Kroatia, päivä 2

Toiselta päivältä ei löydy järin montaa kuvaa, sillä istuimme siitä nelisen tuntia bussissa vaihtaessamme kaupunkia pikkuisesta Dubrovnikista Splitiin. Tämäkään matka ei tietenkään mennyt ihan putkeen: netistä tsekkaamamme aikataulut eivät pitäneetkään paikkaansa, vaan saimme odotella tunnin linja-autoasemalla. No, päätimme suhtautua asiaan positiivisesti, jätimme matkatavarat niille tarkoitettuun huoneeseen (maksullista, tietenkin) ja suuntasimme kadun toiselle puolelle ostoksille ja rankkasateen yltyessä ravintolaan syömään. Aamupalaa ei enää saanut, koska kello oli kolme minuuttia yli aamupala-ajan, joten päädyimme tilaamaan yhden annoksen cevapcicia, eli täkäläisiä lihakepakkoja. Ne osoittautuivat sisältä hieman raaoiksi ja omissani oli muutama luunpalanen, mutta noin muuten maittoivat kyllä! O kehui, että ranskanperunat olivat ehkä parhaita, joita hän oli koskaan maistanut. Enemmän rasvaa, vähemmän suolaa - siinä luultavasti salaisuus! Palvelu oli aika jäistä, mutta se tuntuu olevan aika yleistä huonosti englantia puhuvien asiakaspalvelijoiden keskuudessa.

Syötyämme palasimme hakemaan matkatavaroitamme, mutta niistä vastaava mieshenkilö oli mystisesti kadonnut, eikä hänen lievästi kaljoissaan ollut kaverinsakaan onnistunut häntä löytämään. Jätimme lopulta tasarahan pöydälle ja juoksimme bussille. Ehdimme juuri ja juuri, mutta vapaana oli tässä vaiheessa enää pari paikkaa takariviltä. Mahtavaa! Siinäpä sitä istuttiin sitten neljä tuntia polvet suussa yhden isomman, kuorsaavaan herrasmiehen viedessä 1,5 paikkaa ja nojaillessa välillä kylkeen. I-hanaa. Voin kertoa, että selkäni oli aika kovilla matkan aikana. Kulutimme aikaa katsomalla elokuvan "Vuoden se kestää", johon ladatut englanninkieliset subit tuntuivat olevan aivan jostakin toisesta leffasta, niin että jouduimme laittamaan ne aika pian pois. Ja eihän se leffakaan mikään huikea ollut - meidän tuurilla, tietenkään.

Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen saavuimme Splitiin, joka vaikutti heti paljon isommalta ja viihdyttävämmältä kaupungilta. Asuntomme vuokraemännän tytär tuli meitä vastaan ja opasti meidät asunnolle. Se oli juuri niin limenvärinen ja kiva, kuin kuvissa oli näyttänytkin!

Ehkä vähän halvalla rakennettu, mutta mitäs sitten vaikka kaapinovi ei pysy ei kiinni tai wc-paperiteline on vinossa. Sisustus on kuitenkin kiva, siisti ja toimiva - ei tänne niitä epäkohtia tultu katselemaan!

Kaupungille, siis!

Ja kivaltahan siellä näytti - hieman harmaalle vain. Kävimme varmistamassa seuraavan päivän Plitvice-retken varauksen ja yksityiskohdat ja saimme oikein mukavaa palvelua. Firma oli Portal travel agencyn "Split Excursions" ja retken pystyi alustavasti varaamaan netin kautta, jos jotakuta tännepäin matkaavaa sattuu kiinnostamaan.

"Ei, älä juo siitä!" Ja joi.

Kissoja on katukuvassa vähintäänkin yhtä paljon kuin Dubrovnikissa. Koirista aika yllättäen akitat, kääpiösnautserit, saksanpaimenkoirat ja kaikki pienet valkoiset tuntuvat olevan suosiossa. Eläinklinikoita tai -kauppoja en ole onnistunut bongaamaan vielä yhtään.

Eksyimme sattumalta kaupungin tärkeimmän nähtävyyden, Rooman aikaisen Diocletianuksen palatsin juurelle. Se näytti upealta iltavalaistuksessaan!

 ... kuten kaupunki muutenkin. Sää oli kostea, mutta lämmin. Oli oikeinkin mukavaa tallustella pitkin kauniita katuja.

 Riva, Splitin kuuluisin kävelykatu.

Ostimme jostakin pikkukaupasta iltapalaksi paikallista prsut-nimistä ilmakuivattua kinkkua ja kroatialaista juustoa. Herkullisia molemmat!

Valvoin ihan liian myöhään erään kivan projektin parissa, sillä olin ajatellut nukkua muutaman tunnin matkalla Plitviceen. No, eipä siitäkään mitään tullut, mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa.

Tällä hetkellä sää on - yllättäen - sateinen, joten ajattelimme uhrata päivän shoppailulle. Toivottavasti Suomessa on aurinkoisempaa! Mukavaa sunnuntaita sille suunnalle!