa käytössä. Undo suosii nukkumapaikkanaan puun yllä olevassa kuvassa näkyvää "pussia", joita uudistuneissa Atlaksissa onkin kaksin kappalein. Harmittaa hieman, että meille sattui vielä tämä vanhempi malli - puun yläosassa näkyvällä putkella kun ei täysikasvuinen kissa tee mitään. Muuten oikeinkin passeli hinta-laatusuhde ja paljon iloa pienelle aktiiviselle kissalle, joka tykkää kirmata päätäpahkaa puuhun ja hypätä sieltä kunnon kazaaaam-loikilla sänkyyn.

Led-valosydän pääsi makkarin puolelle, kun olimme todenneet, että kissa ei ole siitä kiinnostunut.


Olohuone

Olohuoneen tehostevärinä toimii pirteä pinkki, mutta kuten makuuhuoneessa, myös täällä olen pitänyt kirkkaamman värin puhtaasti tekstiileissä ja koriste-esineissä, niin että värimaailmaa on helppo vaihdella fiilisten tai vuodenaikojen mukaan. Värejä mä kuitenkin koen tarvitsevani - mustavalkoisuus, valkoisuus, harmaus tai beigellä leikittely eivät luo itselleni kotiin sellaista energiamaailmaa, josta saisin iloa ja voimaa, vaikka niitä muiden kodeissa saatankin ihastella. Mulle koti on akkujen latauspaikka - siitä on pystyttävä imemään virtaa.

Sohvan taakse kätkeytyy Lack-pöydällisen verran välttämätöntä elektroniikkaa: nettiboksi, kaiuttimet ja subbari sekä mun ja O:n läppärit. Pöydän alle mahtuu kätevästi eläinten lelulaatikko, josta etenkin Taikkis osaa varsin näppärästi käydä noutamassa itselleen (ja kanssaihmisille) tekemistä.

Sohvan toisella puolen on mun vanha kirjahyllyni, joka on saanut uuden elämäntehtävän, koristeiden ja laskujen säilyttämisen, vaakatasossa. Kirjani järjestelin kaapin uumeniin. Eivät ne niin käytettyjä (saati sitten kauniita) olleet, että niiden olisi jatkuvasti tarvinnut olla esillä.

Vierasvaratuoleina meillä on pari aikakauslehtiprintillä verhottua yksilöä. Kätsyjä, jos paikalla on enemmän väkeä kuin sohvalle mahtuu.

Tämän verran olohuoneesta näkyy keittiön puolelle.

Näkymä samasta kohdasta olohuoneeseen päin.

Ruokapöytä ja tuolit ovat samat vanhat ja kollaasin esittelinkin jo tekovaiheessa.

Keittiössämme on siis tuollainen kierrettävä saareke, joka on erityisesti Undon ja Taikkiksen mieleen...

Pakollinen kissakuva

Undon kakkospuu, niinikään Zooplussalta. Tähän teroitellaan kynnet yleensä heti aamutuimaan ja tuolla ylimmäisellä tasolla päivystetään sen aikaa, kun käymme koirien kanssa ulkona. Tämä puu on suosittu myös silloin, kun katselemme telkkua tai oleskelemme muuten olohuoneessa. Tosin isostakin puusta on näppärän sijaintinsa vuoksi näköyhteys olohuoneeseen, joten toisinaan se vie voiton.

Siinäpä se. Nyt voin vihdoin antaa itselleni luvan alkaa vaihdella sisustusta hiukan jouluisammaksi!

Jäikö kysyttävää tai kommentoitavaa?