Kroatia, päivä 1

Heipä hei ja terkkuja Kroatiasta! Täällä on ollut todella sateista - ei vielä yhtäkään hyvää päivää säiden puolesta. Muutenkin moni pieleen mennyt pikkujuttu on hiukan varjostanut matkaamme, eli huono tuuri tuntuu seuraavan rajojen ulkopuolellekin. Netti toimii kuitenkin hienosti, joten ajattelin jakaa kanssanne kuvia ensimmäiseltä Kroatian päivältämme.

Lähdimme tosiaan liikkeelle varhain keskiviikkoaamuna, vajaan kolmen tunnin yöunien jälkeen. Oli taas ihan pakko jättää pakkaaminen ja kodin valmistelu viime tinkaan. Vantaan bussilakkojen ja aikaisen ajankohdan vuoksi päädyimme turvautumaan taksiin kentälle päästäksemme, mutta huh, kun hinta kirpaisi! Ei ole taksiautoilu opiskelijoita varten. Ei ainakaan Suomessa.

Lensimme molemmat ensimmäistä kertaa Norwegianilla ja matka sujui mukavasti. O tosin nukkui suurimman osan ajasta, mutta itse hyödynsin koneen langatonta Internet-yhteyttä ja kuuntelin musiikkia. Norwegianilla olisi ollut tarjota jokusia TV-sarjoja ja ilmeisesti leffojakin katsottavaksi, mutta ehkäpä otamme niistä selvää sitten paluulennolla.

Dubrovnikin lentokenttä oli pieni ja simppeli, joten selvisimme ulos ennätysajassa. Bussi kaupunkiin lähti aivan ovien ulkopuolelta, joten sen löytäminen ei tuottanut ongelmia.

Perusnäkymä bussin ikkunasta

Jäimme pois vanhankaupungin portilla ja kuten kuvasta näkyy, ilma oli jo tässä vaiheessa sateinen. Huvittaa, että huolehdimme viime hetkille bikineistä ja aurinkorasvasta, mutta sateenvarjon mukaan ottaminen ei käynyt mielessäkään...

"Where the heck should we go?"

Onnistuimme hyppäämään oikeaan paikallisbussiin (lipun hinta ~15 kunaa eli n. 2e), mutta toisessa päässä, Lapadissa, nousimme pari pysäkkiä liian aikaisin kyydistä. Se ei tosin haitannut, sillä pääsimme ihastelemaan kaunista satamaa.

Ainakin Lapadissa osa rakennuksista oli huomattavan rapistuneita. Tuntui, kuin olisi saapunut Baltiaan.

Lopulta löysimme perille vuokra-asuntoomme. Kroatiassahan on todella yleistä majoittua paikallisten vuokraamiin huoneistoihin ja itse valitsimme tämän vaihtoehdon mieluusti: tarkoittihan se omaa pientä keittiötä ja kokkausmahdollisuuksia. Vuokraemäntä oli supermukava ja kävi asunnon toiminnot tarkkaan kanssamme läpi. Koko asunto oli todella puhdas ja siisti, wc oli jopa desinfioitu.

Lisäksi pöydällä odotti valikoima perheen itsevalmistamia pieniä alkoholijuomia, joiden tarkempi laatu jäi arvailujen varaan. Toki kohteliaisuudesta tyhjensimme (lue: O tyhjensi) yhden pullon. Samoin tyynyillemme oli jätetty pienet suklaakonvehdit. Pieniä eleitä, suuri vaikutus.

Eniten taisimme kuitenkin ihastua pihalla majailleisiin kissoihin, joille joku naapureista viskeli kinkkua parvekkeelta. Tuli niin ikävä omia korvakkaita!

Kissoista nuorempi oli huomattavan utelias. Aidalla leikki myös pari pientä kissanpentua. Liekö jompikumpi yllänähdyistä näiden emä?

 Jätimme tavarat asunnolle ja lähdimme hakemaan pientä purtavaa läheisestä marketista.

Eivät olleet mitään erikoisia herkkuja - tosin mozzarella jäi maistamatta unohduttuaan moneksi tunniksi reppuun. Uutta energiaa pursuten suuntasimme takaisin vanhaankaupunkiin, joka koostuu oikeastaan muurien ympäröimästä linnoituksesta.

Vanhankaupungin portti ja laskusilta vallihaudan yli

Vanha satama

 Vaikka vanhakaupunki olikin melkoisen täynnä turisteja näin kuumimman sesongin ulkopuolellakin, näyttivät siellä jotkut viettävän ihan normaalia arkeakin.

 Jossakin vaiheessa pakenimme sadetta ravintolaan. Olimme jo aiemmin päättäneet syödä kahdelle ihmiselle valmistetun meren elävistä koostuvan annoksen, sillä sen kerrottiin edustavan hyvin paikallista ruokakulttuuria ja aikamme hinta-laatu -vertailua tehtyämme päädyimme yhteen ravintoloista.

Annos koostui kaloista, ravuista, simpukoista ja pienistä mustekaloista, jollaisia maistoimme kumpainenkin ensimmäistä kertaa elämässä. Osoittautuivat kyllä yllättävän maukkaiksi! Muutenkin annos hupeni lautaselta aika nopsaan - mitä nyt osa simpukoista jäi syömättä. Yksi syy, miksi tykkään O:sta matkaseurana (ja noin muutenkin) on herran ennakkoluulottomuus maistella paikallisia herkkuja. Noistakaan meren hedelmistä O ei nimittäin ollut maistanut edes rapuja tai simpukoita, mutta hyvin uppoilivat kaikki mustekaloja myöten.

Syömisen jälkeen arvoimme jonkin aikaa, lähteäkö uhmaamaan sadetta ja kiertämään vanhankaupungin muureja tai muuta vastaavaa, mutta päätimme lopulta antautua väsymykselle ja huonolle säälle. Itsehän totta puhuen simahdin jo bussiin ja sitten heti uudestaan kämpille päästyämme. Nukuin klo 19-22, heräsin muutamaksi tunniksi puuhastelemaan ja katsomaan TV:stä TBBT:a (täällä ei dubata ohjelmia, iloinen yllätys!), kunnes painuin taas uudelleen unille ja nukuinkin makoisasti aamun asti. Näköjään täytyy lähteä aika kauas, ennen kuin pääsen oikeasti ajoissa nukkumaan...