Arkinen - arkisempi - tämä postaus. Sallikaa mun kuitenkin perustella.
Usein, kun olen väläytellyt kuvia kodistamme, on multa kysytty, että onko meillä aina yhtä siistiä. Jokin aika sitten
Marika myös haastoi minut vilauttamaan kodistamme kuvia siivoamattomana, joten tässä teille nyt sitten sitä kaunistelematonta totuutta.
Tältä meidän olohuone hyvin tyypillisesti näyttää mun opiskelusessioideni jälkeen. Papereita, kansioita ja läppäri hujan hajan. Ehkä joku välipalakulho pöydän reunalle unohtuneena. Pyyhe hiusten kuivattelusta. Ekstrana vielä kasa kirjaston kirjoja. Matot rullalla kissojen rallin jäljiltä. Lattia eläinten lelujen ja mun sohvalta yksi kerrallaan tuuppimien tyynyjen kirjoma. Sanalla sanoen
sotku. Jollei nyt jokapäiväinen, niin ainakin melkein.
Ihan vain koska opiskellessa keskitytään siihen opiskeluun ja sen pitää olla mukavaa. Silloin ei mietitä siivousperspektiiviä.
Toinen meidän sotkupesäkkeistämme on tyypillisesti keittiö, etenkin tiskipöydän puoli.
Näky normaalin ruuanlaittotuokion jälkeen. Jokunen päivän ja mahdollisesti edellisillan tiski siinä myös.
Mulla on kuitenkin sellainen hyvä tapa, että tykkään myös siivota sotkuni - mieluiten ennen nukkumaanmenoa, jotta aamulla olisi mukava herätä siistissä kodissa. Usein haastan O:n tyyliin: "
Uhrataanpa taas 10 minuuttia elämästämme, niin täällä on pian siistiä." Monesti lupaan selviytyä jopa viidessä minuutissa, vaikka oikeasti aikaa saattaisikin hurahtaa hiukan enemmän. Se on sellainen psykologinen kannustin, lähinnä.
Otin kellosta kuvan, jotta voisin kerrankin seurata, kuinka kauan kodin kuntoonlaittamisessa oikeasti kestää. Minun työsarkani oli tällä kertaa olohuoneen raivaus ja lasipöytien pyyhintä, O:n puolestaan keittiön setviminen.
Kirjat paikoilleen, lelut laatikkoon, paperit kansion väliin ja ehdinpä siinä hetken uutta O:n tilaamaa linssinsuojustakin ihailemaan. Kamerani omahan tippui sinne Plitvicen kuohuihin Kroatiassa. Kuviakin ehdin työn lomassa räpsiä.
10-15 minuuttia ja valmista tuli.
O on meistä se rauhallisempi ja verkkaisempi osapuoli. Käytännön esimerkki: minä haastan tiskikonetta täyttäessäni itseni tekemään tuon ikävän nakin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti - O taas koneen tarkasti viimeistä nurkkaa myöten täyttäen. Yllättäen siihen saa sillä tavoin kulutettua enemmän aikaa.
Nytkin herran piti ensin suorittaa iltajumpat ja vetäistä proteiinijuomat naamaan, ennen kuin saattoi käydä kotiaskareiden kimppuun ja menipä siihen siltikin kauemmin aikaa kuin minulla kärsimättömällä, joka käväisin useammankin kerran keittiössä kameran kanssa kärkkymässä, että
joko joko. Auttaakaan kun ei kuulemma saanut.
Tyydyin sitten lopulta kuvailemaan vain omaa kädenjälkeäni.
Nyt perfektionisti minussa huutaa, että olisit suoristanut maton, asetellut pöytäliinan suoraan ja harjannut taljan siinä ehtiessäsi, mutta tämä vastaa varmaan parhaiten sitä jokailtaisen siivoukseni tasoa. Ei ihan täydellistä, mutta viihtyisämpää kuitenkin.
Siivouksen jälkeen lähdimme koirien kanssa ulos ja vasta sisälle tultuamme muistin jälleen tämän postausprojektini. En siis osaa tarkalleen ottaen sanoa, kauanko O:lla lopulta meni aikaa tuon tiskivuoren raivaukseen, mutta ainakaan lopputuloksesta ei löydy moitittavaa!
On niin ihanaa, kun toinen kantaa puolet vastuusta tässä arjen pyörittämisessä. Usein ihan oma-aloitteisestikin. Tajuaa laittaa tiskit tai pyykit pyörimään, kun syytä on. Imuroida, kun on vieraita tulossa. Laittaa ruokaa, kun olen tulossa vasta myöhään illalla kotiin.
En varmaan koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, kun on tullut nähtyä ihan toisenkinlaista toimintatapaa, mutta ehkä hyvä niin. Yritän muistaa kiittää. Aina ja ruhtinaallisesti.
Meillä siis suurimmat haasteet kodin siistinä pidossa liittyvät nimenomaan järjestyksen ylläpitämiseen. Karvoista en jaksa juuri stressata, eivätkä tämänkokoiset tai -rotuiset koirat kuolaa tai paina kuononjälkiä ikkunoihin. Lasipöytiin ehkä joskus, mutta se on pientä. Pöytiä saa muutenkin olla omien jälkiensä ja pölyn vuoksi jatkuvasti pyyhkimässä. Keväisin ja syksyisin sheltit kantavat jonkin verran hiekkaa sisälle, mutta se pyritään pysäyttämään heti lenkin jälkeen kylpyhuoneeseen.
Pitkät karvat kertyvät lattioilla isoiksi pölykoiriksi nurkkiin, mikä
helpottaa siivousta. Ne eivät myöskään uppoa tekstiileihin ihan samalla tavalla kuin olen kuullut lyhyen, tikkumaisen karvan tekevän. Tokihan niitä silti aina pinnoilta löytyy ja välillä niiden irrottaminen on työn ja tuskan takana.
Muistan vieläkin, miten O ensimmäisiä kertoja Vantaalla käydessään
valitti, että mun pyyhkeestä sai naamansa täyteen koirankarvoja
. Tiesin, että silloin oltiin ratkaisujen äärellä.
Joko herran olisi opittava elämään karvojen kanssa tai valittava
muunlainen elämä. Täysin karvattomaksi en kotiani, enkä valitettavasti edes pyyhkeitäni saisi. O ratkaisi asian siten, että toi seuraavalla kerralla
oman
(mun kylppäriin mätsäävän - pointsit!) pyyhkeen mukanaan ja jätti sen meille. Tottumus seurasi myöhemmin perässä.
Kissat toki toivat karvasoppaan vielä oman suloisen lisänsä, mutta luulen, että vasta nyt meillä on vastassa Utun ensimmäinen kunnollinen karvanlähtö. Odotan jännityksellä, mitä tästä seuraa. Onneksi suurin osa kissojen irtokarvasta tuntuu jäävän kiinni niiden nukkumapaikoina suosimiin kiipeilypuihin, joskaan niiden puhdistaminen ei ole mitään maailman nopeinta puuhaa. Suoraan sanottuna en kuitenkaan jaksa kauheasti stressata karvoista: se on vain elämää. Eläinperheen elämää.
Niinpä huolelliset viikkosiivoukset saavat meillä yleensä riittää. Karvanlähtöaikoina irtokarva pyritään saamaan eläimistä suoraan harjan kautta roskiin, mutta joskus vaaditaan hiukan tiheämpääkin imurointia.
Postauksen siivousteemasta ja Utun karvanlähdöstä motivoituneena klikkailin kuitenkin tänään
Zooplussalta kissanhiekan kylkiäisiksi myös muutaman viiden tähden arvoiseksi arvioidun siivousvälineen - ihan vain postikuluilta välttyäkseni...
Kun kyllähän me oikeasti hiukan vähemmälläkin irtokarvamäärällä pärjättäisiin.
Lupaan tulla raportoimaan kummastakin, mikäli syytä ja kiinnostusta löytyy. Molempia oli ylistetty huikeiksi karvanirrottajiksi, joten odotukset ovat korkealla!
Tulipas vedettyä oikein huolella arkiseksi! :D Kiitos ja anteeksi!
