Somewhere over the rainbow

Kiva huomata, että tykkäsitte N:n postauksesta! N koitti eilen vastailla kommentteihinne, mutta jostakin syystä vastaukset eivät rekisteröityneet Bloggeriin, joten hän joutuu rustailemaan ne uudestaan, kunhan kerkiää. Toivon, että myös toinen kurssikaverini ehtisi kirjoitella tänne vielä ajatuksiaan, mutta en osaa sanoa, missä vaiheessa tämä tulee tapahtumaan. Meillä on kaikilla omat  työmme ja lisurimme kesän aikatauluja määrittämässä.Yllättäen.

Siihen asti mennään siis taas mun tylsillä arkikuulumisillani.

Säät ovat vaihtuneet tyypillisemmiksi Suomen kesäsäiksi, mutta muuten tämä kesä tuntuu poikkeavan muista. Tällä kertaa mulla ei ole mikään kiire syksyyn. Mulla on täällä nyt O, lauma korvakkaita, hyvä koti ja ihana arki. Tekemistä riittää ja tällä kertaa se on kovin mieluista. Vapaa-ajalla huomaan jopa välillä harmittelevani, miksen ole töissä. Sinne on aina kiva lähteä. Tuntuu, että voisin tehdä enemmänkin vuoroja, vaikka niitä ihan varmasti on riittävästi. Teen siis vuorotöitä ja usein pidempää kuin 8-tuntista päivää, joten välillä mulla on sitten kolmen päivän vapaaputkia - niinkuin nyt esimerkiksi.

Vapaahetkinä olen sitten erityytyväisenä täytellyt pikkuvihkojani tärkeillä ja muka-tärkeillä jutuilla ja lisurikin on alkanut edetä lähes päivittäistä tahtia. Silti en tunne stressiä mistään, kaikki on niinkuin pitääkin. Ihana, ihana kesä!

Ihan kaikkialle en tosin ole revennyt. Parvekelasien pesemiseen esimerkiksi. Parvekelaatikot ja kesäkukkia saatiin sentään hankittua. Eikös se ole kuitenkin tärkeämpää?

Viime viikon lopulla kävimme Viikin tiedekirjastossa, josta löysin itselleni ihan uuden lemmikkikirjojen osaston. Kävin haalimassa sieltä kasan luettavaa, sillä kesä on oikeastaan ehkä joulun ohella nykyisin ainoa aika vuodesta, jolloin ehdin ja jaksan lukea muutakin kuin koulujuttuja. Vaikka nivoutuupa näistäkin löydöistä suuri osa nimenomaan opiskelemaani alaani. Harrastukseeni. Laumaani, perheeseeni. You name it.

Ykkösenä luettavien listalla oli Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen, jota olin kuullut paljon kehuttavan. Sain kahlattua kirjan tänään läpi ja no, täytyy sanoa, että olisin odottanut jotakin paljon mullistavampaa. Oikeastaan hieman yllätyin, että näin tuoreena kissanomistajanakaan en oppinut kirjasta juurikaan uutta. Ehkä niistä meille pidetyistä kissojen ja koirien käytösluennoista on todella ollut niin paljon hyötyä. Täytyy laittaa O lukemaan kyseinen kirja ja kertomaan sitten mielipiteensä. Ehkä hän saisi siitä enemmän irti.

Taloudellisesti on ollut juuri niin tiukkaa kuin opiskelijoilla tuettomana, palkattomana, matkan jälkeisenä kesäkuuna vain voi kuvitella olevan. Olemmekin löytäneet uudelleen mm. Lidlin tarjonnan.

 Sinne oli ilmestynyt uutta turkkilaista jugurttia! Ei tosin pessyt perinteistä partaäijää.

Ja kreikkalaista saa nykyään annospurkeissa! Käteviä töissä eväänä, ostin koko paketillisen.

Lidlistä saa myös hyviä, edullisia pakastehampurilaispihvejä, jotta köyhänkään ei tarvitse syödä tylsästi.

O:kin on aloittanut jonkun semi-karppaus-/terveyskuurin. Omaa inspiraatiota odotellessa...

Onni löytyy Viikistä? Tänään ainakin.