Let it snow

Kotipuolessa jälleen.

Löysin tällaisen ihan huipun tuikkusysteemin, joka pitää glögikannullisen höyryävän kuumana pitkään. ♥

... vaikka leivottaessa joulutorttuja!

Lähdin tosiaan lauantaiaamuna takaisin Vantaalle ehtiäkseni tehdä vielä Jumboon jouluostoksille ja saadakseni luettua paremmin tenttiin. Oltiin toki ostosteltu jo suurin osa lahjoista torstain Ideapark-reissulla S:n kanssa, mutta muutama täsmäisku piti vielä tehdä. O saattoi mut Tampereelle ennen töihin menoaan ja ehdimme kiertää joulutorin pikaisesti. Ei sillä, että aikaa olisi siellä varsinaisesti enempää tarvittukaan.

Pieni ja hiukan tylsä tori Saksaan verrattuna, mutta plussaa siitä, että käsityökojuja oli paljon enemmän (oikeastaan jokainen) ja siinä mielessä erilaisten kojujen valikoimaa enemmän. O ei kyllä perustanut yhtään.

Valtakunnan ykköskuusi kuulemma. Ihan komea, mutta noista tukivaijereista voisin kyllä lausua muutaman sanasen :)

Junassa ahkeroin lihantarkastuksen tenttialuetta eteenpäin ja matka hurahti nopeasti. Vantaan päässä satoi reippaasti vettä, mutta kotiin oli silti ihana palata, sillä siellä tuoksui - no, koti. 70-luvun talo ja ensimmäisenä syksynä ostamani violetit tuoksukynttilät, joiden tuoksua ei huomaa enää kuin sisään astuessaan. En kuitenkaan ehtinyt jäädä pitkäksi aikaa fiilistelemään, kun suunnitelmiin kuului lähteä sinne Jumboon. Ihan vain toteamaan, että sinne oli noin joulua edeltävän lauantain kunniaksi keksinyt lähteä muutama muukin ihminen. Jännä juttu. Onneksi en kärsi paniikkihäiriöstä tai ahtaan paikan kammosta!

Liikkeestä toiseen aivan liian paksussa takissa juoksenneltuani palasin kotiin näiden pariin:

Ensimmäistä kertaa mun pikakirjoituskäsialan nähdessään O katsoi mua epäuskoisena: "Ei toi voi olla sun...!" Voi kyllä vain, kaikessa kaameudessaan.

Otin maanantain lihantarkastustenttiä varten käyttöön uuden tai oikeastaan ikivanhan, jo ala-asteelta alkunsa saaneen ja lukioon asti jatkuneen opiskelutekniikan - omasanaiset muistiinpanot - ja tuntuu, että opin asioita paljon paremmin. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että musta oli pitkästä aikaa kiva opiskella ja oppia ihan kunnolla. Tuntuu, että koko syksy on mennyt opiskelun suhteen hiukan harakoille, kun ilman tenttipainetta ei oikein tullut lueskeltua. On silläkin näköjään ihan painava funktio olemassaololleen. Opiskelutekniikoista tulee aina välillä kysymyksiä, joten ajattelin, että voisin rustailla aiheesta oman postauksensa, jahka vain kerkiän.

Tentti itsessään oli kohtalainen - pieni referaatti luennoista korvasi siitä puolet, joten vastata piti vain kolmeen kysymykseen. Yksi oli monivalintatehtävä, toisessa kysyttiin ketjuinformaation merkityksestä ja kolmannessa sian teurastusprosessin mikrobiologisia riskejä sekä niiden kriittisiä hallintapisteitä. Luullakseni onnistuin oksentamaan asiaa paperille sen verran, että tentti mennä pamahtaa läpi. Tämä ei yhden tunnin yöunien jälkeen kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Vanhan opiskelumetodini lisäksi otin nimittäin jälleen käyttöön vanhan koeviikkojen selviytymiskeinoni: kirkasvalolampun - kofeiinin lisäksi. Illalla nukutti, joten paistattelin valon ääressä vielä niin myöhään, että kun nukkumaanmenon aika koitti, ei uni tullut millään. Pyörin monta tuntia unetonna sängyssä ja se on mulle täysin tavatonta. Paitsi kirkasvalolamppusessioiden jälkeen. Että siitäpä sitten vain kokeilemaan, kirkasvalon epäilijät ;)

Vaan ärsyttävintä kaikessa oli se, että kun silmäluomet poskia viistäen palasin tentin jälkeen kotiin ja ajattelin ottaa pikku torkut ennen kahdelta alkanutta työvuoroa, ei sekään onnistunut! Tunnin jaksoin yrittää ja sitten oli pakko nousta laittamaan ruokaa. Yleensä nukahdan päikkäreillekin noin viidessä minuutissa. Oppipa taas arvostamaan unenlahjojaan, unettomuus on todellinen piina persiissä!

O:n pahin pelko osoittautui turhaksi: talo linna oli vielä pystyssä!

 

Lempparini Pentik-poro sai tänä vuonna perheenlisäystä (kiitos Kurnu!)

Ja joulukuusi muutaman punaisenkin pallon

Frankfurtista tuotu kitsch-poroperhe (bambi on ottolapsi) mätsää makkarin väreihin. Sattumaako? ;)

Maanantai-ilta ja tiistaipäivä kuluikin sitten rauhallisten työpäivien merkeissä ja tiistaina viimeiset ostokset ja joulupiparit tehtyäni, kodin jouluteloille laitettuani ja itseni junaan ahdettuani palasin takaisin kotipuoleen joulun viettoon. O oli mua Tampereella vastassa ja kävimme Hookissa syömässä. Ihan mahtavaa ruokaa ja mikä merirosvo-teemainen sisustus! Harmitti oikein, etten ollut jaksanut kaivaa kameraa matkalaukun syövereistä mukaan, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Kolme yötä jouluun on... ja sen kyllä huomaa! Koko ajan tulee kaikkea tekemättä olevaa mieleen, joten ei kai auta, kuin ryhtyä sanoista tekoihin. Käykääpä muuten kokeilemassa, mitä tapahtuu, kun googlettaa "let it snow", jos ette ole vielä kerinneet!

♥:llä Nea + Taikina