perjantai 2. heinäkuuta 2010

No fashion blog

Espoossa töissä käyminen on pääsääntöisesti rasittavaa, yksitoikkoista ja tylsää, vaikka junayhteydet toimivatkin niin hyvin, ettei vaihtoihin mene yleensä kuin pari minuuttia. On kuitenkin olemassa yksi pieni valonpilkku (tai turmion luola) matkan varrella. Leppävaaran Sello.

Podin eilen siinä määrin syvää eksistentiaalisen kriisin poikasta, että tunsin tänään pakottavaa tarvetta päästä tyhjentämään rahasta pullistelevaa (haha) tiliäni mielen virkistykseksi. Sitä paitsi kai tästä kesän aherruksesta saa nyt itseään palkitakin? Köyhän opiskelijan rooli ei ole häävi: mulla ei oikeastikaan ole ollut näin "paljon" rahaa tilillä piiiitkään aikaan ja alennusmyynnit huhuilivat nimeäni kutsuvasti kuin seireenit. Niiden vika siis yksinkertaisesti. Pieni ihmismieli on heikko suurten markkinavoimien jyllätessä ja kaupallisten houkutusten edessä !

(Huomaa selvästi, että koitan edelleen selitellä tätä "shop till you drop" -kohtaustani, koska rahankulutuksen jälkeinen morkkis on kaikesta huolimatta iskenyt päälle kuin ohimoilla jyhmivä darra mikroskopointisalissa :D)


Vaikken haluakaan pukeutua värittömästi tyylillä "klassista mustaa ja valkoista - joskus kun harmaata lisää, niin ihan kuin vieraissa kävisi", niin eksyipä koppaan mustavalkoinen mekko ja harmaat farkkuleggaricaprit. Onneksi niiden piristäminen väreillä onnistuu suht näppärästi ;) Korvakorupuutoksiani (pakkoko niistä on aina hukkua toinen???) täydentämään saapuivat yllä olevat kaksi paria GT:n aleista.


En ole mikään tennarien suurkuluttaja, mutta perhoset, turkoosi, lila ja koralli - how could I've said no? :)
 Luulenpa, että jalkani, joita tälläkin hetkellä koettelee mm. puolen päkiän kokoinen rakko, kiittävät. Tuli taas tuossa pari päivää yksijalkaisena poukkoillessa todistettua, että balleriinat + 1,5h reipas koiralenkki eivät ole hyvä yhdistelmä, vaikka ulkona olisi se +25 astetta. Ei ole nimittäin kovin mieltä ylentävää joutua heräämään yöllä klo 4 hoitamaan jomottavaa rakkoa jalassa, kun paine kasvaa sietämättömäksi :F

Mun on myös pidemmän aikaa tehnyt mieli hamstrata vaatekaappiini korallia (väriä) ja tuollaista hempeän vaaleanpunaista, joille lämpesin kunnolla vasta viime kevään aikana. Ylläoleva hopein helmin olkapäistään kirjailtu pitkä paita/tunika ja samansävyinen perusmekko siis auttoivat asiaa.

Ostoskoriin putoilleet kynsilakkavärit puolestaan määräytyivät vaateostosten perusteella: turkoosia, neonkeltaista ja korallia.


Lisäksi löysin viimeisen kappaleen tuota ihanaa H&M:n paljettitoppia (alavasen) alehintaan, niin rakkautta <3

Ja pitihän se joku kesäinen arkihajuvesikin hankkia, kun taxfreehin pääsy on tänä kesänä vähän kyseenalaista, enkä kalliimpia hajuvesiäni viitsi arkipäiviin tuhlata :)

Korvikset yllä ja alla hamstrasin Seppälästä, á 1€.

Ihana kolibri (alla) seikkailee henkkamaukkalaisen mekon kuosissa.


Mutta hei, ei syytä huoleen, postauksen otsikon periaatteesta pidetään edelleen tiukasti kiinni - joskus on vain kiva fiiliksissään kuvailla uusia ostoksia. Ei sillä, että mulla olisi mitään muotiblogeja vastaan (päinvastoin, itse luen useampiakin), mutta mulla ei ole siitä aiheesta mitään ketään hyödyttävää sanottavaa :D Sitä paitsi muotia käsitteleviä blogeja löytyy jo kolmetoista tusinasta, minkä vuoksi itse tykkäänkin enemmän lifestyle- eli muihinkin elämänosa-alueisiin keskittyvistä blogeista - niistä syntyy ne erot useimpien blogien välille IMO :)

Tää bloggaus on vienyt mulla kyllä koko valokuvaamistouhun ihan uusiin sfääreihin: ilman tätä ei todellakaan tulisi kuvattua arkeaan juuri lainkaan, mikä nyt katsottuna tuntuisi olevan suuri sääli. Arjen pienistä hetkistä, ajatuksista ja nautinnoista kun tätä elämää kuitenkin pääsääntöisesti rakennetaan, ja silti niin moni niistä hetkistä unohtuu ajan myötä tehden ne tavallaan samantekeviksi. Niin kuin 500 Days of Summerissa todettiin:


"Most days of the year are unremarkable. 
They begin, and they end, 
with no lasting memories made in between." 

Bloggauksen suurin kimmoke mulle taitaakin olla tuon ajatuksen vastustaminen: en halua, että päivät vain katoavat jättämättä muistoja - edes niitä kaikkein arkisimpiakin :) Tässä siis tämänpäiväisiä muistoja - tällä kertaa varsin kaupallisesti luotuja sellaisia, mutta omaan makuuni silti ihanan värikkäitä ja raikkaita.

Mielen virkistys? - Check!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti