tiistai 14. helmikuuta 2012

Vantaa vs. Vuosaari

Hellurei ja hellät tunteet! Viikonloppu sujui varsin arkisissa tunnelmissa, joten kuvasaldo ei tällä(kään) kertaa päätä huimaa. O oli jälleen totuttuun tapaan Vantaalla - tai kotona, niinkuin me ollaan ihan huomaamatta alettu sanoa. O on tykästynyt kaupunkiin (vai pitäisikö sanoa kaupunkeihin, Vantaaseen ja Helsinkiin) aivan samalla tavalla kuin minäkin tai ehkä olen vain saanut innostukseni tartutettua? Toisaalta ehkä reilut parikymmentä vuotta pikkukaupungissa lisäävät hiukan hohtoa minkä tahansa isomman kaupungin ylle ;) En silti lakkaa hämmästelemästä, kuinka samanlaisia me O:n kanssa ollaan ja miten samalla tavalla me asioista ajatellaan. Jonkin sortin connection.

Perjantai, lauantai ja sunnuntai me sitten pitkälti nakotettiinkin joko pitkällään sängyllä tai poikittain sohvalla - O orgaanisen kemian ja minä vuorotellen joko farmiksen, eksoihin liittyvien artikkelien tai blogien kimpussa. Ratkottiin välillä yhdessä jokin ketonien reaktioyhtälö tai viskottiin koirille leluja. Sellaista tavallista, arkista, lämmintä yhdessäoloa. Koko lauma lähekkäin.

Sunnuntaiksi ostettiin vähän hienompaa ruokaa - possun sisäfilettä, joka leikattiin ohuiksi siivuiksi, ruskistettiin pannulla ja haudutettiin vielä hetki kermatilkassa. Oon nyt viime aikoina ollut erityisen innostunut erilaisista kaupan valmiista uunijuuresmixeistä, jotka ovat paitsi suht edullisia, myös erittäin herkullisia ja nopeita sekä helppoja valmistaa. Niinpä uuniin päätyi nytkin hunajalla maustettuja parilajuureksia kermalla ja juustolla höystettynä ja niiden kypsymistä odotellessa valmistin vielä lihalle syksyllä poimimistamme suppilovahveroista kastikkeen. Ihan luksus sunnuntaiateria näin opiskelijanäkökulmasta!


Ja onpa välillä ihana kattaa ruoka pöytään, sen sijaan että laskisi vuuat vain hellan päälle ja kävisi kauhomassa sieltä. Kyllä sitä vain voi pienestäkin olla iloinen, heh.


 Illalla päätimme palkita itsemme koko viikonlopun aherruksesta vielä tuhlaamalla pari kappaletta näitä:




Paikkana vanha tuttu Flamingo
Välillä mun ja O:n samankaltaisuus ei oikein palvele lopputarkoitusta. Ollaan nimittäin esimerkiksi molemmat tosi hitaita valmistautujia ja liikkeelle lähtijöitä ja ollaan nyt monta kertaa peräkkäin tehty niin, että ollaan varattu paikat hyvissä ajoin netistä, muttei olla kuitenkaan ehditty paikan päälle lunastamaan paikkojamme ajoissa, eli sitä puolta tuntia ennen näytöstä. Tällä kertaa jäi vissiin minuutista tai kahdesta kiinni! Ärsyttävää, etenkin kun se kiire olisi niin helposti ehkäistävissä. Onneksi me suositaan kuitenkin yleensä noita myöhäisnäytöksiä, joissa paikkoja on ollut hyvin jäljellä, vaikka ne omat varaukset olisivatkin ehtineet raueta.


Leffaksi valikoitui Aku Louhimiehen Vuosaari - "elokuva suomalaisesta rakkaudesta vuonna 2011", josta olin kuullut niin kehuja kuin parjaustakin. Olin kuullut, että leffasta ei jää hyvä mieli, joten onnellisten loppujen ystävänä varauduin pettymykseen.




Tällä kertaa kuitenkin turhaan. Tykkäsin nimittäin ihan tosi paljon! Leffan päähenkilöillä on kullakin jokin ongelma, jonka parissa he joutuvat kamppailemaan. Kaikkia yhdistää kuitenkin sama tarve tulla rakastetuiksi ja hyväksytyiksi sekä tietenkin Vuosaari, joka eri kansalaisuuksia ja yhteiskuntaluokkia pursuilevana kaupunginosana olikin aivan loistava valinta elokuvan tapahtumapaikaksi.

Suomalaiseen, arjenmakuiseen leffaan on aina helpompi samaistua kuin mihinkään jenkkiromcom-pätkään. Lisäksi itse päähenkilöiden tarinat koskettivat ja onnistuivat paikoitellen myös yllättämään. Kyyneliä silmiini nostatti etenkin nuoren pojan suhde koiraansa sekä kuvaus yksinhuoltajan sairauden kanssa taistelemisesta. Keskusteltavaa elokuvan tapahtumista riitti jälkeenpäin vielä pitkälle yöhön, eikä se loppukaan ollut yhtään niin synkkä kuin olin pelännyt. Pikemminkin toivoa herättävä. Käykää ihmeessä katsomassa, jos kaipaatte ajatuksia herättävää elokuvaelämystä!

Nyt kuitenkin nukkumaan, että saan kiskottua itseni seitsemäksi töihin.


Tämän viimeisen kuvan myötä toivottelen lämpöistä ja iloista ystävänpäivää kaikille ihanille lukijoilleni! Muistakaa muistaa rakkaitanne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti