Sano mihin sattuu

Heissa! Normaalit ihmiset ehkä lisäisivät perään n-kirjaimen? 

"Omakuva". Pahoitteluni, jos jollain tulee jo joulukuvat korvista ulos. Mulla ei tuu :)

Viime päivät on kuluneet datailun ohella leffojen (Vesku, eka Potter), kirjojen (vanhempani kiikuttivat mulle kirjastosta - ei yhtä tai kahta vaan peräti viisi valokuvauskirjaa, oli vissiin lähtenyt vähän lapasesta :D) ja kuvaamisen opettelun parissa. Viime yönä sain vihdoin aloitettua kandinikin raapustamisen. Tai no, voiko kansilehden ja lähdeluettelon kirjoittamista sekä yleistä suunnittelua kutsua vielä aloittamiseksi? :D Ainakin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni...?

Aloittaminen se vain on kaikkein vaikeinta. Ahdistavaa suorastaan. Tai ehkä ahdistavinta on tietoisuus siitä, ettei ole vielä aloittanutkaan. Se kaihertaa jatkuvasti takaraivossa. 

Nyt mulla on kuitenkin vihdoin selvillä aiheen rajaus ja mitä aion mistäkin artikkelista työhöni poimia. Tosin yksi hykerryttävän laaja kaukolaina on vielä saapumatta... mikä tosin ei ole varsinainen ihme, kun sain sen tilattua tosiaan vasta viime yönä..

Uusin lisäys lasisten joulupallojen kokoelmaani - peräti Luxemburgista tuotu. Tää on kyllä joku upein, kiitos äiti!

Eniten tämän työn kohdalla tullee itselleni harmaita hiuksia aiheuttamaan todella rajallinen sivumäärä, 4-5 kpl, kun jo yläasteellakin muistan oksentaneeni paperille sen suuremmitta vaikeuksitta 50-sivuisen tutkielman Anne Frankin 12 vuotta kestäneestä elämästä, kun vähimmäispituus oli sen 10 sivua... 


No, onneksi yö on vasta nuori ;) Mun vuorokausirytmini on loman myötä todella kiepsahtanut taas ympäri: menen nukkumaan klo 4-6 aamuyöstä ja herään joskus iltapäivän puolella. Ihanaa. Ilman mitään sarkasmia tällä kertaa.

Viime yön tuotoksia

Tähän päivään liittyi myös kaksi muuta mukavaa asiaa: ensinnäkin bakteriologian tentin tulokset saapuivat vihdoin ja läpihän se oli napsahtanut oikein kivoin pistein! Toivottavasti se kompensoisi nyt hiukan vähemmälle lukemiselle jääneitä muita mikrobiologian osuuksia eli virologiaa ja immunologiaa sekä vielä edessä olevaa spesifistä bakteriologiaa, joista jää voimaan yhteisarvosana. Tulinpa siinä samalla katsoneeksi tähänastisia kurssisuorituksiani ja hämmennyin siitä, että keskiarvoni näytti tällä hetkellä olevan tasan neljä. Olisin odottanut sen olevan ennemminkin kolmosen luokkaa. Vaikka ei sillä, että valittaisin! Ehkä tämä vastaa joidenkin kysymyksiin siitä, voiko elukassa pärjätä ja omata silti jonkinsortin elämän ;)

Toinen mukava juttu liittyy tämän päivän aleostoksiin. Käytiin S:n kanssa niinsanotusti "humputtelemassa" Pirkkalassa. Varsinainen etsinnän kohde, kameralaukku järkkärille löytyikin varsin helposti ja vieläpä lilan värisenä. Lisäksi mukaan tarttui pari alekorua ja pirteää vaatekappaletta, S:lle hiukan sisustusjuttuja, digikamera, langaton näppis/hiiri-kombo ja muuta vaatetta. Josko nyt sitten malttaisi  jo pysytellä poissa alelaareilta :)

 Tältä täällä S:n kämpillä näyttää nyt kello kolme yöllä (minä valvon, S nukkuu). Tyynyt, taulu ja tabletti ovat uusia. Turkisasia on väsynyt. Kohta sen viekkuun kandia näpyttelemään!

Loppuun ajattelin lainata vielä pari pätkää nyt luettavanani olevasta kirjasta "Sano mihin sattuu". Se kertoo yhdestä eläinlääkärin kiireisestä työpäivästä pieneläinklinikalla - ikäänkuin nykyajan "jamesherriot" siis. Tapauskuvausten lisäksi kirjaan on mahdutettu paljon pohdintaa eläinlääkärin ammatista ja lemmikkien merkityksestä ihmisille yleensä. Jos joku haluaa lukea kirjan itse, niin nämä kannattaa ehkä skipata, vaikka varsinaista juonen spoilausta ei luvassa olekaan.

Vaikeiden päätösten teosta:
 "Joskus uran alkuvaiheessa eläinlääkärit saattavat olla turhankin varovaisia kurkistaessaan kliiniseen kristallipalloonsa ja turvautuvat negatiiviseen ennusteeseen. Jos eläin kuolee, lopputulos oli surullisen väistämätön. Jos eläin selviää, tohtori on tehnyt ihmeitä. Olen tehnyt valtavan ratkaisun, joka oli joko ohikiitävä nerouden hetki tai kestävä väärinarviointi - ja piti hän siitä tai ei, ventovieras ihminen parhaine ystävineen on mukana ajelulla."

Eläimistä potilaina:
"Tämänkaltaisen tunteen yritän saavuttaa työssäni eläinlääkärinä: kahden eri lajin kontaktin ja yhteyden - - - tämä vuorovaikutus voi yhä, nytkin, kun olen uupunut ja loppuun ajettu, yllättää minut, pyöräyttää tunteideni kompassia ja tehdä minusta kiitollisen, kun saan tehdä tätä työtä. Kirkkaalla ja kiiltävällä neulalla varustettuna saan toki äänekästä - - - palautetta, mutta toisin kuin ihmislääketieteessä, useimmiten tämä vuorovaikutus tapahtuu hiljaisuuden vallitessa, sanattoman ja vaistonvaraisen sallivuuden maailmassa. Kokonaan toisenlaiseen, sanattomaan kieleen pohjautuva suhde vain vahvistaa viehätystä ja kiintymystä."


Lemmikeiden merkityksestä nykyajassa:
"Kun epävarmuuteen haetaan rohtoa tai mielekkään keskustelun tarvetta yritetään tyydyttää kännyköiden, iPodin tai kaiken maailman pikaviestittelyjen avulla, onko mikään ihme, jos aito lohtu ja turva löytyvät karvaisten, pörröisten tai suomuisten kumppanien viereltä? Kapakoiden, sokkotreffien ja kumppaninhakusivustojen tarjonnan sijaan lemmikki takaa suhteen, joka on takuuvarmasti rehellinen, luotettava ja uskollinen. - - - Kuvittele avioliitto, joka vaatii vain vähäisintä mahdollista ponnistelua, joka on paitsi menestyksekäs myös kestävä. Vailla avioehtoa tai pelkoa avioerosta. Vaillinaisten, epäonnistuneiden, tuhoontuomittujen ja vaarallisten suhteiden maailmassa tämä on mahdollisuus todelliseen rakkauteen."

 Mielestäni hienoja, ajatuksia herättäviä kappaleita. Tähän asti lukemani perusteella voi lämpimästi suositella kaikille eläinlääketieteestä kiinnostuneille (ainakin, jos edellä mainitut katkelmat herättivät mielenkiintoa), mutta lupaan tulla vielä kertomaan lopullisen mielipiteeni, kun olen saanut kahlattua kirjan loppuun :)

EDIT. Haha, yritin ladata postaukseen kuvia siinä kolmen maissa, kun sain tämän valmiiksi. No, Blogger ei pelittänyt, vaikka yritin mitä. Ei muuta kun nettipiuha irti koska se ei yltänyt sohvalle asti ja kiltisti kandin kimppuun. Ja nyt, kellon ollessa puoli kuusi, S:n jo lähdettyä töihin ja mun kirjoiteltua kolmen (lyhyen) artikkelin asiat kandiini, on omatunto paljon puhtaampi ja - ennen kaikkea - Bloggerkin suostui yhteistyöhön! Taisi tietää, että olin alunperin pahoissa opiskelun välttelypuuhissa ;)