Tänään sain houkuteltua koko porukan
makkaranpaistoretkelle kinosten keskelle. Vantaalla vietetyn ajan jälkeen nämä hetket ovat nousseet aivan uuteen arvoon, kun eipä siellä tule juuri nuotioita viriteltyä edes silloin harvoin, kun hienoihin retkeilymaisemiin pääsee lenkkeilemään. En kyllä taitaisi itse edes osata, ihan niin erätaitoista ei mustakaan ole kasvatettu :)
 |
| Pienen luminökön kolaaminen nenän päälle - kivaa! |
Eikä varmaan tarvitse kertoa, kuinka
innoissaan eräs pieni turkiksen kappale oli saadessaan koko joukon rakkaimpia ihmisiään mukaan. Vaikka liikehdintä upottavassa hangessa muistuttikin olosuhteiden pakosta enemmän jänistä kuin mitään koiran sukuista, niin energiaa riitti! Eikä kylmäkään ehtinyt liiemmin yllättää, vaikka takki jäikin tällä kertaa kotiin ;)
Pakolliselta kätköilyosuudelta ei tälläkään kertaa vältytty...
Saapa nähdä, jäikö tämän talven ensimmäiseksi ja viimeiseksi retkeksi laatuaan. Laukut on nyt pakattu ja olen valmis palaamaan kotiin, heti kun hiukankin alkaa tylsistyttää. Tai kun
houkutus käy liian suureksi.
Viikonlopun jatkoja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti