Kivinen tie

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen tämän vuoden joululeipomuksista. Kuten edellispostauksesta jo kävi ilmi, teimme yksi ilta taas koe-erän joulutorttuja.  Ne puolestaan saivat inspiraationsa eräistä melko hyvin onnistuneista pasteijoista, joiden taikinaa päätin sitten torttuihin soveltaa.

Karpit pasteijat
100g voita
3 1/2 dl mantelijauhetta (saattaisi sietää enemmänkin) (+ n. 0,5 dl leivontaan)
1/2 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
muutama tl ksantaania sidosaineeksi
voiteluun kylmää vettä ja kananmunaa

Täyte (esimerkki):
tonnikalaa, keitettyä kananmunaa, sulatejuustoa, paprikajauhetta, valkopippuria ja ketsuppia/tomaattisosetta sekoitettuna tahnaksi

Kuivat aineet (mantelijauhe, ksantaani, leivinjauhe) nypitään voin sekaan ja sekoitetaan joukkoon kananmuna. Mantelijauhetta on riittävästi, kun taikina irtoaa kulhosta ja käsistä helposti muotoiltavaksi palloksi. Taikinaa jäähdytetään jääkaapissa väh. 10 min, mieluiten hiukan pidempään.

Viilentynyt taikina pyöritellään lihapullan kokoisiksi palloiksi, jotka pyöritellään ylijääneessä mantelijauheessa.

Pallot litistetään levyiksi leivinpaperin päällä, lusikoidaan n. 1 tl täytettä levyn keskelle ja...

... nostetaan levyn toinen puoli täytteen päälle.

Lopuksi painellaan reunat kiinni. En välttämättä suosittele tuota haarukalla painelemista, sillä saa helposti liian ohuet reunat ja lopputulos näkyy alemmassa kuvassa.

Valmiit pasteijat voidellaan ennen uuniin menoa mieluiten ensin kylmällä vedellä (emme tehneet niin tämän erän kohdalla) ja sitten vielä kananmunalla. Erityisen huolellinen tulee olla reunojen kohdalla. Paistetaan 200 asteessa n. 10-15 min tai kunnes ovat kauniin värisiä.

Tässä näkee sitten voitelun merkityksen. Etualan hyvin voideltu yksilö on pysynyt kasassa, huonosti voidellut ovat "murustuneet" reunoilta.

Kuten kuvasta näkyy, karppileivonta on haastavaa - lähinnä sitkon puutteen takia. Tämä taikina sentään oli hyvin muotoiltavaa, joten innostuin kokeilemaan siitä vielä joulutorttujakin. Edellisvuosien yritelmiä pääsee näkemään esim. täällä ja täällä. En osaa sanoa, kumpi noista oli lopulta säälittävämpi yritys :D Voitte kuvitella, että riemu olikin tänä vuonna ylimmillään, kun onnistuin kehittelemään reseptin, josta pystyi kuin pystyikin muotoilemaan tähtitorttuja!

 Lehtevää ei tuosta taikinasta tokikaan saanut, mutta ainakin tortut pysyivät koossa! Yhdestä sakarasta ei tosin passaa nostaa, ihan niin tukevaa tekoa eivät olleet. Me emme laittaneet tämän erän taikinaan makeutusainetta, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä, jotta taikina maistuisikin joltain. Tässäpä resepti näihin:


Karpit joulutortut (9kpl)

100g voita
3 1/2 dl mantelijauhetta (saattaisi sietää enemmänkin) (+ n. 0,5 dl leivontaan)
1/2 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
makeutusainetta (esim. Stevia)
muutama tl ksantaania sidosaineeksi
luumupilttiä
voiteluun kylmää vettä ja kananmunaa

Kuivat aineet (mantelijauhe, ksantaani, makeutusaine, leivinjauhe) nypitään voin sekaan ja sekoitetaan joukkoon kananmuna. Mantelijauhetta on riittävästi, kun taikina irtoaa kulhosta ja käsistä helposti muotoiltavaksi palloksi. Taikinaa jäähdytetään jääkaapissa väh. 10 min, mieluiten hiukan pidempään. Luumupilttiä voi halutessaan makeuttaa hieman marmeladimaisemmaksi.

Viileä taikina jaetaan ja pyöritellään lihapullan kokoisiksi palloiksi, jotka pyöräytetään mantelijauheessa (helpottaa leipomista). Pallot taputellaan tasaisiksi levyiksi leivinpaperin päällä ja muotoillaan neliön mallisiksi teräslastalla. Kulmiin painetaan viillot, keskellä lusikoidaan 1tl luumupilttiä ja taitellaan tähtitortuiksi perinteiseen tapaan.

Voitelu on suoritettava ehdottoman huolellisesti, jotta tortut eivät murene uunissa. Itse voitelin tortut tarkasti ensin kylmällä vedellä ja vielä perään munalla, jolloin tulos oli hyvä.

Paistetaan 200 asteessa kauniin värisiksi.


Vielä loppuun tämä mun otsikon mukainen yritelmä eli ns. "rocky road" (inhoan jostakin syystä tuota sanaa sydämeni pohjasta, hyi!), jossa on siis ideana se, että sulan suklaan joukkoon sekoitellaan paljon erilaisia sattumia - tässä tapauksessa jouluisia sellaisia, eli rusinoita, manteleita, piparinmuruja, Daim-karkkeja, vaaleaa toffeeta ja polkagris-karkkejarusinoita, manteleita, piparinmuruja, Daim-karkkeja, vaaleaa toffeeta ja polkagris-karkkeja.

Olen vuosien saatossa sulatellut suklaata kymmeniä kertoja ihan onnistuneesti, mutta nyt mulle selvis, miksi sitä aina pidetään niin vaikeana ja selostetaan kovin tarkkaan... Ensimmäisen levyn nimittäin poltin pohjaan kattilassa, kun jonkin aivopierun seurauksena iskin sen vain levylle ilman vesihaudetta. Seuraava levy piti sitten sulattaa mikrossa, mutta siitä seurasi vain hirveä savupilvi ja palaneen katku (liikaa suklaata yhdessä kipossa ja olisi ainakin pitänyt sekoittaa välillä). S lähti sitten hakemaan uusia, mutta palasikin vain yhden kanssa, kun luuli toisen säästyneen. Uusi trippi R-kioskille ja toinen levy mukaan. Päätin pelata varman päälle ja sulattaa suklaan nyt vesihauteessa. Onnistui loistavasti, vaikka olikin mun makuun turhan hidasta ja vaivalloista. Pian huomasin, että suklaata oli kuitenkin liian vähän ja S löysikin vielä puolikkaan käyttämättömän levyn sivupöydältä. Päätin sitten mikrottaa sen nopeasti mukaan joukkoon, mutta jostain syystä sekin kärähti savuamaan. Liian tehokas mikro täällä?

Jonkinlainen tekele saatiin kuitenkin aikaan ja se tulee lähtemään kummeilleni lahjaksi.

Tuliaisiksi tuomani karppipiparit saivat myös hiukan tummaa suklaata niskaansa

Makoisaa aatonaattoa!