Frankfurt part. I

Helou, täällä taas! Kotiuduimme tosiaan jo keskiviikkoiltana, mutta painettuani torstain ja perjantain väsyneenä duunissa pääsin vasta nyt purkamaan kameraa koneelle. Tässä kuitenkin kuvaa sunnuntai-illalta ja maanantailta.

Lensimme Ryanairilla Tampereelta Frankfurt-Hahnin lentokentälle, josta on vielä 1h 45min matka Frankfurtiin. Auton parkeeraaminen aiheutti hiukan mutkia matkaan ja mulle pientä lisästressiä aiheutti se, että sunnuntai muuttuikin jotenkin "meet the parents" -henkiseksi tapahtumaksi, mutta itse lento sujui yllättävänkin nopeasti ja elämänsä ensimmäisellä lennolla olleen O:n kanssa oli hauska fiilistellä alapuolelle jääviä valomeriä.

Hahnin kenttä on lähes yhtä pieni kuin Tampereen, joten saimme laukkumme ilman sen piinaavampia odotteluja ja ehdimme juosta Frankfurtiin klo 22 lähtevään bussiini, mikä oli iloinen yllätys, sillä olimme luulleet joutuvamme odottelemaan kentällä 23.30 asti. Kävi kuitenkin ilmi, että bussi odottelikin nimenomaan meidän lennoltamme matkustajia ja lähti vasta, kun matkustajavirta tyrehtyi.

Olin etukäteen lukenut netistä, miten pyllystä tuo Hahnin kentän sijainti monen mielestä on ja ettei sieltä välttämättä kannattaisi edes matkata Frankfurtiin, vaan esimerkiksi lähempänä sijaitsevaan Mainziin. Oh well, itse olen tottunut istumaan autossa paljon pitempiäkin matkoja, joten ei tuntunut missään. Asennekysymys.

Bussi hylkäsi meidät Frankfurtin päärautatieasemalle. Sieltä yritimme päästä sporalla hotellille, mutta kas, ko. linja oli suljettu tietöiden vuoksi. Taksilla siis, eikä maksanutkaan kuin kympin. Kuski kehui useampaan otteeseen hotelliamme (B&B Frankfurt City Ost) aivan uudeksi ja sitä se toden totta oli.

Olimme etukäteen infonneet hotellin henkilökunnalle saapuvamme vasta respan sulkeutumisajan jälkeen, joten yksi hotellin työntekijöistä odotteli meitä ulkona ja selitti sähköisen Check-inin toiminnan.

Tällaiseen masiinaan piti siis kirjata omat tiedot ja suorittaa etukäteen maksu kolmesta yöstä, jotta sai ovikoodin ja pääsi liikkumaan. Uusi käytäntö mulle!

Mitä hotelliin noin muuten tulee, niin se tosiaan oli aivan uusi ja ihan mun makuun sisustettu. Katsokaa vaikka näitä aulan joulukoristeita:

Limeä ja pinkkiä, nam, ja mulla on ollut tuollainen Ikea-kasvikin :D

Poroja!

Kaverikuva vessan peilin kautta. Aikuismaista ja sivistynyttä, haha.

Ja toi euroseinä, me likes!

Pitkän matkustamisen jälkeen poistimme vain välipala-automaatista parit suolapähkinät ja vesipullon ja sammuimme kuin saunalyhdyt.

Maanantaiaamu valkeni sumuisena, mutta kuivana ja kylmänä. Suuntasimme kymmenen jälkeen kohti joulutoria, sillä en voinut kuvitella pystyväni keskittymään muuhun ennen sen näkemistä.

Matkalla törmäsimme mm. tällaisiin vanhoihin roomalaiskylpylän raunioihin...

...sekä Frankfurtin pääkirkkoon...

... jossa käytimme kokonaiset 50 snt sytyttääksemme kynttilän.

Lopulta pääsimme Römerille , Frankfurtin suurimmalle joulutorille asti.

Aamupäivällä ihmisvilinä torilla oli vielä aika hillittyä, joten pääsimme sen suuremmin tuuppimatta tai kyynärpäätekniikkaa käyttämättä ihastelemaan kojujen tarjontaa.

Jokainen koju oli omannäköisensä, ei löytynyt kahta samanlaista.

Sen sijaan tarjonta oli hiukan suppeahko: löytyi joulukuusenkoristekojuja, liha- ja makkarakojuja, Nutella-kojuja, kuumien juomien kojuja, karkki- ja mantelikojuja ja siinä ne vaihtoehdot karkeasti ottaen olivatkin.

Joulukoristeita löytyi joka lähtöön, lukuunottamatta niitä mun haaveilemiani lasipalloja!

Paahdettuja manteleita.

Vetelimme torilla nohevat aamiaiset. O tuollaisen porsaankyljysleivän...

... ja minä tuoreista herkkusienistä paistettua muhennosta

Kyytipoikana hiukan glögiä vastaava Glühwein ja Frankfurtin alueen oma erikoisherkku, kuuma omenaviini eli heisse Apfelwein, joka osoittautui meidän suosikiksemme.

Mukit sai pitää itse tai palauttaa panttia vastaan. Me päädyimme pitämään yhteensä kolme, emme kuitenkaan kuvassa näkyvää yksilöä.

Tällaisia käsityökojuja olin kuvitellut näkeväni enemmän

Paikalla oli myös muutama karuselli ja tokihan meidän piti päästä kokeilemaan!  

Olimme tosin luulleet, että karuselli oli ilmainen, kun missään ei toisin ilmoitettu, mutta toista rundia aloittaessamme joku poika kävi perimässä meiltä 2e per nuppi. Hups.

Kaikesta huolimatta joulutori oli ehdottomasti koko reissun parasta antia - molempien mielestä. Suuria löytöjä emme tehneet, mutta se tunnelma, kuumat juomat ja saksalaiset herkut, aiai!

Römeriltä jatkoimme metrolla Hauptbahnhofille eli päärautatieasemalle ihan vain toteamaan, ettei tämän kaupungin keskusta tainnutkaan olla siellä. Pikainen googletus puhelimella paljasti parhaaksi ostoskaduksi Zeilin, joten suuntasimmekin pian metrolla sinne.

Uusia torneja...

... ja vanhoja torneja vierekkäin.

Kävimme ensiksi jossain Stockmannin tyyppisessä tavaratalossa ja kas, mitä sieltä löytyikään:

Sinisiä sipsejä!

 En ehkä blogin puolella muistanutkaan vuodattaa, mutta yritimme O:n, kissojen ja koirien kanssa metsästää sinisiä sipsejä syksyn halloween-bileisiin. Harmillisesti näiden parasta ennen -päivä oli jo huhtikuussa, joten taidetaan jäädä ensi syksynäkin ilman, höh.

Ostoskatua.

Teimme Zeililta jokusen hyvän löydön, mm. parit kympin kengät, mulle harmaan pipon, O:lle laukun ja molemmille keinonahkarukkaset. Maanantai oli jäätävän kylmä päivä - etenkin joulutorilla ja ohuessa villakangastakissa, joten lämpimän talvivarustuksen hankkiminen jostakin syystä motivoi eniten.

Hävettää myöntää, mutta päätimme kierroksemme Mäkkäriin. Väsymystaso oli sitä luokkaa, ettemme jaksaneet lähteä enää etsiskelemään tasokkaampaa ruokapaikkaa ja shoppailumorkkiksenkin kannalta ko. ruokapulju tuntui sillä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta.

Zeililta jatkoimme jälleen metrolla takaisin hotellillemme ja yllätyimme metroaseman läheisestä sijainnista. Kaikin puolin loistava hotellivalinta ja maanantai-päivä siis!

 

Palaillaan tiistain ja keskiviikon kuulumisten kera seuraavalla kerralla. Rentouttavaa sunnuntaita itse kullekin!