Kiitos tuestanne edellispostaukseen. Sen asian suhteen tilanne on todellakin edelleen auki. Toivon, että löydämme siihen apua mahdollisimman pian. Ehkä kuitenkin tähän väliin vaihteeksi kissajuttua.
Eilen koitti jälleen Zooplus-päivä. Tälläkin kertaa laatikosta joka jo sinänsä toimii aina uutena virikkeenä paljastuivat ihka uudet valjaat molemmille vesseleille. Mietin ensin, että panostanko joihinkin kalliimpiin valjaisiin, mutta päädyin kuitenkin aloittamaan ihan noilla tavallisilla näin alkuun. Ihan kohtalaisesti tuntuivat istuvan päälle. Jatkossa nuo remmit saa ehkä vaihtaa flekseihin, joita lojuukin tässä huushollissa kanien ja koirien jäljiltä käyttämättöminä.
Aluksi oli aika jännää. Molemmat mäykyivät ja hakivat turvaa toisistaan.
Sitten Utu huomasi taivaalla lentävät linnut.
Ensiaskeleet otettiin matalina, maan myötäisesti edeten.
... ja välillä piti palata hakemaan turvaa ja nameja.
Ruohobaari toimi loistavasti!
Mutta oli meillä jotakin parempaakin mukana.
Päätin kokeilla tällaisia 100% kanasta (0% nonsense) koostuvia nameja, joita oltiin kehuttu kovasti ja jotka sain sitäpaitsi Zooplus-pisteillämme ilmaiseksi tilauksen kylkeen. Yleensä koitan vältellä teollisia väriaine-viljapommeja nameissakin, joten nämä sopivat hyvin ruokintafilosofiaani. Aina tällaisten luonnonmukaisten namien maistuvuus ei tosin ole ollut huippuluokkaa.
Näiden uusien makupalojen kohdalla kaiken oleellisen kertoo varmaan tämä kuvasarja:
 |
| Kyllä, siinä on puolen kättä ahneen tiikerikissan kidassa |
Osoittautui täysin mahdottomaksi napata kuvaa kolmesta namista koska tielle tunki koko ajan kissan pää ja pian ei enää ollutkaan jäljellä kuin yksi kuvattava.
 |
| Ehdinpä! |
Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, mutta ajattelinpa kuitenkin vinkata, jos joku muukin kaipaa maistuvia, mutta luonnollisia nameja kissalleen. Nuo ovat tuollaisia jännittäviä kuivia ja keveitä, popcorn-maisia palasia.
Lopulta Joda alkoi pyrkiä syliin ja totesimme, että ehkä siinä oli riittävästi jännitystä yhdelle päivälle.
Loppuillan pojat nukkuivatkin sikeästi pesissään.
Tunnen olevani enemmänkin koiraihminen, mutta nyt olen alkanut kissasta haaveilemaan :) Nuoremman koirani kasvattajalla on kissoja, eli on kasvanut kissojen kanssa ja välillä niitä tapaakin. Sen kaveriksi olisi siis helppo ottaa kissa. Miten teillä tulee kissat ja koirat toimeen? Oliko sulla ensin kissoja vai koiria?
VastaaPoistaHyvin tulevat :) Meillä oli koirat ensin ja se on se helpoin tapa. Kissanpentu tottuu nopeammin koiriin kuin vanha kissa koiranpentuun. Ja yleensä se ongelma on nimenomaan sillä puolella ;) Kun Utu oli vielä ainoa kissa, se paini ja leikki usein Taikkiksen kanssa, mutta nyt on tuo kissakaveri vienyt voiton. Välit ovat silti lämpimät. Joda rakastaisi kaikkia, nuolee Iipun korvia ja änkisi Taikkiksen kylkeen, mutta Taikkis ei ole yhtä ihastunut pikkukissaan :) Iippu pitää luovaa etäisyyttä molempiin - sillä lienee huonompia lapsuusajan kokemuksia kissoista kuin Taikkiksella.
PoistaHei!
VastaaPoistaOnpas noilla kavereilla muuten AIVAN IHASTUTTAVAT hännät :-)
t. sheltit ja emäntä
Mäkin itse asiassa kiinnitin näissä kuvissa huomiota siihen, että hännät näkyy. Yleensä jäävät pimentoon. Noista hännistä oikeastaan vain huomaa sen, että balineesi on puolipitkäkarvainen rotu :D
PoistaMinä olen kerran vienyt kissani pihalle valjaissa. Se oli kolme vuotta sitten, kun sain Sylvin. No, Sylvipä ei ollut tottunut ulkoiluun ollenkaan edellisessä kodissaan, joten sai hirveän paniikin päälle. Äkkiä sisään takaisin. Onneksi on iso asunto, jossa juosta pitkin seiniä. O_o
VastaaPoistaJoo, kyllähän se varmaan olisi itsellekin aika järkytys, kun yhtäkkiä avautuisi uusi maailma. Siksi mekin aloitellaan lyhyillä hetkillä ensin :)
Poista