Teurastamoharjoittelua on takana nyt kaksi päivää, joten ehkäpä voisin valottaa hiukan ensitunnelmia. En voi kertoa juurikaan itse laitoksen toiminnasta tai periaatteista, joten pysyttelen tässä hiukan yleisemmällä tasolla, kuten tarkastuseläinlääkärien toimenkuvassa ja harjoittelumme sisällössä. Varoitus taas herkkiksille: klikkailkaa itsenne toisaalle, jos ette halua tietää siipikarjan teurastuksesta tämän enempää!
Ensimmäisenä päivänä meille esiteltiin paikat ja laitoksen käytännöt. Pääsimme näkemään koko teurastusprosessin aina lastauslaiturilta leikkaamon luukulle asti. Niille, jotka eivät siipikarjan teurastusta tunne, valotettakoon, että ainakin kaikissa suuremmissa paikoissa koko toiminta on pitkälti koneellistettua ja työntekijät keskittyvät lähinnä valvomaan, että kaikki sujuu tarkoituksenmukaisesti. Linnut tainnutetaan joko sähköaltaan tai hiilidioksidikammion avulla, jotta ne eivät tuntisi kipua tai pelkoa prosessin seuraavissa vaiheissa. Tainnutuksen jälkeen linnut ripustetaan takajaloistaan roikkumaan kuljetushihnalle, joka johdattaa linnut käsittelyvaiheesta toiseen: kaulan viillosta ja verenlaskusta
(ei voi tehdä kuolleelle, siksi tainnutus) höyhenet pehmittävään kuumavesikalttaukseen, kynintälaitteeseen, suoliston ja elinten, pään, jalkojen, kaulan poistoon, vesipesuun... lopulta sellaisten raakojen, kokonaisten grillibroilereiden näköisinä jäähdyttämöön ja lihajalostepuolelle.
Kuljetushihnan ääressä seisoo myös muutama lihantarkastusapulainen valvomassa ruhojen kuntoa: läpi ei saisi päästä sairaita, loukkantuneita, kuihtuneita, itsestään kuolleita tai koneiden ruhjomia yksilöitä. Tarkastuseläinlääkäri valvoo lihantarkastusta ja avaa tietyn osan apulaisten hylkäämistä linnuista
post mortem (="kuoleman jälkeen") hylkäyssyyt varmistaakseen.
Tarkastuseläinlääkärit ovat Eviran palveluksessa, eivätkä näin ollen edusta teurastamoa, vaan ovat ns. puolueettomia virkamiehiä. He tarkastavat teurastamoille saapuvia eläinkuljetuksia, eli lintujen asianmukaista pakkaamista moduulilaatikoihin ja kuljetusauton olosuhteita - etenkin kovilla helteillä tai pakkasilla. Kaikille saapuville lintuerille tehdään
ante mortem - eli elävänä tarkastaminen, jossa kiinnitetään huomiota lintujen puhtauteen, yleiskuntoon, laatikoihin pakkaamisen onnistumiseen, kuljetuksen aikana kuolleiden määrään ja mahdollisiin sairauden merkkeihin. Kuten arvata saattaa, ihan jokaista yksilöä ei pystytä erikseen huomioimaan, sillä lintuja saapuu kerralla tuhansia ja päivittäin saatetaan teurastaa jopa 100 000 eläintä. Kattava otos kutakin erää kertoo kuitenkin jo paljon lintujen pito- ja kuljetusolosuhteista.
Eläinlääkärit tarkkailevat myös tainnutuksen, verenlaskun ja lihantarkastuksen onnistumista sekä antavat tarvittaessa palautetta teurastamon työntekijöille. Toimenkuvaan kuuluu myös elintarvikehygieniavalvonta, eli teurastamon omavalvonnan toteutumisen varmistaminen. Tähän kuuluu tuotantotilojen rakenteiden, kuten kuljetushihnojen, valaisimien, katto-, seinä- ja muiden rakenteiden hygieenisyyden ja toimivuuden varmistaminen ja mahdollisiin epäkohtiin puuttuminen.
Unohdin varmasti jotakin, mutta palaan asiaan tarvittaessa myöhemmin. Ylläolevat asiat on siis käyty läpi ensin kakkosen kevään lihantarkastustekniikka- ja viime syksyn lihantarkastus-kurssilla. Moni kursseilla pohdiskelemani asia, kuten lintujen
ante mortem -tarkastuksen suorittaminen on nyt konkretisoitunut ja selkiytynyt - etenkin, kun luennoilla on keskitytty erityisesti punaisen lihan teurastamoihin ja siipikarjapuoli on jäänyt vähän vähemmälle. Meitä harjoittelijoita ohjaavat tarkastuseläinlääkärit ovat huippumukavia ja vastailevat mielellään kysymyksiin. Joka päivälle on laadittu jokin teema, johon pyrimme silloin tutustumaan. Maanantai oli esimerkiksi pyhitetty laitokseen tutustumiselle ja yleisimmille lintujen sairauksille ja tänään sain erinäisten materiaalien avulla perehtyä lintujen oloihin kasvatustiloilla. Todella hyödyllistä, sillä linnuista ei koulutusohjelmassamme ehditä puhua ollenkaan tarpeeksi!
Lisäksi olemme tietysti päässeet eläinlääkärien mukana kiertelemään teurastamon puolelle erinäisten valvontatehtävien sekä tietysti
ante ja
post mortem -tarkastusten yhteydessä. Ensi vaikutelmat koko toiminnasta ovat varsin positiiviset: pystyn varmasti jatkossakin syömään broilerinlihaa hyvällä omallatunnolla. Tietysti broilerien kasvatusolosuhteista ja lihan tuotannon maksimoinnista voidaan olla montaa mieltä, mutta mitä nyt olen ymmärtänyt - suomalaiset tuottajat ovat pääsääntöisesti hyvin tarkkoja linnuistaan ja niiden hyvinvoinnista. Sama pätee myös tarkastuseläinlääkäreihin, jotka pyrkivät omalla toiminnallaan huolehtimaan eläinsuojelulain toteutumisesta ihan pääkallopaikalla ja minimoimaan
"tarpettoman kivun, tuskan ja kärsimyksen".
Näin lyhyen kokemuksen perusteella en pitäisi ollenkaan mahdottomana, että itse joskus nousisin vastaaviin saappaisiin - ihan vapaaehtoisesti.
