torstai 28. lokakuuta 2010

20 opittua asiaa

 Nyt kun navettaharjoittelua on jäljellä vielä kaksi päivää, ajattelin listata hiukan tärkeimpiä oppimiani asioita:


1) Sonta ja virtsa roiskuvat riemukkaasti betoniin osuessaan. Suun kiinni pitäminen lehmän alla kyyristellessään on suotavaa.

2) Miltä tuntuu, kun hengityselimistä löytyy palkokasveja. Kirjaimellisesti. Rypsi-herne-kauraseos kun pölyää mukavasti sitä ämpäriin kaadettaessa. Ja se pöly ei tunnu kivalta nenässä tai keuhkoissa, ei.

3) Maut muodostuvat suurelta osin hajuista. True that! Herneen pöly sieraimissa -> herneen maku suussa.

4) Lehmät potkivat mielellään. Ole nopeampi kuin lehmät.


5) Vasikat pökkivät ja yrittävät imeä vaatteita, turvesaavia, kolaa, lapiota... Ole ovelampi kuin vasikat.

6) Peurat eivät aina liiku laumoissa, vaan usein yksittäin tai pareittain. Mieluummin ottaisin yhden viiden lauman, kuin 10 yksittäistä peuraa päivässä tielle loikkimaan. (Jos postauksia tämän jälkeen ei enää kuulu, saatatte arvata, kuinka mun on tuolla peurojen luvattujen peltojen ja kaalimaiden(!) ohi ajellessa käynyt).

7) Jos risteytät tavallisen Ayrshire-lypsylehmän ja Limousine-lihakarjan edustajan, saatat saada tulokseksi jotakin näinkin pörröistä:

Muutaman tunnin ikäinen, tänään syntynyt vasikka

8) Jos menet nukkumaan klo 01-01.30 ja heräät klo 04.00, niin saattaa väsyttää. Paljon.

9) Jos jätät pikkusormen lehmän ja  seinän väliin, se saattaa sattua.

10) Eau de Navetta ei välttämättä lämmitä lähimmäisten mieltä. Normaalia tiheämpi yhteistyö saippuan kanssa on suositeltavaa sosiaalisten kontaktien säilyttämiseksi.


11) Koirasi ei välttämättä pistä samaista hajua ollenkaan pahakseen.

12) Räjähtäneen näköisenä kulkemiseenkin tottuu, kun on liian väsynyt välittämään. Luksusta on välillä saada laittautua mullistavasti virkistyäkseen. Siis esim. kaupassa käydäkseen.

13) Erikoisiakin asioita saattaa tulla ikävä. Esimerkkeinä tietyt radiokanavat, julkinen liikenne ja isot marketit. 

14) 40 sivua on paljon tehtäviä. Älä nyt hyvä ihminen jätä muita koulurästejä harjoittelujaksolle!


15) Lehmät sontivat. Paljon. Haba kasvaa p*skaa kolaillessa.

16) Eipä taitaisi minusta olla maajussille morsiameksi. Ei sillä, etteikö tämä kaikessa ainutkertaisuudessaan olisi ollut varsin hieno kokemus! Tunnen vain kaupungin, etenkin astetta suuremman kokoisen enemmän omakseni kuin maaseudun. Hullua ajatella, että joskus kuvittelin, ettei minusta olisi ikinä pk-seudulla elämään...

17) Lehmät ovat persoonallisia ja pääsääntöisesti leppoisia otuksia. Ne erottaa paitsi siitä, että niiden korvanumerot saattavat vastata pk-seudulla hyödyntämiesi bussilinjojen numeroita, myös niiden otsassa olevista kuvioista, kuten täplistä, sydän-kuvioista tai ydinvoiman symboleista(?!)...

18) Suloisuudestaan huolimatta lehmiä on syytä kunnioittaa. Etenkin sonnien käsittelyssä kuolee vuosittain ihmisiä.

19) Lehmille juttelu auttaa niitä hyväksymään sinut tissiensä käsittelijäksi. Tai ainakin se, että kuvittelee niin, rauhoittaa omaa mieltä.

20) Jos et osaa ajaa autoa, älä yritä peruuttaa, sammuttaa radiota ja säätää mp3-soitinta yhtä aikaa. Isäsi ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä ilahdu päästessään hinaamaan Volvoaan toisella autolla pöpeliköstä. Etenkään neljän-puoli viiden maissa aamulla.



PS. Olen kuullut vähän juttua, että tänä syksynä kuuminta hottia olisi:









Käykäähän kotiuttamassa omanne, ennen kuin loppuvat ;)

7 kommenttia:

  1. Oikein piristävää luettavaa! :D

    VastaaPoista
  2. haha tää oli tosi hyvä :D vaikka kuulostaa aika haastavalta tuo navettajakso, niin odotan kyllä innolla sitäkin tulevana eläinlääkärinä. sun postaukset vaan joka kerta piristää ja antaa varmuutta sille että tää on mun ammatti! (:

    VastaaPoista
  3. Joo itsekin pidin tämänkaltaisesta postauksesta.
    Kerro enemmän, miten vasikointi sujui. Saitko toimia jo "eläinlääkärinä" vai riittikö vain sivusta seuraaminen?

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! :) Hymyilin lukiessani koko ajan :D Erityisesti kohdat 5 ja 12 osuivat ja upposivat myös tänne suuntaan!
    Oma harjoittelujaksoni sujui oikein mukavissa merkeissä, vaikka välillä meinasi jo epäitoivo iskeä, että en minä näistä lehmistä ymmärrä yhtään mitään..Tänään sitten kuitenkin melkein tippa linssissä kävin vielä sanomassa heiheit lempivasikalleni. :)

    terveisin Anne

    VastaaPoista
  5. Oijjoi. Kaikki muu kuulostaa niin hienolta ja odottamisen arvoiselta, paitsi karmaisevan aikaiset aamuYÖherätykset ja 40 sivua tehtäviä :P

    No, kai sitä kaksi viikkoa seisoo vaikka päällään.

    VastaaPoista
  6. Anonyymit 1, 2, 3, 4: Kiva kuulla, ehkä uskaltaudun raapustamaan samantyylisesti joskus toistekin :D

    Anonyymi 4: En valitettavasti kumpaakaan: vasikka oli syntynyt "itsekseen" nukkuessani, eikä tuolla tilalla tällaisia vanhempia synnyttäjiä valvota kellon ympäri, jos ongelmia ei ole odotettavissa.

    Anne: Haha :D Mulla ei ollut varsinaista lempivasikkaa (yhteensä tuolla taisi olla 15 nyt), mutta lehmiä pari kylläkin :) Niille ja oikeastaan kaikille muillekin koitin olla ekstramukava tänään!

    untu: No joo, onneksi nuo on sentään mukavia tehtäviä pääsääntöisesti, mutta ei tosiaan kannata liikaa muuta buukata harjoittelujakson ajalle :D Ajattelin tosin antaa vähän palautetta, että onko tulevan ellin tosiaan tiedettävä lypsykoneen tykyttimen merkki ja tykytysnopeus yms. :P Hiukan vähemmälläkin tehtävämäärällä jo saisi tarpeekseen isäntäväkeä piinattua.

    Eikä ihan kaikkialla tarvitse herätä IHAN noin aikaisin, mutta nämä aloittivat lypsynsä tietoisesti aikaisin, koska emäntä on myös täyspäiväinen sairaanhoitaja ja osallistui silti lypsyille :)

    VastaaPoista