Uintiretkiä

Koirien välirikko on aiheuttanut paljon järjestelykysymyksiä: kumpi on milloinkin missä huoneessa ja onko reitti selvä kulkea läpi toisen kanssa, kumpi meistä lenkittää kummankin ja milloin ja miten, kumpi nukkuu tai syö missäkin... Tylsintä on ollut ehkä lähteä pidemmille retkille vain toisen kanssa, kun tietää toisen jäävän kotiin. Kissojen kanssa, mutta kuitenkin.

Useimmiten retkille on päässyt mukaan Taikkis, joka nyt vain osaa ottaa metsä- ja järviympäristöstä enemmän irti. Iippu sen sijaan seuraa metsässä aivan kannoilla ja kieltäytyy astumasta polulta syrjään - ainakin jos on ainoana koirana liikkeellä.

Olemme siis jatkaneet päättymätöntä etsintää kivojen lenkkimaastojen suhteen. Ensin seikkailimme lännessä Espoon suunnilla.

Tervahauta... eli kuoppa

Täytyy sanoa, että vaikka olenkin melko karaistunut luonnossa liikkuja, niin tuona päivä tuossa paikassa oli niin hulluna hyttysiä, että kylläpä käännyimme kannoillamme! Olimme varmaan turhan myöhään liikkeellä. Vantaalla ei koskaan ollut hyttysongelmaa, eikä täällä Viikissäkään. Jotenkin niiden olemassaolon on siis ehtinyt unohtaa. Niinpä tyydyimme vain uittamaan Taikkista läheisessä järvessä, kunnes oli aika lähteä saunaan. Ehkä teemme uusintahyökkäyksen samoille maille myöhemmin.

Sen sijaan idästä, Sipoonkorven suunnilta, löytyi uusi suosikkimme.

Lisätietoa paikasta löydät esim. täältä.

Hohhoijaa, mennäänkö jo?

Kiva kuralammikko, saanko mennä uudestaan?!

Matkaa pienen metsäjärven rantaan on arviolta ehkä 1,5 km ja sen taittaa pitkin hyvää, tallottua ja merkittyä metsäpolkua.

Järvi on pieni ja kalliorantainen, mutta mikä parasta: vesi on lämmintä kuin linnunmaito! Jopa minä olen malttanut uida pariin kertaan tuolla.

O hankki vähän aikaa sitten uuden puhelimen, joka on muuten ominaisuuksiltaan aika lähellä omaa Samsung Galaxyani, mutta on iskun- ja vedenkestävä, joten sillä voi ottaa kuvia myös veden alla. Olihan sitä sitten pakko kokeilla, vaikka kovin syvälle emme puhelinta uskaltaneetkaan upottaa.

Harmi, ettei puhelin ollut mukana Kroatiassa!

Taikkis on uida pulikoinut Fiskträskilla myös innoissaan. Enää se ei tarvitse välttämättä edes vesilelua suostuakseen pulikoimaan, vaan isännän ja emännän seura riittää mainiosti. Tai ehkä vesi alkaa vihdoin olla niin lämmintä, että se oikeasti tuntuu mukavalle.

Fiskträskista meille vinkkasi eräs O:n kaveri ja kyllä sitä vain paikalliset aina tietävätkin ne kivoimmat paikat! Harmi vain, että meillä on aika vähän paljasjalkaisia kavereita.

Vinkkejä otetaan siis enemmän kuin mielellään vastaan!