Edellisen kirjastokäynnin jälkeen tuli luettua Härkösen Akvaariorakkautta, Karran Haarautuvan rakkauden talo sekä Nancy Hustonin Enkelin kosketus. Etenkin viimeksimainitusta, sodan jälkeisen maailman Ranskaan keskittyneestä teoksesta tykkäsin ihan hurjasti. Jotenkin se kerrontatapa ja Pariisin kuvailu osui ja upposi. Kirjan myötä mulla myös vahvistui tunne siitä, että haluaisin vielä joskus asua jonkin aikaa ulkomailla, mieluiten Keski-Euroopassa. Pariisi olisi upea kaupunki, mutta harmillisesti en osaa ranskaa, eivätkä paikalliset oikein tykkää puhua englantia. Kova matkustusinto alkoi myös taas kutkutella, mutta ainakin pidempien reissujen suhteen lienee pakko odotella syksyä...
Eilen poikkesin palauttamassa jo luetut kirjat ja lainasin vinon pinon uusia. Ajattelin kahlata kaikki James Herriotin eläinlääkärin urasta kertovat omaelämäkerralliset teokset läpi tänä kesänä - tai ainakin ne, jotka onnistun saamaan käsiini. Uskomatonta, etten ollut ennen elukkaan pääsyä edes kuullut moisesta kirjasarjasta, vaikka muuten olenkin kahlannut hyvinkin runsaasti eri eläinkirjoja läpi.
Luullakseni nämä tulevat olemaan kovin mielenkiintoisia ja käytännön työstä (joskin suureläinpraktiikkaan keskittyvästä sellaisesta) kertovaa. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn "Kaikenkarvaiset ystäväni", josta on jo käynyt ilmi, että joskus Briteissä eläinlääkärin koulutus on ollut käytännössä yhtä kuin menolippu kortistoon ja useimmat valmistuneet ovat joutuneet toimimaan ihan muiden alojen hanttihommissa tai esim. kaupan kassoina. Näin siis niinä murroksen aikoina, jolloin maanviljely ja hevosten käyttö alkoivat vähentyä yhteiskunnassa. Nykyisin työtilanne on ainakin täällä Suomessa kuitenkin vallitsevan eläinlääkäripulan vuoksi varsin valoisa, ja jos lemmikkieläinten määrät jatkavat kasvuaan, niin töitä riittänee tekevälle kyllä.
Kirja alkaa näin:
"Tästä ei kirjoissa puhuttu mitään, ajattelin lumen tuiskutessa sisään avoimesta ovesta ja laskeutuessa paljaalle selälleni. Makasin mahallani sontaisella nupukivilattialla, käsivarteni oli syvällä ponnistavan lehmän sisuksissa, jalkani etsivät varpaansijaa kivien välistä...
...Ei, kirjoissa ei puhuttu mitään siitä, että sinun oli hapuiltava pimeässä narujasi ja instrumenttejasi, yritettävä pitää itsesi puhtaana ämpärillisellä haaleaa vettä, eikä siitä, että kivet kaivautuisivat rintaasi. Ei liioin hitaasti puutuvista käsivarsista, lihasten asteittaisesta lamaantumisesta sormiesi yrittäessä työskennellä poikivan lehmän voimakkaiden työntöjen puristuksessa. Eikä kirjoissa ollut sanaakaan hitaasti hiipivästä uupumuksesta, hyödyttömyyden tunteesta eikä alkavasta pakokauhusta."
Ihanaa inhorealismia :) Tekee hyvää välillä lukea kuvausta ihan aidoista hoitotilanteista, vaikkakin edelleen olen melko varma, että tulen päätymään pieneläinpraktiikan pariin. Ehkä muutama vuosi kunnaneläinlääkärin hommia alkuun voisi kuitenkin olla ihan avartavaa...
Lisäksi mukaan tarttui Nancy Hustonilta pari kirjaa. Toivottavasti ne vetävät vertoja Enkelin kosketukselle.
Viikonloppuna tapahtui myös sellainen mukava juttu, että sain vihdoinkin itselleni pyörän! Omani kun pöllittiin mun omalta kotipihalta kotopuolessa noin viikkoa ennen mun muuttoa tänne - huolimatta siitä, että se oli lukossa ja pinna tai pari katki. Se söi naista, koska täällä pyörä on todella kätevä liikkumisväline autottomalle ja koska kyseinen sykkeli ei suinkaan ollut ollut sieltä halvimmasta päästä aikoinaan :(
Meidän piti nopeasti hakea mulle kierrätyskeskuksesta vanha "mummis", jonka joutuminen pitkäkyntisten käsiin ei aiheuttaisi liikoja tykytyksiä sydänalassa. Mun säkällä siellä ei kuitenkaan nyt ollut yhtään pyörää myynnissä, joten päätimme katsastaa erään pyöräliikkeen valikoimat siinä samalla. Ja arvaahan sen, mitä tapahtuu kun yhdistää pari ylipuhuttavaa ostajaehdokasta, sinnikkään ja hiukan turhan flirtin myyjän (juoksi tai oikeastaan potkutteli potkulaudalla meidän perään vielä kun näki meidän myöhemmin kulkevan liikkeen ohi...) sekä pyörän, jossa oli pieni hapettuma vanteessa (korjattiin vaihtamalla koko rengas).
En ole erityisemmin kirkkaan punaisen värin ystävä, mutta tykkään noista rungon kuvioista, pyörän muotoilusta ja tosta etukorista, jonka avulla on helppo kiikuttaa ostoksia kotiin, joskin hiukan vielä harjoitusta vaatii ostosten määrän suhteuttaminen korin kokoon :D.
Nyt onkin ollut ihana hurautella pyörällä menemään kauppaan ja kirjastoon tai Tiksiin ylipäätään. Mukavan vilpoisaa ja vauhdikasta menoa eikä kerrankin tarvitse elää HSL:n Reittioppaan määrittelemässä aikataulussa :) Tässä meidän asuinalueella on huonona puolena se, että kunnon kauppoja ei ole ihan lähikorteleissa. Pari K-Marketia on ehkä 10min kävelymatkan päässä, mutta ne ovat kalliita ja valikoimiltaan suppeita. Niinpä mun onkin tähän asti pitänyt käydä dösällä aina kaupassa tai poiketa sinne kotimatkan yhteydessä. Vaan enää ei ole pakko, jee!
Muita viime päivien alehankintoja on nää ihanat shokkiväriset peruskorkkarit :) Ihan mun lempparivärejä!
Näpersin tuossa myös mojiton (joku lemppari niin ikään) iltamyssyksi ihan sen kunniaksi, että muistin tuoda kaupasta tuoretta minttua ja toisekseen siksi, että lämpöennätykset paukkuvat. Em. järjestyksessä :) Sen myötä voisin koittaa luikahtaa kerrankin ajoissa unille, koska univelkaa on jo tässä vaiheessa viikkoa ehtinyt kertyä vähän liikaa...
Mojito-kuva täältä
Multakin on mennyt ihan ohi koko Herriot, vaikka muuten luen hirvittävästi ja yritän etsiä uusia mielenkiintoisia kirjasarjoja aina kirjastossa käydessä :o Pitänee paneutua viimeistään ensi kesänä. Kiitos (eteenpäin jaetusta) vinkistä!
VastaaPoistaHeis! Saisinkohan vielä kysellä kirjoista..?? B) Jos ostaa Köönig:n kirjan niin tarvitseeko Dycea ostaa ollenkaan? Tv.S
VastaaPoistauntu: Ihan lohdullista tietää, etten oo ainoa :D Mut ihan mielenkiintosilta tosiaan vaikuttavat, eli suosittelen kyllä :)
VastaaPoistaS: Ei tarvitse musta molempia ostaa... Königin teksti on (ainakin siltä osin mitä sitä olen lukenut) tiivistelmää Dycen tekstistä tai hiukan selkokielisemmin kirjoitettua samaa asiaa. Jos tuntuu, että jonkin asian käsittely jää turhan pintapuoliseksi Königissä (mitä en kyllä usko), niin voihan Dycen lainata sitten kirjastosta siihen rinnalle :)
Tenttikysymyksiä on tullut niin Dycen kuin Königinkin (ainakin kuvatehtäviä suoraan) pohjalta, eli siinä mielessä ei ole välttämättä huono, jos koittaa selailla molempia samanaikaisesti, muttei se välttämätöntä ole :)
Kiitos lukuvinkeistä =) Oli juuri vähän aikaa sitten Pariisissa ja kaikki kyllä puhu ystävällisesti englantia ihan kykyjensä mukaan ja olin itsekin hiukan yllättynyt kun olin kuullut ihan muuta! Mutta ehkä se olisi vähän eri asia jos siellä asuisi ja työskentelisi :)
VastaaPoistaJulia: Eipä kestä :) Mä oon itse käynyt Pariisissa ehkä 6-7v sitten ja silloin siellä ei kyllä esim. ravintolassa ollut toivoakaan saada sanaa tarjoilijoilta englanniksi, mutta hienoa, jos muutosta on alkanut tapahtumaan :) Ehkä jos vaihtoon lähtisi, niin tulisi oltua enemmän tekemisissä muiden vaihtareiden ja nuorten kanssa, jotka luultavasti osaisivat kieltä vanhempaa sukupolvea paremmin, mutta voisi se yhteiskuntaan soluttautuminen silti olla hiukan hankalaa :D
VastaaPoistaEhkä pitäisi miettiä saksankielisiä maita, kun saksaa olen pitkään lukenut (en tosin juuri uskalla sitä puhua, vaikea kieli), mutta jotenkin Ranska romanttisuudellaan kiehtoisi enemmän ja Pariisi nyt vain on aivan ihana kaupunki :)
Öhm... Anteeksi jo etukäteen, että vaivaan, mutta aion pyrkiä ens vuonna eläinlääkikseen, ja haluaisin kysyä yhtä juttua: Onko pitkän matikan kirjoittamisesta oikeastaan mitään hyötyä pääsykoetta ajatellen? Ensi vuonnahan ilmeisesti sitä ei edes tarvitse alkupisteisiinkään, ja olen saanut käsityksen että pääsykokeessakin on enimmäkseen fysiikan ja kemian laskuja. Itse aion kirjoittaa nyt alkavana lukuvuonna ke+bi ja luen pitkän fyssan. Joku on kysellyt tätä ehkä jo, joten pahoittelen jos joudut vastaamaan uudestaan... Eli luuletko sen haittaavan, jos jättäisin kirjoittamatta sekä skippaisin pari vikaa syventävää kurssia?
VastaaPoistaBlogisi on muuten aivan huippu:) Kiitos vielä jos viitsit antaa mielipiteesi! Hyvää kesän jatkoa ja lukuintoa(viihteellisempää kuin minulla...):)Terv. matikasta-ei-niin-pitävä abi
Ei tarvi yhtään anteekspyydellä, mä vastailen kysymyksiin ihan mielellään :)
VastaaPoistaOma henkilökohtainen mielipiteeni: hyötyä toki (kehittää laskurutiinia, loogista päättelykykyä ym.), mutta ei missään tapauksessa välttämätöntä. Itse luin lyhyen matikan (josta tosin kirjoitin L:n täysillä pisteillä) ja hyvin pärjäsin. Kävimme valmennuskurssillamme myös pitkän matikan oppimäärän läpi, mutten kokenut, että siitä olisi ollut mitään erityistä hyötyä, joten en juuri jaksanut panostaa siellä laskuihin - ainakaan mihinkään peruslaskuista poikkeaviin - vaan odotin kärsimättömänä "oikean" asian alkamista.
Pääsykoelaskut ovat pääsääntöisesti laskutoimituksiltaan hyvin helppoja (perus kerto-, jako-, yhteen- ja vähennyslaskuja sekä prosentteja), mutta tarvitaanko viimevuotisessa tilastomatikan osuudessa pitkän kurssia avuksi? Sitä en tiedä. Eli jos tilastomatikka on jo käytynä, niin sinuna skippaisin nuo pari kurssia ja pitkän matikan kirjoittamisen ja keskittyisin mieluummin olennaiseen, eli ihmisbilsaan, kemiaan, fysiikkaan ja Galleen :)
Kiitos kivasta kommentista ja oikein lämpöistä kesän jatkoa sinnekin! :)
Kiitoksia vastauksesta! Taidanpa tosiaan jättää ton matikan, voin sitten keskittyä paremmin fyssaan ja kemmaan:) Toivottavasti en tule katumaan(tuskimpa, inhoan yhtä meidän matikanmaikkaa todella...)
VastaaPoistaOsaisitko vielä sanoa noista valmennuskursseista mitään? Itehän kävit kansanopistolla, mutta oletko kuullut näiden "tavallisten" valmennuskurssijärjestäjien (Eximia, Huippuvalmennus etc) kurssien hyödyllisyydestä ym? Osaisitko suositella jotain (hyvä hinta-laatusuhde... voit myös ottaa huomioon etten ole mikään kroisos:))
Kiitoksia vielä kerran!:)
Terv. matikasta-ei-niin-pitävä abi joka huojentui hieman
matikasta-ei-niin-pitävä abi: Epione on ihan huippu, eli sitä suosittelen, jos vain Kuopio ei tuota ongelmia. Myös Huippuvalmennuksesta olen kuullut hyvää (ja mitä itse sen laskuja laskin, niin tykkäsin tosi paljon!). Eximian tehtävät sen sijaan ehkä turhan helppoja.
VastaaPoistaJos ihan taloudellista puolta mietitään, niin moni on kehunut myös eri kandiseurojen kursseja. Niissä tietty taso riippuu aina siitä, kenet sattuu saamaan opettajakseen ja pedagogisia opintoja ei lääkiksen opiskelijoilla yleensä taustalla ole. Ei tosin välttämättä muillakaan valmennuskurssiopettajilla. Mutta ymmärtääkseni kandiseurojen kurssit ovat myös hieman edulisempia sitten vastineeksi.
Ai niin ja Alkio-opistolla taitaa myös olla jotain lyhyempiäkin valmennuskursseja, jos ei koko vuotta halua olla. Niiden tasosta en kyllä tiedä, mutta jos niihin saa opintotukea (kuten pidempiin), niin se tietysti helpottaa kurssin maksamista :)
VastaaPoista