Kotini on linnani

"Esineiden koti" joulukuosissa ja vuoden ensimmäinen hyasintti

Nyt ihan vain pikaisesti kuulumisia, koska mun pitäisi kaivella pian lihantarkastuskurssin prujut esille ja alkaa valmistautua ensi maanantain tenttiin, joka onkin lajissaan kolmosen syksyn ensimmäinen ja viimeinen. Motivaatio tuntuu tosin karanneen jo Korvatunturille tai Thaimaan auringon alle. Käskekääpä sen palata kotiin, jos törmäilette! Lisähaastetta tuottaa se, että karkasin sunnuntaina O:n mukana kotipuoleen, joten kavereiden näkeminen on ollut tässä päällimmäisenä mielessä. Taikkis on päässyt ensimmäistä kertaa elämässään oikein toden teolla peuhaamaan lumessa - tänne kun tuota ihmeellistä, kylmää, valkoista ainetta on kertynyt jo kokonainen viiden sentin kerros. Sekin tosin uhkaa jo sulaa pois...

Josko vielä muutama sana viikonlopusta. Perjantaina kirjoittelin joulukortteja ja O saapui ylläripylläri Vantaalle. Käytiin sitten parin mun kaverin kanssa päättämässä vuoden pikkujoulukausi Hämiksellä eli Hämäläis-Osakunnalla. Väkeä oli paikalla paljon vähemmän kuin koskaan, mutta noin muuten oli ihan hauskaa. Lauantaina meidän piti pyörähtää Tiksin joulutorilla, mutta joko se oli kolmen jälkeen jo ohi tai emme löytäneet sitä. Tai se muistutti vain tavallista lauantaitoria. Either way, päädyimme lopulta Pancho Villaan syömään ja pettymys oli valtaisa, kun huomasin, että mun rakastama paholaisenhillo-kerma-broileri-hässäkkä oli poistunut listoilta. Otettiin sitten joku kahden hengen setti kanafajitaksia, mutta aika kauas se tuosta lempparistani jäi...

Lopuksi poikkesimme vielä kotiuttamassa kaupasta parit valmiit (hyhhyh) piparkakkutaikinat erästä kunnianhimoista projektia varten. Olin nimittäin saanut päähäni, että tänä vuonna haluaisin koota piparkakkutalon ihan itselle, koristeeksi. Aiemmin olen tekaissut muutaman talon, enkelikoristeen, rasian ja lyhdyn lahjoiksi. No, tavallinen talo oli kuulemma turhan tylsä, linna sen olla piti! Ja linnahan siitä sitten tuli...

Piirsimme itse kaavat netistä bongaamiamme kuvia apuna käyttäen ja paistelimme lauantai-illan (ja yön...) tarvittavia osia. Sunnuntaiaamupäivä olikin sitten omistettu linnan kokoamiselle ja koristelulle.

Petteri ja sen kaksoisveli. Uuden muotin ensikokeilu, btw.

Ensimmäistä tornin kattoa sulatetulla sokerilla liimaillessamme sattui pieni haveri, kun jonkin sortin aivopierun seurauksena sain sulaa sokeria sormilleni. "Ei se niin kuumaa ole!" huudahti O, joten nielin ilmoille päästämäni kivun kiljahdukset ja liimasin urhoollista esittäen katon palasen paikoilleen. Sitten alkoi todella polttaa ja käsi oli juoksutettava kylmän veden alle. Näin mukavissa merkeissä sujuikin seuraava tunti ja pian sain hanan ääreen seuraksi O:n, jonka näpit paloivat seuraavan katon kohdalla. Riemuidiootit vauhdissa!

Kivat pikku rakkulat, jotka tuplasivat vielä kokonsa tästä. Ei ollut kuumaa, juu...

Muutamaa ärräpäätä, särkylääkettä ja kylmäkäärettä myöhemmin jatkoimme kokoamis- ja koristeluprosessin sinnikkäästi loppuun ja työ palkitsi tekijänsä.

Iltapäivällä kävimme laulamassa kauneimpia joululauluja Pyhän Laurin kirkossa, joka kuuluu olevan pk-seudun vanhin rakennus. Ihanan tunnelmallinen ainakin ja kaikki mun lempparit, eli "Sylvian joululaulu", "Varpunen jouluaamuna" ja "Tulkoon joulu" päästiin hoilottelemaan läpi. Oli muuten samalla mun ensimmäinen visiitti kirkkoon koko täällä asumisaikana!

Kuva

Kuva

Kuva

Ilta sujui sitten pakkaillessa ja siivoillessa. Oli hiukan haikeaa jättää tunnelmallinen pieni joulukotimme taakse ja pakata koko lauma punaisen, sairaslomaltaan palanneen Opelin kyytiin ja hurutella Pirkanmaalle, mutta muutaman päivän päästähän sitä on jo suunnattava takaisinkin. Nyt kuitenkin ne lihantarkastuksen prujut nenän alle ja vamos!