Fastlag

 Laskiainen voi tarkoittaa opiskelijalle vain kahta asiaa:

Pullia!

Ja haalarien esiin kaivamista!

Meidän vuosikurssimme ei tänä(kään) vuonna päässyt pulkkamäkeen Ullanlinnanmäelle, sillä eilisiltapäivälle oli buukattu pakollinen etiikkapaneeli, mikä herätti närkästystä ja hienoista vastarintaa osassa kanssaopiskelijoista. Musta kaikki eettiseen pohdintaan liittyvä on tosi mielenkiintoista ja tykkäsin tuosta paneelistakin, mutta olisihan sille jonkin muun ajankohdan voinut valita. Tänään sitten saimme luennoitsijalta pahoittelut aiheesta, hehe.

Paneelin aiheena olivat tällä kertaa etenkin laittomasti maahantuodut pennut (pentutehtailua sivuten) sekä suomalaisten ulkomailta pelastamat rescue-koirat, vaikka keskustelu pomppikin välillä esimerkiksi hän vs. se -pronominin käyttöön eläimistä puhuttaessa tai eläinten tunneälyn pohdiskeluun. Rescue-koirista meille piti alustuksen eläinlääkäri, jolla oli omakohtaista kokemusta asiasta ja joka mieluummin halusi ottaa "jo olemassa olevan", kodittoman koiran kuin tukea nykymuotoista rodunjalostusta.

Useinhan eläinlääkärit (= monet luennoitsijoistamme) vastustavat ulkomaisten löytökoirien tuontia tai sanotaanko vaikka, että eivät kannusta siihen, sillä tällaiset katukoirat saattavat levittää Suomen koirakantaan sellaisia tartuntatauteja, joita meillä ei vielä esiinny. Myös Suomen Eläinlääkäriliitto on ilmaissut oman, painavan sanansa asiaan: rescue-koirien maahantuonti ei eläinsuojelunäkökulmasta ole perusteltua. Niinpä olikin mielenkiintoista päästä kuulemaan toisenlaista näkökantaa asiaan ja koirien pelastamista puhtaasti etiikan kannalta. Täytyy myöntää, että oma kantani asiaan muuttui hieman mutkikkaammaksi ja mustan sekä valkoisen väliltä löytyi uusi sävy: harmaa. Se kai toisaalta näiden etiikkapaneelien tarkoituskin on: oppia ajattelemaan asioita myös uusilta kanteilta ja pystyä hiukan hellittämään omista mielipiteistään toisenlaisia perusteluita kuullessaan. Painotan kuitenkin, että jos joku harkitsee rescue-koiran tuontia, kannattaa asiaa harkita pitkään ja hartaasti, ottaa vaikka puskaradion kautta selvää eri yhdistyksistä (kaikki eivät ole yhtä vastuullisia: toiset tuovat sairaita koiria maahan testituloksesta riippumatta) ja valita tuontimaa sekä koirayksilö tarkkaan!

Yliopistolta päästyäni lueskelin hiukan aikaa tenttiin, tein laskiaispullia ja lähdin...

Gravitaatioon, eli Ulliksen laskiaisriehan perinteisiin jatkobileisiin, joissa tällä kertaa esiintyivät Jare & VilleGalle sekä Haloo Helsinki!. Eivät mitään ihan mun lempparibändejä kumpikaan, mutta hyvät keikat ne vetivät.

Oli kivaa olla pitkästä aikaa liikkeellä isomman opiskelijaporukan kanssa, vaikka olinkin ihan selvinpäin ja noin yleisesti ottaen tuollaiset parin tuhannen hengen massabileet eivät ehkä ole ihan mun omin juttu - eihän siltä meteliltä kuule edes jutella. Tanssiminen sen sijaan kyllä maistui!

Olin hyvissä ajoin kotona, joten yliopistolle kolmeksi tunniksi selviytyminen ei tuottanut suuria vaikeuksia aamulla.

 Päivän aiheena olivat viimeisten farmakologian tapaustehtävien läpikäynti.

Enää perjantain tentti ja sitten olisi farmakologia tältä keväältä pulkassa (laskiaisteemaan sopien, hehheh). Tämänkin tentin kohdalla päädyin omasanaisiin muistiinpanoihin, mutta aloitin sen verran ajoissa, että suurempaa paniikkia ei ole kerinnyt syntyä, vaikka muutakin elämää on harrastettu. Juttelin muuten eilen erään nelosemme kanssa ja hän sai kertomuksillaan masennettua mut ensi vuoden suhteen aika totaalisesti. Kuulemma luvassa on niin rankka vuosi, että nyt tästä kolmosesta kannattaisi ottaa kaikki ilo irti: mikään ei toimi, motivaatio on kadoksissa useammaltakin, tenttejä on jatkuvasti ja vauhti on niin huima, että opittavan tiedon määrä ahdistaa. Harmi, jos noin on - mä kun olen nimenomaan odottanut juuri noita vuosia, jolloin vihdoin pääsemme klinikalle. Täytynee siis yrittää latailla kesällä akkuja ihan ekstratehokkaasti ja yrittää unohtaa nämä silmieni eteen maalautuneet kauhukuvat. 

Onneksi toistaiseksi opiskelu on ihan kivaa ja mun hyvä motivaatio on säilynyt koko alkukevään. Tänään innostuin jopa hieman askartelemaan:

Tämä kuvaa tarjoaa vastauksen niille, jotka miettivät, miten lasipöytä pysyy puhtaana: ei se pysykään.

Ainakin tämän verran lääkeaineita haluaisin osata niin, että nimen kuullessani osaisin yhdistää sen edes oikeaan ryhmään ja tietää suunnilleen, mitä se tekee.

Tässä yleisfarmakologiassahan paino on vielä pitkälti eri lääkeryhmillä ja kliinistä farmakologiaa eli eri tautien spesifisiä lääkityksiä annostuksineen käydään tarkemmin läpi sitten tulevina vuosina. Joitakin nimiä olisi kuitenkin jo nyt suotavaa jäädä mieleen.

Lappujen toiselle puolelle kirjasin hiukan tärkeimpiä pointteja kustakin lääkeaineesta.

Nyt tosiaan syvennyn vielä parin päivän ajaksi farmiksen ihmeisiin ja viikonlopuksi olisi sitten tarkoitus matkata kotipuoleen valmistautumaan ensi viikolla alkavaan teurastamoharjoitteluun. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietän siipikarjateurastamossa, jonne olisi tarkoitus kulkea kotipaikkakunnalta autolla. Olettaen, että sellaista vielä osaan ajaa.

Eipä siis muuta kuin hyvät illan ja viikon jatkot ja oloja niille, joilla eilisilta venähti hiukan pitkäksi! ;)