Kroatia, päivä 7

Kroatia-postaukset alkavat olla lopuillaan, sillä viimeistä viedään. Seitsemännen eli viimeisen päivän suunnitelmat olimme jättäneet aika avoimiksi, halusimme mennä ihan fiilispohjalta. Olimme molemmat väsyneitä ja lepäilimme varmaan puolillepäivin, ennen kuin saimme kiskottua itsemme pystyyn. Päätimme sitten lähteä tutkimaan lähes vieressä sijainnutta ravintoloiden reunustamaa kävelykatua, joka johti Lapad Beachille.

Paljon pienempi kuin Splitin Riva, mutta symppis

Lapad Beach

Ilma oli puolipilvinen, joten rannallakin oli hiljaista. Tulimme kävelleeksi sen ohi ja päädyimme kapealle rantakujalle, jolta lähti betoniportaita alas meren rantaan.

Portaiden alapuolelle oli valettu betonista lekottelutasoja, joilla ihmiset lukivat kirjoja tai ottivat aurinkoa. Näytti niin idylliselta, että sitä piti päästä kokeilemaan!

O pulikoi vedessä jälleen useampaan otteeseen. Itse tyydyin nopeaan kastautumiseen ja keskityin sen sijaan kuvailemaan ja tutkailemaan rantakallioilta löytyneitä mereneläviä.

Mikä se on?

Jossakin kohtaa pilvipeite repesi sen verran, että aurinko paistoi yhtäjaksoisesti ehkä noin tunnin ajan. Tilaisuus oli tietenkin pakko käyttää hyväksi ja niin tuli aurinkorasvapurkkikin korkattua!

Ensimmäisten sadepisaroiden tippuessa kokosimme tavaramme ja lähdimme kiertelemään Dubrovnikin uudempaa keskustaa.

Tällä nuorella kollilla oli paljon asiaa. Toi mieleen omat rakkaat kotona.

Katsastimme ensin erään googlettelemani eläinkaupan, mutta se osoittautui todella pieneksi. Sitten jatkoimme ostoskeskuksiin, joita löytyi keskustasta ainakin kolme. Kaikki olivat tosin todella pieniä ja vaikka niiden tarjontaan kuuluivatkin em. Splitistäkin löytyneet Takko ja Deichmann, emme tehneet enää löytöjä muutamia tuliaisia lukuunottamatta.

Illan hämärtyessä lähdimme kävelemään vielä vanhaankaupunkiin selvittääksemme lentokenttäbussin aikataulut seuraavaa aamua varten. Kuvailin matkan varrelta vielä viimeisiä näkymiä kaupungista.

Toimiva suojaväri

O:n kommentti "Jos sä perustaisit baarin, siellä näyttäis varmaan tolta."

Saimme bussiasian jotakuinkin selvitettyä ja päädyimme sitten vielä kiertelemään vanhaakaupunkia.

Tarkoituksenamme oli etsiä tunnelmallinen ruokapaikka vielä viimeisen illan kunniaksi, mutta kalliin hintatason vuoksi nuukuus vei lopulta voiton.

Myöhäisen, lämpimän kesäillan tunnelma tuolla oli kuitenkin ihan mahtava! Live-musiikki soi ja ihmiset eläytyivät siihen täysillä. Ravintolojen pöydissä tuikkivat tuikut ja ihmiset olivat leppoisissa lomatunnelmissa.

O:n ehdotuksesta päädyimme lopulta takaisin Lapadiin ja samaan lähiravintolaan, kuin edellisenäkin päivänä. Halusin hyvästellä Kroatian syömällä vielä kerran mustekalaa ja voi, mikä nappivalinta! Ihanan rapeiksi paistettuja ja hyvin maustettuja yksilöitä grillattujen vihannesten kera. Eikä hintakaan päätä huomannut. Nam, nam!

O otti paneroituja mustekalarenkaita ja kroketteja, joiden tarkempi olemus selvisi vasta annoksen tultua pöytään. Hyvää oli kuulemma sekin.

Painuimme unille varsin tyytyväisinä päivään, heräsimme ennen seitsemää ja lensimme pois. Kroatian matka koostui huonosta tuurista, sarjasta pettymyksiä, mutta myös mahtavista elämyksistä ja nautinnoista. Täytyy myöntää, etten ole koskaan aiemmin joutunut huomaamaan, miten suuri merkitys säällä on, noin niinkuin loman tai sitä varten tehtyjen suunnitelmien onnistumisen kannalta. Olimme varanneet matkan toukokuulle, jota suositeltiin monessakin paikassa hyväksi ajankohdaksi matkustaa Kroatiaan, mutta kuinkas kävikään. "Sie haben kein Glück", totesi eräskin paikallinen papparainen meille bussipysäkillä, kun kerroin että olimme odottaneet hiukan lämpimämpiä kelejä. Kuulemma tämän vuoden toukokuu oli ollut poikkeuksellisen sateinen.

Mikään shoppailuparatiisi Kroatia ei valitettavasti ole. Lisääntyvä turismi varmaan lisää tarjontaa jossakin vaiheessa, mutta hintataso ei EU:iin liittymisen myötä varmastikaan tule ainakaan alenemaan. Toisaalta sellaista pakkomyynti- ja tuputuskulttuuria, joihin monissa etelän kohteissa törmää, ei löydy. Pienissäkin putiikeissa tavaroita saa katsella rauhassa, mitä nyt välillä myyjä saattaa seurata perässä, ilmeisesti näpistyksien pelossa.

Rantoja löytyy, mutta ne ovat aika pieniä ja kuten mainittu, kivisiä. Rantalomalle lähtisin mieluummin vaikka Espanjaan. Ihmiset ovat ystävällisiä, osa jopa yltiöpäisen ystävällisiä, kuten esimerkiksi oppaamme Plitvicessa ja vuokraemäntämme Dubrovnikissa. Myyjistä ja tarjoilijoista löytyy kuitenkin töykeämpiäkin yksilöitä ja esimerkiksi bussijonoissa etuilu tuntui olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Plitvicen kansallispuistoa ja Kroatian kaunista luontoa kannattaa kuitenkin lähteä katsomaan, jos luonto ja eläimet sattuvat viehättämään. Molemmista kaupungeista löytyi myös kaunista arkkitehtuuria ja historiallisia rakennuksia, joihin emme itse sen tarkemmin tällä kertaa perehtyneet. Vähän sääli toisaalta, mutta O ei ole oikein museoiden tai opastettujen kierrosten perään. Samoin harmittaa, että saaret jäivät tällä kertaa näkemättä - olimme nimittäin suunnitelleet saariretkeä niin Splitiin kuin Dubrovnikkiinkin. Ehkä sitten joskus toiste, jos tuonne tulee vielä palattua.

Seuraavaksi taidan suunnata kuitenkin ihan jonnekin muualle. Suunnitelmat kytevät jo mielessä, mutta niistä lisää joskus myöhemmin...