Vantaa +28

On muuten kuuma, jos joltakulta on jäänyt huomaamatta. Saas nähdä, miten tulee nukuttua ensi yö. Kesä etenee ja ajoittain on töiden jälkeen ollut tosi tylsää, se on pakko myöntää. Jopa siinä määrin, että olen välillä vähän hajoillutkin tänne kotiin. Tuntuu kuin olisin pieni, häkkiin kahlehdittu eläin, joka tahtoisi elää ja kokea ja nauttia kesän ja vapauden pienistä hetkistä, tunnelmista, näkymistä ja kokemuksista jokaikisella solullaan, (mikä on mulle siis yleensä ottaen tyypillistä), muttei nyt pysty. Vähän kuin pääsykoekeväänä. Päivät menevät töissä ja kun puoli kuuden aikaan pääsen vihdoin kotiin, olen aika död. Siinä vaiheessa ei oikein tahdo enää jaksaa lähteä minnekään, eikä ole ketään kiskomassakaan.

Olen itsenäistynyt ja oppinut viihtymään itsekseni yksin muutettuani, mutta rajansa näköjään silläkin. Juuri nyt kaipaan sosiaalistamista kuin kahdeksanviikkoinen koiranpentu :) Onneksi viikonloppu onnistui yli odotusten ja sain nollattua hiukan pääkoppaa, mutta etenkin viime viikon loppupuoli lähenteli kyllä pienoista eksistentiaalista tuskaa :D Saas nähdä, miten käy nyt kun tästä päivästä eteenpäin puurran myös töissä yksin...

Tästä viikosta tullee kuitenkin parempi, kun huomenna pitäisi nähdä vanhaa lukioaikaista ystävää terassilla ja torstaina, ehkä perjantainakin ihania vuosikurssilaisiamme piknikin tai jonkin muun mukavan merkeissä :) Viikonlopuksi ja itse asiassa kahdeksi seuraavaksikin on pläänit jo valmiina ja lyhyen kesälomareissun suunnittelu käy kuumana.

"Hyi se pussaaaa :o"

"...vaan kyllä täältäkin pesee!"

Aurinkoa on tullut otettua sen verran, että mun yleensä maitovalaaseen suoraan verrannollinen ihokin alkaa jo erottua valkoista seinää vasten. Sen verran melanooman ja kolmikymppisenä vanhentuneen ihon pelkoinen kuitenkin olen, etten kovin paljon tätä ruskeammaksi itseäni enää haluaisikaan ;) Täältä on pitkät matkat biitseille (paitsi Kuusijärvelle, muttei sinnekään tule yksin lähdettyä), mutta onneksi tuossa keskellä meidän asuinaluetta on pieni puisto/ruohikkoinen mäki, jolla jengi käy yleisesti ottamassa arskaa, niin on helppo soluttautua joukkoon hyvän kirjan kera :)

Hyttyskynttilää on tullut roihuteltua kesäöissä (oli muuten aika pelottavan kokoinen liekki!) ja olen kokenut uuden romanssin (tässä kohtaa muutaman nimeltämainitsemattoman läheisen syke kohoaa) tämän kämpän ja asuinalueen kanssa (...ja laskee pettymyksestä :D Sorry !).

Laitoin nyt kuitenkin hakemuksen uudestakin kämpästä menemään, mutten ole sen suhteen kovin toiveikas, koska samaan aikaan hakee niin moni uusikin opiskelija itselleen kotia. Ja mikäs täällä ollessa, en mä tätä kotia vaihda ihan mihin tahansa :)

"Pullantuoksuinen tuleva kotiäiti" -imagon ylläpitämiseksi olen myös tullut lämmittäneeksi uunia monta tuntia lähes joka päivä (kun on niin kylmiä ilmojakin pidellyt !)... On muuten oikeasti ekologisesti ajateltuna petollista, kun ei joudu "itse" maksamaan vesi- ja sähkölaskujaan, vaan ne sisältyvät vuokraan.

Joka tapauksessa kokeilin mm. ensimmäisen kerran karppaajien keskuudessa suosittuja Oopseja, joista syntyi suolaisia hampurilaissämpylöitä...

...ja makeita pannukakkuja. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oopsit koostuvat siis vatkatuista munista, leivinjauheesta ja tuorejuustosta. Hampurilaisen väliin värkkäsin itse jauhelihapihvejä ja lisukkeeksi lantturanskiksia.

Tein myös maailman  parasta raparperipiirakkaa! En ole ennen tainnut saada aikaan näin rapeaa karppipohjaa.

The raparperipiirakka


Pohja:
n.80g pehmitettyä voita
n. 3rkl Pofiberia tms. sidostavaa jauhetta (esim. Ksantaani)
1 ps mantelijauhetta
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
makeutusta ja kardemummaa oman maun mukaan

Täyte:
2-3 raparperin vartta
(mansikoita)
1,5 dl soijajugurttia tms. hapanta maitovalmistetta
1 dl vispikermaa (soija- tms)
1 kananmuna
maketusta ja vaniljaa oman maun mukaan

Pohjan aineet sekoitetaan ja levitetään voidellun vuuan pohjalle. Paistetaan n. 10-15 min ja valmistetaan sillä välin täyte pilkkomalla raparperit pieniksi ja sekoittamalla muiden aineiden joukkoon. Kaadetaan täyte esipaistetun pohjan päälle ja paistetaan, kunnes pinta saa kauniin kullanruskean värin.

Ehkä siinä päällimmäiset tällä kertaa ja nyt huspois unten maille!