Have yourself a merry little Christmas...

... eli joululaulut ovat soineet taas tänä viikonloppuna. Olen aika kova fiilistelemään joulua, kuten seuraavista kuvista voi ehkä saada vihiä. H perui tänne tulonsa perjantaina, joten paikalle saapuikin S. Vietimme aika rauhallisen viikonlopun, koskei kummallakaan riittänyt rahaa sen kummempaan ohjelmaan (ell-päivien palkka antaa edelleen odottaa itseään, samoin opintotuki ja veronpalautukset, ärh). S saapui n. 20.30, joten ehdimme pikaisesti käydä kaupassa ja illaksi latasimme leffan "Joulutarina" katsottavaksi. S tosin oli siinä määrin matkustamisen uuvuttama, että nukahti jo alkumetreillä. Minä kyllä tykkäsin, vaikka loppuratkaisu lipsahtikin aika lailla fantasian puolelle muun leffan kuvatessa joulupukin lapsuutta ja nuoruutta melko realistisen tuntuisesti. Tästä se joulun tuntuun virittyminen kuitenkin todella alkoi.



... ja jatkui seuraavana aamuna, kun kömmimme ylös jo ennen 9.00 (siis me!) aamulla ja lähdimme katsomaan, löytyisikö kierrätyskeskuksesta käytettyä pyörää minulle edelliseni jouduttua pitkäkyntisten käsiin entisessä kotikaupungissani - juuri ennen muuttoa, tottakai. Täällä kun pyöräilykelit näyttävät edelleen jatkuvan, olisi pyörä todella kätevä esim. kauppareissuja/asemalle kulkemista ajatellen. No, sopivaa pyörää ei löytynyt, mutta sen sijaan syliini suorastaan tupsahti se sähkökynttelikkö, jonka perään täällä blogissa jo aiemminkin ehdin huokailla. Todella hyväkuntoinen kapistus, johon olen nyt aivan rakastunut, lähti mukaan kahdella eurolla.



Samoin "adventtikynttelikkö", jota S solvasi karun ulkomuotonsa takia aika rankoin sanoin :D Mielestäni sain asetelmasta kuitenkin ihan nätin hyödyntämällä omia joulukoristeitani:



Ainoa huono puoli oli se, että tuosta sähkökyntteliköstä paloikin sitten tänään tuo kuvassakin muita heikommin palava lamppu, joten pitänee käydä hakemassa uusia.

Iltapäivällä teimme ruokaa ja paistoin ensimmäiset joulutortut karppiversiona. Kovin karppiahan tuo ei ole (hh: 29g/100g - hyvän tumman suklaan verran siis), mutta pieninä määrinä ihan ok, etenkin kun korvasin luumumarmeladin luumupiltillä. Se jäi vielä askarruttamaan, että mikähän olisi mahtanut olla gluteenittoman torttutaikinan hh-pitoisuus?



Siinä ruokaa laittaessamme H:lta tuli sitten viesti, että hän on 30 km:n päässä Helsingistä, saako tulla poikkeamaan. Ja saihan toki, kun torttujakin siinä sopivasti paisteltiin. Nautiskelimme siis muutamat leivonnaiset (muut tarjottavat olivat S:n ei-karppi-herkkuja) ja glögiä, ja S lähti moikkaamaan omaa kaveriaan Helsinkiin, jotta me saimme H:n kanssa rauhassa vaihtaa kuulumiset.



Loppuillaksi latasimme parit "How I met your mother"-jaksot (aika jees!) ja painuimme nukkumaan. Tänäänkään emme tehneet mitään kovin merkittävää ja S lähti kotiin ennen kuutta. Sen jälkeen BB:tä katsellessani tein talven ensimmäisen yrityksen valmistaa karppipiparitaikinaa. Taikina maistuikin aika hyvältä, mutta itse "piparit" vielä kaipaavat kehitystä. Piparkakkumauste kuitenkin poistaa jo sinänsä lähes mihin tahansa sekoitettuna pahimmat piparinhimot ;)



Neurobiologia on osoittautunut yllättävän isoksi kakuksi - etenkin, kun nyt ei vielä ole tietoa, kuinka tarkasti kaikki hermoston osat pitäisi osata. Fysiologian ja anatomian kirjoissa riittää kuitenkin sisäistettävää, kuten olen tänään saanut todeta. Kai tämäkin tästä kuitenkin vielä suttaantuu - onhan kyseessä kuitenkin syksyn viimeinen tentti. Ei käy kateeksi T#2:a, jolls on jäljellä kuulemma vielä kuusi tenttiä kahdessa viikossa. Huhhuh.







Hyvää 1. adventtia (ja syntymäpäivää M:lle!)