Joulu, joulu on meillä

Mennyt viikonloppu oli - kuten jo aiemmin ehdin mainita - omistettu arkiselle puuhastelulle, jouluvalmisteluille ja hyvälle ruualle.

Pääsin vihdoin karppipiparkakkutaikinan kehittelyssäni lopputulokseen, johon voin olla täysin tyytyväinen: helposti leivottavissa oleva, oikealta maistuva taikina ja koossa pysyvät, oikealta maistuvat piparit.

Ohje kuuluu näin:

-0,75 dl agavesiirappia
- 3-4 tl Santa Maria -piparkakkumaustetta
- 125g voita
- 1 muna
- 1 tl ruokasoodaa
- 2 tl psylliumia
- 3 dl hienoa mantelijauhetta (ei Pirkan!)
- 1 dl gluteenijauhoa

Valmistus kuten normaalilla piparitaikinalla, eli voi ja mausteet kiehautetaan kattilassa ja mukaan vatkataan puuhaarukalla muut ainekset - muna tosin vasta, kun seos on hieman jäähtynyt. Lopuksi taikina laitetaan pakastimeen jähmettymään mielellään vähintään seuraavaan päivään.

Itsenäisyyspäivää silmällä pitäen tein myös muutaman tällaisen

Nautiskelujuomana litkimme saksalaisen "heisse Elsässerin" innoittamana tällaista kopiota, johon tuli 1/2 pl (saksalaista) puolikuivaa valkoviiniä, 1 dl vaaleaa rommia, maistelun tuloksena saavutettu hyvä suhde appelsiinimehua (ehkä 1/3 pulloa Fun Light-tiivisteestä laimentamattomana), sitruunamehua ja makeutusta. Kuvassa näkyvä ensimmäinen versio oli ihan hyvää, mutta taivaallista juomasta saatiin, kun keksimme uittaa kattilassa hetken aikaa glögimausteella täytettyä teepalloa. Samalla juoman värikin muuttui rusehtavammaksi. Päämakuna tässä kuumassa virvokkeessa maistuu appelsiini ja se on samalla kirpeää, makeaa, jouluista ja lämmintä. Nam! Suosittelen kokeilemaan, vaikka suhteet joutuukin hakemaan maistamalla kohdilleen!

Iltapalaksi loihdimme herkullista juusto-katkarapusalaattia, johon sekoiteltiin kastike turkkilaisjugurtista ja sweet chili -kastikkeesta. Herkkua, tätä pitää tehdä toistekin!

Jälkkärinä vanha tuttu luumu-piparkakkuherkku

Ja koska mun kotipuoleen lähtöön on enää pari viikkoa, päätin, että nyt on jo aika aloittaa joulufiilistely täällä Vantaan päässä - etenkin, kun se viime vuonna meinasi jäädä kokonaan välistä. Niinpä kaivoimme viime vuonna hankkimani ledikuusen sängyn alta ja puimme sen hopean ja kullan värisiin koristeisiin.

Taikkis yritti auttaa parhaan kykynsä mukaan

Myös keittiö vaihtoi väriä.

Tämänhetkinen pallokokoelma.

Tuon suurimman Pentikin punaisen pallon kotiutin viikko sitten kirppikseltä 2,5 eurolla, muut ovat vanhoja, kun Saksastakaan ei sitä toivottua lisäystä löytynyt.  Niin ja yhden kirkkaan pallon onnistuin viime jouluna ripustusvaiheessa pudottamaan, joten tismalleen samalla pallomäärällä mennään kuin viimekin vuonna.

Viikonloppu oli siis kaiken kaikkiaan aivan ihana. Joulupuuhastelu saa mut aina hyvälle tuulelle, vaikka ulkona satoikin lähes kaatamalla vettä. Eilen satoi sitten Vantaan ensilumi ja Taikkis oli aamulla aivan ihmeissään. Se kulki koko lenkin nenä maassa kiinni - liekkö ihmetteli kylmää tunnetta nenänpäässään vai voisiko lumi sitoa ihmisten ja koirien hajut jotenkin paremmin? Kävimme myös pellolla riehumassa, ihan silkasta ensilumen riemusta.

Täysin ilman kommelluksia ei viikonlopusta kuitenkaan selvitty, vaan lauantai-iltana yksi korkeassa kuusen mallisessa tuikkutelineessäni polttamista tuoksutuikuista roihahti elämänsä viime metreillä palamaan koko tuikun levyisellä liekillä. Yritin kuolettaa liekin puhaltamalla, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Pyysin O:n avuksi, mutta liekki jatkoi iloista roihuamistaan. En ole varma, mitä seuraavaksi tapahtui, mutta ilmeisesti hyllykkö heilahti ja pian koko tuikkuteline oli kaatunut seinää vasten ja osa tuikuista tippui hyllyn taakse. Onneksi ne sammuivat saman tein, mutta voi sitä steariinin määrää! Sitä oli lattialla, hyllykössä, O:n housuilla, mun paidalla ja ennen kaikkea seinässä.

Sitä sitten jynssättiin irti loppuyö ja seuraava aamu.

Onneksi kaikki saatiin lopulta irti: eipä olisi juuri houkutellut seinän maalaushommiin ryhtyminen. Ja onneksi ei käynyt pahemmin. Tarinan opetus: niissä tuikuissa lukee se "älä jätä kynttilää vartioimatta palaamaan" ihan syystä. Taidanpa toivoa sammutuspeitettä joululahjaksi. Ihan just in case.

Tänään vietettiin sitten tyttöjen kanssa "varjolinnanjuhlia" mun luona. Niitä varten jouduin tietysti muuttamaan keittiön ja olohuoneen pöydän somisteet teeman mukaisiksi.

 Mm. tällaista oli tarjolla:

Suomipiparit ovat karppipipariohjeella tehtyjä. Kuorrutuksena sulatejuusto-voi-sekoitus (maustettu sitruunamehulla ja makeutusaineella).

Kakku on perusjuustokakku. Pohjana mantelijauhe-voiseos (maustettu piparkakkumausteella ja makeutusaineella), täytteessä 1,5 luumupilttipurkkia ja rutkasti piparkakkumaustetta, piparinmuruja ja makeutusta. Aika jouluinen yhdistelmä, etten sanoisi. Modattu meidän perheen perinteisestä joulujälkkäristä eli luumurahkasta ja toimi mielestäni ihan kivasti.

Ilta sujui rattoisasti juoruillessa ja linnanjuhlia vahdatessa. Itse julkkikset näyttivät käyttäytyvän siivosti, joten illan draamasta päätyivät huolehtimaan nurkissa vilistäneet neljä koiraa - etenkin Iippu. Siitä on Taikan saapumisen myötä tullut ihan mahdoton toisia koiria kohtaan: se kurmuttaa niitä ihan surutta. Niinpä neiti pääsikin välillä omaan rauhaansa makkariin. N:n pentu Andy puolestaan kaatoi touhutessaan meidän joulukuusemme, joten pääsin koristelemaan sen jo toistamiseen viikon sisään. Ruokaa oli yllinkyllin ja rääppeitä riittänee viikonlopulle asti.

Perjantaina olisivatkin luvassa tämän vuoden näillä näkymin viimeiset pikkujoulut ja vuoden toiseksi viimeinen koulupäivä pitkän loman jälkeen. Huomenna tosin joudun vielä keräilemään itseni sängyn pohjalta ja reippailemaan yliopistolle seminaarityötä kasaamaan. Aihe (teuraseläinten verenlasku ja tainnutus) on sen verran suppea, että toivon ehtiväni omistaa torstaipäivän joululahjaostoksille. En ole ostanut vasta kuin yhden, joten pientä stressinpoikasta alkaa asian suhteen jo pukata pintaan.

Loppuun vinkki kaikille joulupuuhastelijoille: muistakaa Jouluradio.fi. Sitä voi kuunnella siis netin kautta - loistavaa taustamusiikkia esim. joululeivontahetkiin, -siivoukseen tai lahjojen pakkausoperaatioihin!