Viime viikonloppuna sain pakattua vihdoin suurimman osan joulukoristeista jälleen kaappiin ja vaaleanpunainen väri valtasi keittiön. Oli kyllä jotenkin haikea olo.
Sitä paitsi tuntui ihan siltä kuin, kuin koristeet olisivat sikisseet ei varmaan oikea taivutusmuoto keskenään - entiseen joululaatikkooni mahtuivat nyt enää pelkät kuusenkoristeet :D Täytyy kyllä sanoa, että tämä vuosi taisi olla ensimmäinen, jona onnistuin luomaan juuri sellaisen joulutunnelman kotiini kuin halusinkin. Ja sain hankittua juuri sellaisia koristeita, joista pidän. Se hyöty siitä töissäkäymisestä on.
Poroja en sitten malttanutkaan vielä laittaa pois, enkä jokusia valkoisia tai hopenvärisiäkään koristeita... Ihan totta puhuakseni kuusikin seisoo vielä paikallaan. Shh! Ei siinä sentään ole enää kuin valot :)
Kauppareissulla tarttui tänään mukaan myös vaaleanpunainen tulppaanikimppu. Ihanan turhaa :) Joskus niin pienilläkin asioilla saa taiottua itselleen paremman mielen!
Seuraavaksi inspiroiduin leipomaan toffeepiirakkaa, joka oli oma uusi sovellus.
Pohjaksi tein ihan perustorttutaikinan ja päälle levitin suklaatoffeeta, jonka keittelin kokoon joululahjaksi saamastani karppauskirjasta löytyneen reseptin avulla. Ja ihan oikealta toffeeltahan se maistui ilman sokeriakin! :)
Täytyy sanoa, että hyvin onnistui - ja kerrankin ensi yrittämällä! Yleensä karpinnettuja ohjeita saa hioa muutaman kerran ennen "läpimurtoa". Ehkä niistä kerroista on sitten jotakin vihdoin opittu :)
Herkutteluhetken jälkeen moikkasin hetken aikaa parasiitteja, otin pikku tirsat ja säntäsin takaisin Viikkiin. Herkimmät voivat jättää lopun katsomatta, kun kerron, että kirurgialeikkejä oli jälleen ohjelmassa!
Selvästi sievempää ommelta sain tällä kertaa aikaiseksi kuin viimeksi, vaikka onhan tuossakin vielä petrattavaa...
Mielenkiintoisinta oli kuitenkin päästä kastroimaan rotta - viimeksihän pääsin steriloimaan. Tällä kertaa potilas olisi jopa saattanut jäädä eloon, eli pahemmilta mokilta luullakseni vältyttiin :)
Illan kruunasi, kun törmäsin kotimatkalla yhteen lukioaikaiseen tuttuun ja siinäpä se matka menikin mukavia rupatellessa. Voin kertoa, että täällä ei noihin kotikaupungin tuttuihin kovin usein sattumalta törmää - etenkään noissa Vantaan dösissä.
Aurinkoisia talvipäiviä!
Tosi kiva kuulla ja nähdä noista kirurgileikeistä. Auttaa nimittäin itseäni, kun pitäisi psyykata/päättää olisiko minusta koko hommaan. Ei vaikuta enää ollenkaan niin kamalalta kuin joskus (alkaa pikemminkin näyttämään kiinnostavalta), vaikka vieläkin tuntuu, että pystyisinköhän ikinä tekemään leikkausta jossa potilas voisi jäädä eloon. Toivottavasti se opittaisiin ennen kuin pääsisi eläinlääkäriksi :D
VastaaPoistaHerkullisen näköinen toffeepiirakka ja ihanan raikkaat tulppaanit. Tekisi itsekin mielenkohottajaksi noita hankkia.
Rispekt! Oot luonnonlahjakkuus veitsen käytössä, jos jo noin vähäisellä leikkelykokemuksella olisi potilas saattanut säästyä elävien kirjoihin!
VastaaPoistaTulikin tässä mieleeni että blogias lukiessa törmäsin ensimmäistä kertaa näihin fistelilehmiin, ja on jo ajat sitten pitänyt kysyä (kun WIKIPEDIA EI AVANNUT SANAISTA ARKKUAAN) että miten se käytännössä pysyy "avoimena" se aukko ja eikö sinne voi lentää vaikka syksyisin lehtiä sinne lehmän sisään siitä reiästä...?! Nämä ovat vaivaavia kysymyksiä kuule :D Kun tällaisiin asioihin ei maallikko törmää.
T. MOH
Anonyymi: Kiitos kommentista :) Taidanpa siis jatkossakin pitää kameran noissa illoissa mukana :) Mäkin pelkäsin vähän noita leikkelyitä etukäteen, mutta se osoittautuikin yhdeksi mielenkiintoisimmista osuuksista opiskelussa! Ja itselläni on siis joskus tehnyt hiukan pahaa katsella jotain lääkärisarjoja, joissa veri roiskuaa :D
VastaaPoistaMOH: Haha, olisi se oikeasti saattanut vielä kuollakin, mutta ainakaan sellaisia EMÄmokia ei tullut tehtyä :)
Fistelilehmien luukussa on kansi, joka avataan vain näytteenottoa varten, eli ei sinne mitään pääse lentelemään :D Täällä kuva: http://1.bp.blogspot.com/_0jooGJefRwY/S_W0lS0_0BI/AAAAAAAACDo/TFhVhusB6Ww/s320/ammu3.jpg
Jotenkin pötsin mikrobisto on kai sellainen, ettei se juuri vierasesineistä piittaa. Sitä olen kyllä itsekin miettinyt, että eikö fistelin reunamille tule kudosvaurioita. Ainoa vastaus, mitä olen saanut, on ollut luokkaa "no lehmät nyt vain ovat kestäviä"... :o
Uuh, heikottaa tuo rotta kuva...
VastaaPoista