perjantai 7. kesäkuuta 2013

Intoilua


Kroatiasta palattuani tein heti pari työvuoroa ennen varsinaisen kesätyöputken alkamista. Maanantai oli osittain perehdytystä, osittain jo silkkaa työntekoa ja siitä se sitten lähtikin. Pakko sanoa, että olen tykännyt hurjannut paljon! Olen muiden vuorojen ohella aika paljon mukana päivystyksissä, joissa on omanlaistaan viehätystä. Koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan ja rauhallinen hetki voi nopeasti muuttua tulipalokiireeksi tai toisinpäin. Tapaukset vaihtelevat laidasta laitaan ja jokaisen potilaan myötä oppii uutta. Vihdoin sitä haastetta, jota olen kaivannut!

Toki sitä edelleenkin tuntee välillä olevansa aivan taitamaton, mutta ainakin tietää tekevänsä asialle jotakin. Jokusten asioiden suhteen alkaa myös huomata edistystä ja sekös vasta jaksaa ilahduttaa. Tässä vaiheessa edistysaskeleet ovat pieniä, mutta niitä tulee usein: elämäni ensimmäinen mikrosirutus, elämäni ensimmäiset itse otetut röntgenkuvat, ensi yrityksellä onnistunut verinäytteen otto, itse bongattu sivuääni sydämessä... Pieniä, mutta niin tuiki tärkeitä askelia matkalla eläinlääkäriksi.

Todella motivoivaa, ettenkö sanoisi! Olen myös tykännyt työvuoroistani ja viikkovapaistani, sillä en ole oikein sellainen rutiini-ihminen, joka nauttisi erityisemmin samanlaisena pysyvästä vuorokausi- saati viikkorytmistä. Vaihtelevuus on enemmän mun juttuni.

Vaan mikä tärkeintä - tuntuu jälleen siltä, että olen aivan oikealla alalla. Juuri tätä haluan tehdä ja tässä kehittyä. Haluan kerätä tietoa, taitoa ja asiakaspalvelukokemusta. Intoa ja uteliaisuutta löytyy omasta takaa.


Tänään posti toi tullessaan ihanan, pinkin mikrofleece-takin, jonka tilasin EKY:n vaatetilauksessa keväällä, mutta joka tulikin ensin vahingossa mustana ja jouduttiin vaihtamaan. Tilasin tämän puhtaasti klinikkavuotta ajatellen, niin että on vetää jotakin lämmintä päälle, jos alkaa klinikalla viluttaa, mutta taidanpa ottaa tämän mukaani jo töihinkin.


Myös lisurin tekemiseen sain uutta intoa käytyäni eilen tapaamassa lisuriohjaajaani. Oli todella inspiroivaa päästä juttelemaan raakaruokintaan ja muutenkin pieneläinten ravitsemukseen jo vuosikymmenten ajan perehtyneen ihmisen kanssa, sillä tuntuu, että monen alamme ihmisen näkemys raakaruokinnasta on varsin mustavalkoinen ja olen jo monta kertaa saanut kuulla lausahduksen: "Toivottavasti sun koirat ei muuten syö raakaruokaa." Voi kyllä ne vain syövät, enkä usko, että asiaan on tulossa muutosta. En, vaikka saan jatkuvasti kuulla kanansiipiin tukehtuneista koirista tai luu-ummetuksen vuoksi hoidettavista potilaista. Varovaiseksi olen näiden asioiden suhteen kuitenkin jo tullut ja voi olla, että kokonaiset kanansiivet jäävät meillä jatkossa hiukan vähemmälle. En halua, että koirani joutuvat nappularuokavaliolla kärsimään toistuvasta veriripulista, mutta ei se kananluuhun tukehtuminen juuri sen houkuttelevampi vaihtoehto ole.

Täytyy nyt yrittää imeä tästä projektista kaikki mahdollinen tieto koirien luonnonmukaisempaa ruokavaliota koskien ja hitto, jos koskaan saan kerättyä edes puolet siitä ravitsemusmateriaalista, jota lisuriohjaajani hyllystä löytyi, olen tyytyväinen.


Myös kolmas projekteistani, eli noiden Kroatiasta hankittujen pikkuvihkojen täyttely kertausmielessä on nyt aloitettu. Saapa nähdä, lopahtaako into ennen aikojaan, mutta toistaiseksi olen ollut aika tehokas. On varmaan ihan hyvä, että O:n ja mun työvuorot menevät välillä hiukan ristiin, niin tulee tehtyä jotakin hyödyllistäkin. Nytkin O on itseasiassa kaveriansa tapaamassa, joten taidan kaivella pikkuvihkoni vielä hetkeksi esille, ennen kuin nukkumatti kutsuu.

Unia!

PS. Löytyykö lukijoista tämän kevään pääsykoekokeleita? Millainen koe oli ja miten meni? 

22 kommenttia:

  1. Ihana lukea sun innostuksesta.
    Itelläkin riitätisi energiaa, mutta tuntui että pääsykoe meni vähän kehnosti... Varmaan jälleen kokonainen vuosi edessä pelkkää lukemista niihin, joten mieliala ei ole niin korkealla.
    Odotan kuitenkin noita aikoja kun pääsisi näkemään sitä millaista oma työ tulisi olemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, hyvä kun muistutit! Mun on pitänytkin kysellä, että löytyykö pääsykokeissa käyneitä linjoilta, mutta tuo Kroatia-homma sekoitti suunnitelmat :) Nyt lisäsin tuohon postauksen loppuun vielä kysymyksen, kun sopii kerran teemaan.

      Älä suotta vielä masennu! Jos koe oli mielestäsi vaikea, oli se sitä luultavasti myös muille ja aina tietty prosentti pääsee kuitenkin sisään :) Häntä pystyyn vain!

      Poista
  2. Missä vaiheessa eläinlääketieteen opintoja on mahdollista päästä jo töihin, ja mitä siellä pääsee silloin tekemään?
    Tuli vain tällainen kysymys mieleen.
    Itse olen myös hyvin kiinnostunut kyseisestä alasta ja tällä hetkellä se onkin ainoa asia, joka tulevaisuutta ajatellen kiinnostaa. Vaikka kyllähän tässä vielä pari vuotta on aikaa mietiskellä.
    Olen jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi ja tykkään hirmuisesti. Erityisen mukavaa on lueskella juurikin opiskeluusi liittyvistä asioista, sillä ne antavat kuvaa siitä, millaista eläinlääkäriksi opiskelu on ja mikä itseä mahdollisesti odottaa tulevaisuudessa.
    Osaisitko vielä antaa lukio-opiskeluun mitään vinkkejä, joista olisi mahdollisesti hyötyä myöhemmin eläinlääketieteen pääsykokeissa ja opiskelussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitit varmaan alan töitä? Ihan koska vaan saa puhuttua jonkin klinikan ottamaan itsensä töihin :) Aika monet tuntuvat suosivan 2.-4. kurssin opiskelijoita. Keinosiementäjäksi pääsee halutessaan 1. kurssin jälkeen ja lihantarkastusapulaiseksi 3. kurssin jälkeen (en tiedä, onko tämä muuttumassa). Väliaikaiset eläinlääkärin oikeudet saa 5. kurssin jälkeen.

      Kiva kuulla. Tiedän, että opiskeluaiheisille jutuille olisi varmaan enemmänkin kysyntää, mutta tuntuu, että on välillä hankala keksiä kirjoitettavaa :) Lukiossa kannattaa satsata biologiaan (erityisesti solujutut ja ihmisbiologia), fysiikkaan, kemiaan ja matematiikkaan. Itsehän en satsannut, mutta jouduin tekemään sen sitten välivuonna :)

      Poista
  3. Kiva lukea taas kuulumisiasi! Saanko udella, teetkö jollakin yksityisellä klinikalla vuoroja, vaiko yliopistollisella eläinsairaalalla? Teetkö hoitajan töitä, vai pääsetkö jo osallistumaan eläinlääkärin työhön? Ei tarvitse vastata, jos et halua :) Kuuluuko 4. vuosikurssilla päivystystä tms. opintoihin, jos kuuluu niin kuinka paljon?

    Mukavaa kesää sinulle ja laumallesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihan periaatteesta halua vastata mitään työpaikkaani koskeviin uteluihin, ymmärrät varmaan :) Väliaikaiset eläinlääkärin oikeudet saa vasta ensi vuoden jälkeen, joten hoitajan hommia teen. Mutta sehän on tällä alalla aika kiinteästi kytköksissä eläinlääkärien työhön - ainakin osittain :) Eli paljon oppii. Kuuluu päivystystä - muistaakseni luokkaa 10 päivystystä hevossairaalalla ja saman verran pieneläinsairaalalla per lukukausi eli kevät tai syksy :) (Toivottavasti ei mennyt pahasti pieleen...)

      Mukavaa kesää sinnekin ja kiitos kommentista! :)

      Poista
  4. Koe oli mielestäni vaikea, vaikka olin lukenut ja laskenut sitä varten koko vuoden... Tuntuu että kaikki työ ja opiskeluun käytetyt tunnit olivat aivan turhia, sillä koe ei mitannut pääsykoemateriaalien osaamista, vaan soveltamista ja matemaattisia taitoja. Aika loppui myös totaalisesti kesken. Luovuttaa en kuitenkaan aio, vaan ensi vuonna uusi yritys!
    Tsemppiä sinne opiskeluihin ja töihin (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ikävää ja varmasti turhauttavaa :( Tosi tyhmä juttu. Vähän sama kuin psykan valintakokeissa. Onneksi asenne on sulla kohdillaan! Tsemppiä matkaan :)

      Poista
  5. Täältäkin löytyy yksi, hain jo kolmatta kertaa ja opiskelen insinööriksi samalla. Meinas kyllä itku tulla ja olin ihan valmis luovuttamaan jo ekan tunnin jälkeen. Iski niin hirveä turhautuminen, kun viime vuonna jäi muutama piste ja tänä vuonna olin aivan hukassa sen kokeen kanssa. En oikein tiedä edes, että miten lukemista pitäisi muuttaa kun tuntuu ettei ollut mitään hyötyä mistään, mitä olin lukenut. Laskuja sain oikein onneksi, ainakin vastaukset täsmäsivät, mutta turhauttavaa tälläinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Tosi kurja juttu. Mitähän tällä oikein haetaan? Enemmän niitä abeja suoraan sisään? Uskon, että ketuttaa, jos hyvästä valmistautumisesta ei ollut hyötyä. Kyllähän kokeella nyt kannattaisi hiukan ihan motivaatiotakin testata!

      Poista
  6. Koe oli yllättävä. Aineistosta löysi monet vastaukset suoraan ja muutama laskutehtävistä oli Galenos aikaisia kaavoja, joita esiteltiin tehtävän annossa ja niiden avulla tuli ratkaista jokin arvo. Koe oli haastava. Eniten jäi mietityttään valmistautumiseen käytettävä aika, tuntui ettei ollut eroa sillä vaikka luki todella paljon, kun vähemmälläkin olisi pärjännyt samalla tavalla. Ei jäänyt hyvä fiilis. Toisaalta kokeella varmaan mitattiin sitä, kuka osaa poimia aineistosta oleellisen ja käyttää sitä. Lääketieteen alalla voi kuitenkin lukea 24/7, mutta on osattava poimia oleelliset tiedot kaiken lukemisen seasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, jotenkin tuntuu, että tuon aineistohomman ei kuitenkaan pitäisi olla ainoa testattava asia :( Laajojen teoriakokonaisuuksien hallinta on myös tärkeää. Ei kaikkea pysty kuitenkaan hoitotöissä alkamaan lukea kirjoista, jos aikaa on esim. 15-30 min per potilas. Toivottavasti nyt vain elettäisiin jotain murrosvaihetta ja pääsykokeeseen saataisiin jotain tolkkua lähivuosina. Mihinköhän siitä voisi jättää palautetta? :D

      Poista
  7. Pääsykoe oli tosiaankin todella yllättävä. Kokeen jälkeen ärsytti paljon, koska tuntui ettei muiden opiskelujen ohessa tehdystä pääsykoepänttäyksestä ollut mitään hyötyä. Kyllähän se todellisuudessa näin jälkeenpäin ajateltuna auttoi, mutta ihmeen paljon oli kyllä aineistoon perustuvia tehtäviä.
    Vaikka koe ei ihan putkeen mennyt, niin en vielä heitä kirvestä kaivoon. :) Koe on varmasti yllättänyt monet muutkin ja se voi näkyä pisterajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi tyhmää :( Tuntuu olevan aika lailla yleinen mielipide nyt tuo! Ja vielä kun nuo aineistotehtävät usein arvostellaan aika tiukasti ja on ihan siitä kiinni, sattuuko käyttämään juuri oikeaa sanaa pisteet saadakseen. Onnensa kokeilijoitako tiedekuntiin halutaan? Omaa polkuaan vielä etsiviä abeja? Mutta olet oikeassa, pisterajoissa varmasti huomaa tämän ja aina sitä joku prosentti pääsee sisäänkin. Pidetään ne kirveet vielä käsissä ;)

      Poista
  8. Kuulostaa vähän hassulta varoittelut kananluihin tukehtumisesta. Tai varmasti ihan todellinen riski koirilla, jotka eivät ole tottuneet raakaruokaan ja siihen, että sitä ruokaa pitää vähän pureskellakin. Isommille koirille voi toki antaa vähän isompienkin eläinten luita, joita ei ole niin helppoa niellä kokonaisena. ;)

    Mutta tietenkin pitää vähän miettiä sitä kokonaisuutta, eikä syöttää pelkkiä luukasoja. Veikkaisin, että klinikalla vaan korostuu epäonniset tapaukset. Harvemmin kai kukaan tulee eläinlääkärille esittelemään kuinka terve ja hyvässä kunnossa oma eläin on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no. Kyllähän sitä sattuu jo pidempäänkin barffaneille. Ja tosiaan isommista luista löytyy varmaan ainakin pikkukoirille turvallisempiakin vaihtoehtoja. Tottakai klinikalla korostuvat epäonniset tapaukset, mutta eipä niiltä silloin voi silmiäänkään ummistaa. Tukehtuminen kun on aivan kammottava tapa kuolla ja eivät ne kokonaiset kanansiivet kuitenkaan ole ainoa tapa toteuttaa terveellistä ruokintaa ;)

      Poista
  9. Voih, tämän vuoden pääsykoe ei mennyt hyvin. Hain ekaa kertaa ja olin lukenut täysillä kokonaisen vuoden. Viimeiset kuukaudet ilman vapaapäiviä ja tuntui, että osasin asiani. Koe yllätti totaalisesti ja olisin pärjännyt varmasti puolilla luvuilla, JOS olisin ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa tartua aineistoon. Liian myöhään tajusin, että aineisto olisi pitänyt ottaa paremmin haltuun. Ei siis mennyt hyvin, ja uusi kierros tulee takuu varmasti tälle tytölle. Onnea jo etukäteen kaikille, jotka selvättivät tuon kokeen. Laskujeni vastaukset eivät täsmänneet tällä kertaa, enkä kaikkea osannut edes tehdäkään :-(
    Sun blogi pitää mua pinnalla ja muistuttaa siitä, minkä vuoksi mun kannattaa painaa hommia vielä edelleen. Tiedän mitä haluan ja siksi vielä jaksan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Toi on kyllä pyllystä! Ei sen noin pitäisi mennä... Argh. Mä pidän kuitenkin peukkuja, pakkohan tuollaisella motivaatiolla on jossakin vaiheessa päästä sisään! Älä luovu toivosta! :)

      Poista
  10. Hei! Blogisi on oikein mukava ja olenkin seuraillut sitä jo kuukausia. Itsekin jossain vaiheessa halusin eläinlääkäriksi mutta luulen, ettei minusta sitä kuitenkaan tule. Kaikesta huolimatta on todella mukava lueskella sun kuulumisia ja erityisesti opiskelujuttuja.

    Minä barffaan kanssa koiraani ja olen ollut tyytyväinen. Olen huomannut ongelman eläinlääkäriin vietäessä, että eläinlääkärit suhtautuvat aika negatiivisesti barffaukseen. (ei saisi yleistää, mutta tämä on minun kokemus) Joten satutko tietämään eläinlääkäreitä/-klinikoita jossa suhtauduttaisiin positiivisesti barffaukseen?

    VastaaPoista
  11. Voi kun kuulostaa huisilta tuo klinikkavuosi, ja tietenkin myös kesätyösi. Mietinkin, mitä se klinikkavuosi käytännössä tarkoittaa, mutta vastasitkin jo yhden anonyymin kommenttiin. Entäs tuo lisuri, kuinka laaja se on ja missä vaiheessa opintoja sen pitäisi olla valmis (onko se "lopputyö", kuten gradu)?
    Itse kävin pääsykokeessa "kääntymässä", en töiltäni ollut ehtinyt opiskella sitä varten. Ehkä ensi vuonna...
    Hienoja kuvia Kroatiasta!
    -rea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että oot vielä langoilla :) Lisuri vastaa jotakuinkin gradua, eli se pitää tehdä ennen valmistumista :) Laajuus on samaa luokkaa. Kiitti!

      Poista