Apua, mun silmäluomet haluaisivat kovasti antaa periksi gravitaatiovoimalle viimeöisten, ruhtinaalliset neljä tuntia kestäneiden unien armollisesta myötävaikutuksesta ja itse asiassa olinkin äsken jo kömpinyt peiton alle. En kuitenkaan saanut karistettua mielessäni jylläävää syyllisyydentunnetta tätä laiminlyötyä blogiparkaani kohtaan, joten oli pakko nousta ylös raapustelemaan muutama sananen ylös. Ilokseni huomasin, että lukijoita on jostain pälähtänyt taas lisää, tervetuloa ja koittakaa kestää mua! Blogilistan ja bloglovin'in kautta teitä onkin jo reilusti yli sata, mutta jos Bloggerin lukemat pyörähtävät yhtä komeisiin tasalukuihin vielä - sanotaanko kahden vuoden sisällä - niin täytyy varmaan ruveta järkkäämään pystyyn jonkin sortin arvontaa ja/tai kysymyspostausta mulle ja/tai O:lle. Mutta mietitään sitä tosiaan sitten, jos ja kun niin pitkälle joskus selvitään :D
Syy mun viime viikon hiljaisuudelle välittynee näistä kuvista:
Nää kuvat on otettu arviolta maanantaina, jolloin olin luku-urakkani alkutaipaleella. Hyvä flow, hyvä fiilis.
 |
| Lukusuunnitelman tekoa: kunkin päivän pinkat eriteltynä. Kolme prujua per päivä, iisibiisi. |
Vaan ei ollutkaan. Lähdin tosiaan valmistautumaan farmiksen ensimmäiseen välitenttiin varsin positiivisin mielin. Pihisin opiskeluintoa joululoman ja leppoisan syyslukukauden jälkeen. Jaoin tenttialueen jäljellä olevien päivien kesken ja aloin laatia prujuista ja oppikirjojen kappaleista muistiinpanoja. Aiemminhan olen tyytynyt lähinnä vain rustailemaan omia huomioitani ja lisätietoja valmiisiin monisteisiin, mutta lihantarkastuskurssin kohdalla innostuin jälleen omasanaisista muistiinpanoista ja etenkin niiden tarjoamasta paremmasta oppimistuloksesta. Vaan kas, siihenhän menikin tuplasti enemmän aikaa!
Olin siis todellinen ihmisraunio ja nolife lähes koko viikon ajan, kun hammasta purren päätin viedä aloittamani projektin loppuun. 27 sivua komeita koukeroita siinä sitten syntyikin, mutta ilman viime viikon vapaapäiviä (tiistai ja keskiviikko kokonaan, maanantaista ja torstaistakin suurin osa) en olisi ehtinyt kyllä millään. Positiivista oli kuitenkin se, että torstaina muistin opiskelemani asiat paljon paremmin, kuin tenttiä edeltävänä päivänä keskimäärin ja olin saanut puolet päivän kertailuista suoritettua jo iltapäivään mennessä.
Hiukan täytyy kuitenkin uhrata ajatusta vielä sille kaikkein ihanteellisimmalle opiskelutavalle - ei tuo täyspäiväinen paahtaminen vaan toimi. Ehkä joku välimuoto näistä tähän asti käyttämistäni?
Ai niin. Ja itse tenttihän oli niin helppo, että siihen ei olisi tarvinnut juurikaan valmistautua. Sen kun olisi lukaissut tärpit ja kurssityömonisteet edellisenä iltana, niin läpi olisi lätkähtänyt. Saan siis olla erityisen tyytyväinen viime viikkooni, hienosti käytetty!
Noh kyllä mä eläinlääkäreiden vakioasiakkaana ja rahoittajana olen ihan tyytyväinen jos ovat viitsineet lukea muutakin kuin tärpit :D Eihän asioita missään koulussa tenttejä varten opiskella..
VastaaPoistaTrue that ;) Sarkasmi on vaikea laji! :)
PoistaPointti oli kuitenkin se, että olisi tuntunut kivemmalta, jos tentti olisi ollut haastavampi ja olisi päässyt oikeasti näyttämään, että pakaralihaksia ja aikaa on käytetty. Nyt ne, jotka tsekkasivat vain aiempien vuosien tärpit pärjäävät luultavasti mua paremminkin, mikä hiukan jäytää mieltä :D Itse en kuulu niihin, jotka haluavat mennä sieltä, mistä aita on matalin (aika harva eläinlääkärinalku haluaa ja niistä harvasta olen mäkin huolissani), vaan kyllä täällä ihan omaa tulevaa ammattitaitoa varten opiskellaan ;)
Hauskat kynnet!
VastaaPoistaEhkä mun taktiikka ei toimi joka alalla, mutta tenteissä on ihan ok käydä fiilistelemässä kerran pikkulukemisella ja jos sillä ei mene läpi, niin sit tietää, mitä tuleman pitää ja voi valmistautua oikein. ;)
Haha, ne on jäänne viikonloppuriennoista, kun oli mätsäävä sähkönsininen toppi päällä :D Sounds good, mutta elukassa en uskaltais lähteä kokeileen, sen verran ahdistava kuuluu tenttien uusintakierre olevan :)
PoistaEläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaani on sanonut, että tenteissä läpipääsyyn vaadittava tietomäärä on riittävä praktiikkaan.
VastaaPoistaSiitä eteenpäin kaikki tieto on siis bonusta. Tämä koulutusohjelma valmistaa meitä ikuisen oppimisen uratielle, enkä henkilökohtaisesti usko, että kukaan esim. em. tentissä tärppimällä pärjännyt suhtautuu opiskeluun tai tulevaan uraansa siten, että menee läpi siitä mistä aita on matalin. On varmasti myös opiskelijoita, jotka eivät koe farmakologiaa tulevan uransa kannalta tärkeimpänä kurssina, ja tämän perusteella sitten panostavat muihin kursseihin enemmän.
Tämmöisiä juttuja mulle tuli mieleen aiheesta.
Jea, yksi tentti ei vielä paljon kerro.
PoistaSuurin osa opiskelee ihan tosissaan ja nimenomaan tulevan ammattitaidon kerryttämiseksi. Jos kuitenkin _koko preklinikka_ (en siis puhu yksittäisestä kurssista) mennään sillä mentaliteetilla, että kirjat avataan vain tenttiä edeltävänä iltana ja tentit mennään rimaa hipoen tai tuurilla läpi, niin siinä kohtaa ei musta ole ihan asenne kohdillaan. Tai ainakin omien lemmikkieni eläinlääkäriltä toivoisin hiukan suurempaa kiinnostusta alaa kohtaan. Että _haluttaisiin_ tietää mahdollisimman paljon. Että _haluttaisiin_ olla hyviä. Meillä on kuitenkin vastuu elävien olentojen hengistä ja hyvinvoinnista. Vähemmän vastuullisella alalla tilanne olisi tietenkin heti aivan erilainen.
Joskus elämäntilanne/oppimisvaikeudet/muut ongelmat estävät tämän ja se on mielestäni ihan ymmärrettävää. Puhdas viitseliäisyyden tai motivaation puute on se, mitä mä vähän kummeksun.
Itse kun luen tentteihin yleensä ainakin viikon ja luen kirjoja+prujuja jo kurssin aikana, enkä ole saanut toistaiseksi (kop, kop) kolmosta huonompaa arvosanaa, mutta siitä huolimatta suurin osa asioista tuntuu unohtuvan ihan liian nopeasti. Jos materiaalit on avattu vain kerran ennen tenttiä, en usko, että tulos voi olla juuri parempi, vaan todennäköisesti vielä huonompi.
Toki ammattitaidon voi hankkia myöhemminkin ja opetella asioita käytännön kautta - jotkut väittävät, että koko preklinikkavaihe on turha ja asiat opitaan vasta klinikalla. Toisaalta jos suuntaa vaikka elintarvikepuolelle, on hyvinkin moni preklinikan kursseista vähemmän tärkeä. Väitän kuitenkin, että kyllä niitä pohjatietoja kannattaisi hankkia mahdollisimman paljon jo nyt. Ennen kaikkea se kertoo asenteesta.
Ehkä mä olen vähän ahdasmielinen, kun ajattelen eläinlääkäriyttä niin kovasti kutsumusammattina, että toivoisin meiltä opiskelijoilta hiukan kunnianhimoa ja tavoitteellisuutta :D Että kun se unelmien opiskelupaikka unelmien ammattiin on kerran saavutettu, niin sitä arvostettaisiin ja sen eteen tehtäisiin myös töitä, jotta lemmikkien omistajat voisivat turvallisin mielin tuoda lemmikkinsä hoidettaviksi, eikä eläinlääkärien ammattitaidottomuutta tai "ammattitaidottomuutta" tarvitsisi purnata nettipalstoilla :)
Henkilökohtaisesti tunnen useita opiskelijoita, jotka nakuttavat preklinikan läpi nk. huonoin arvosanoin, mutta en ole huomannut kenelläkään puhdasta motivaation tai viitseliäisyyden puutetta. Etenkin kahden kesken toisen kanssa jutellessa käy usein ilmi yllättäviäkin puolia ihmisistä, jotka vaikeuttavat oppimista tai opiskelua. Toivon, etteivät eläinlääkiksestä haaveilevat tämän blogin lukijat myöskään saa käsitystä opiskelijoiden motivaation puutteesta, koska mielestäni asia ei ole niin. Tietenkin asioita voi tarkastella eri näkökulmista ja tämä on vain minun näkökantani ja perustuu tietenkin vain ihmisiin, jotka itse tunnen.
PoistaIkävää, että opiskelijat yhä tuijottavat arvosanoja, vaikka tiedekunta on yrittänyt viimeiseen asti toistaa sitä asiaa, ettei niillä ole merkitystä käytännön työssä. Kaikkein vähiten niillä kuuluisi mielestäni kuitenkin olla merkitystä siinä, miten opiskelijat arvottavat itseään ja toisiaan esimerkiksi vuosikurssin sisällä.
Jos hieman perehtyy asioihin, voi huomata, että johtavien eläinlääkäreiden, erikoiseläinlääkäreiden ja muiden nk. "menestyjien" joukossa on niitä, joilla ei ole ollut kovinkaan tehokas ja numeerisesti hyvä suoriutuminen opiskeluaikoina. Jos on valmis pitkäjänteiseen erikoistumistyöhön jopa kotimaan ulkopuolella, ei mielestäni voida puhua asenteen puuttumisesta tai sen vääränlaisuudesta.
Musta tuntuu, että ymmärsit mun pointtini ihan väärin tai että otit sanomiseni jonkinlaisena hyökkäyksenä, mitä sen ei tosiaankaan ollut tarkoitus olla :)
PoistaKuten sanoin ja kuten sanoit - useimmilla nk. huonoin arvosanoin preklinikan läpi nakuttavilla on siihen jokin ymmärrettävä syy. Lisäksi 99% tuntemistani elukkalaisista - arvosanoista riippumatta - on erittäin hyvä opiskelumotivaatio. Heistä en puhunut missään vaiheessa, vaan niistä parista tapaamastani poikkeusyksilöstä, jotka itse korostavat omaa viitseliäisyyden puutettaan ja tuntuvat olevan ylpeitä omasta vähäisestä panostuksestaan koulun eteen. Kun sitä kuuntelee, saa siitä hiukan lyhytnäköisen vaikutelman - kas, kun näitä meille opetettuja taitoja ja tietoja saattaa ihan oikeasti vielä tarvitakin ;) Toivottavasti taustalla on oikeasti jokin parempi syy kuin se, mikä ulospäin näkyy ja (sieltä omasta suusta) kuuluu :)
Arvosanat eivät siis olleet mulle se asia, johon tartuin. Tiedän, että monista ns. alempia arvosanoja nappailevista elukkalaisista tulee ihan huippuja käytännön tekijöitä ja olen nähnyt heidän palonsa alaan esim. leikkelyissä tai kandi-/lisuritöissä. Heistä en puhu, enkä missään vaiheessa puhunut.
Hyvältä eläinlääkäriltä vaaditaan paljon muutakin kuin kirjatietoa, eikä huippuarvosanoja nappaileva opiskelija ole mitenkään automaattisesti huippueläinlääkäri. Vaaditaan kädentaitoja, intuitiota, nokkelaa päättelykykyä, hyviä kommunikaatiokykyjä, eläinten ja omistajien käsittelytaitoa, jämäkkyyttä ja montaa muutakin ominaisuutta, joissa opinnoissaan heikommin menestyvät pesevät paremmin menestyvät mennen tullen. Tiedän sen, eikä tarkoitukseni todellakaan ollut kyseenalaistaa heidän tulevaa pätevyyttään. Ainoastaan sellaisten, joita ei oikeastaan tunnu kiinnostavan mahdollisimman laaja-alainen (edes niiden tärkeiden asioiden) oppiminen tai omien eläinlääkäritaitojensa kehittäminen. Ja heitä ei tosiaankaan ole montaa - jos sitten loppupeleissä, pinnan alla yhtäkään. Tietääkseni en missään vaiheessa blogissanikaan ole toisin väittänyt. Vaikka opiskelemme samalla kurssilla, on kai mahdollista, että tunnemme hiukan eri ihmisiä ;)
Mua ei henkilökohtaisesti tämä asia edes mitenkään vaivaa - mulle on sinänsä ihan sama, miten muut opintonsa hoitavat. Kommentoinpa nyt kuitenkin omistaja-näkökulman esiin nostaneelle Sinille, että ymmärrän hänen pointtinsa. Vasta 2,5v eläinlääkiksessä opiskelleena pystyn hyvin asettumaan lemmikinomistajan rooliin ja tiedän, että omat lemmikkini hoidattaisin lähtökohtaisesti mieluiten eläinlääkärillä, jonka tiedon- ja kehittymisenhaluun (esim. jatkokoulutuksin ja erikoistumisin) voin varmasti luottaa.
Koko kommenttini pointti ylipäätään oli vain sanoa, että en minä oikeasti vain tenttejä varten lue (vaikka kirjoitukseni sarkastiseksi tarkoittamastani lopusta saattoi toisin ymmärtää), vaan sitä työelämää.
No, hyvää oppia taas tämäkin. Täytyy olla jälleen tarkempi sanomistensa kanssa :)
Oho, poistin vahingossa Kurnun kommentin, kun painoin väärää nappia. Tässä se kuitenkin kopioituna:
PoistaKurnu on lisännyt kommentin tekstiisi "Mallioppimista":
"En ottanut mielipiteitäsi hyökkäyksenä, mutta hämmästelen kyllä mistä olet näitä epämotivoituneita ja asennevammaisia opiskelijoita löytänyt. Samalla myös toivon, että emme puhu samoista ihmisistä, koska se olisi mielestäni aika hirvittävää ottaen huomioon sen, kuinka usein nämä tekemättömyydellä rehentelyt pitävät todellisuudessa sisällään melkoisia hätähuutoja.
Täytyy kuitenkin muistaa, että usein sellainen toistuva "en ole lukenut tenttiin lainkaan" pitää sisällään joko a) melkoisen pänttäysurakan joka silti tuntuu lukijasta itsestään merkityksettömältä (paras kuulemani lause tässä asiayhteydessä oli ennen toista elinpatologian tenttiä: "Olen lukenut tenttialueen kirjasta kahdesti läpi, enkä osaa mitään!!") tai b) oppimis-/opiskeluvaikeuksia joita ei voida/haluta/uskalleta ääneen sanoa. Epäonnistumisista vaikeneminen on tiedekunnassamme hyvin yleistä, ja usein opiskelijat tuntuvat verhoavan ne siten, että asialle korkeintaan naureskellaan ruokapöydässä ja asian merkitystä vähätellään (ja sitten kuitenkin itketään laskuhumalassa lyhtypylvästä vasten, miten ollaan oppimis-/opiskeluvaikeuksilla tuotettu pettymys itselle, perheelle, ystäville ja tiedekunnalle...) Asiat ovat näissä asioissa hyvin harvoin sitä, miltä ne näyttävät, joten toivoisin, ettei näitä "ruokapöytäkeskusteluja" reflektoitaisi suoraan puhujiin ja heidän opiskeluasenteeseensa, koska - kuten sanottua - itse en ole löytänyt yhtään kuvailemaasi henkilöä, puhtaasti hälläväliä-asenteellista opiskelijaa. Muissa tiedekunnissa näitä kyllä löytyy, alasta riippuen toki.
Arvosanoihin halusin tarttua siksi, kun kuitenkin ne nostit esille. Itse en osaa edes ajatella arvosanoja sillä tavalla kuin tässä nyt on ollut puhe. Minun päässäni ei ole rimanhipojia enkä myöskään osaa verrata itseäni muihin siinä tilanteessa, että tentissä on voinut selvitä tärpeillä ja olen itse lukenut eri asioita.
Haluaisin vielä kommentoida tuota lukemista sen verran, että joskus ajallisesti lyhempi lukeminen voi olla tehokkaampaa kuin pitkäaikainen pänttääminen, riippuen lukijan tavasta oppia ja opiskella asioita. Tarkoitan tällä nyt sitä, että joidenkin opiskelijoiden ei tarvitse lukea samoja asioita useaan kertaan, vaan he muistavat ne yhden(-kahden) lukemisen jälkeen. Jotkut opiskelijoista myös etenevät nopeasti tenttialueessa ja pystyvät sisäistämään isoja kokonaisuuksia hyvin lyhyessä ajassa. Joillekin ihmisille taas parhaiten sopii verkkaisempi tahti ja/tai asioiden toistaminen ja kertaileminen. Henkilökohtaisesti en usko, että eri lukutyylien perusteella voidaan tuolla tavalla ("Jos materiaalit on avattu vain kerran ennen tenttiä, en usko, että tulos voi olla juuri parempi, vaan todennäköisesti vielä huonompi.") arvioida asiaosaamista tentissä - tai myöhemmin opinnoissa tai käytännön työssä. Näillä tietomäärillä opiskelijoilla tuntuu usein olevan ongelmia siinä, miten pitää tieto päässä myös tentin jälkeen, ja avain tähän on jokaisella opiskelijalla varmaan omanlainen.
(Tietenkään en nyt tarkoita tässä niitä, jotka selailevat tenttimateriaaleja vain edellisenä iltana, vaan puhun kertaamisen ja aikataulun pituuden merkityksestä niillä, jotka haluavatkin päästä tentistä sillä kerralla läpi.)
Näistä eri oppimiskäsityksistä ja -tavoista on meidänkin tiedekunnassa tehty muutamia tutkimuksia, voin palata asiaan jahka saan ne luettua, mikäli niistä löytyy jotain mullistavaa."
Lähettänyt Kurnu blogiin Tassunjälkiä sydämessä 12. helmikuuta 2012 12.51
Vastaan vain lyhyesti, koska musta tästä asiasta on turha jauhaa ja koska me musta edelleenkin puhutaan eri asioista ja varmasti aivan eri ihmisistä. Oikeista oppimis- tai elämänhallintavaikeuksista kärsivien asiaan en halunnut, enkä halua puuttua. En ole empatiakyvytön - voisi sanoa, että ihan päinvastoin. Olen lähipiirissäni koettanut tsempata montaakin ihmistä eteenpäin ja muutaman kerran siitä on tainnut olla jotain hyötyäkin. Saman ilmapiirin olen koittanut pitää myös täällä blogissa ja kannustaa erinäisten ongelmien kanssa painivia pääsykoelukijoita eteenpäin.
PoistaItsekin harrastan tuota, että sanon, etten osaa mitään, vaikka olisin lukenut paljonkin. Tunnistan ilmiön ja sitä en tarkoittanut. Olen perehtynyt oppimispsykologiaan ihan omasta mielenkiinnosta ja tiedän, että eri ihmiset oppivat eri tavalla. Tiedän, että käytetty aika ja esim. materiaalin läpilukukerrat eivät välttämättä korreloi oppimistuloksen kanssa ja yksilöiden välillä on paljon eroja. Siitäkään en puhunut. Ainoastaan siitä asenteesta, että materiaaleja ei lueta muun takia, kuin vain juuri sen verran, että tentistä ehkä selviää. Ei sen takia, että haluttaisiin oppia hyviksi eläinlääkäreiksi, ei sen takia että haluttaisiin kehittää omaa ammattitaitoa. Ainoastaan sen takia ja sen verran, että opintopisteet helähtävät tilille. Ja edelleen: on ihan jokaisen oma asia, jos näin haluaa tehdä. I don't mind. Paitsi siinä tilanteessa, kun valitsen omien lemmikkieni lääkäriä. Simple as that.
"Muissa tiedekunnissa näitä kyllä löytyy, alasta riippuen toki."
En näe elukkaa niin kaikkien muiden tiedekuntien yläpuolelle sijoittuvana, etteikö meillekin voisi näitä yksi tai muutama mahtua. Ylipäätään pitäisi vissiin tuntea jokainen tiedekuntamme opiskelija henkilökohtaisesti voidakseen sanoa, että tällaisia persoonoita ei löydy yhtäkään. Voi olla että löytyy, voi olla että ei löydy. Jos löytyy, toivon, että he löytävät motivaation ammattitaitonsa kehittämiseen myöhemmin - jos ei löydy, niin hienoa. Aina parempi. Tosin tätäkään asiaa ei varmasti kannattaisi lähestyä näin mustavalkoisesti. On ihmisiä, joille oma osaaminen ja kehittyminen on tärkeämpää ja sen eteen tehdään valtavasti töitä - osalle riittää, että osaa kaiken tarvittavan, muttei juuri mitään ylimääräistä. Syitä on monia ja niitä lienee turha lähteä puimaan sen enempää.
Musta tämän asian voisi nyt blogin puolella jättää tähän. En halua tänne kommenttiboksiin mitään kauheaa vääntöä, vaan haluaisin pitää ilmapiirin täällä positiivisena, jotta tätä on kaikkien mukavampi lukea. Jatketaan me tästä aiheesta vaikka niissä ruokapöytäkeskusteluissa sitten, eiköhän meidän kannat käyneet jo lukijoille selviksi ;)