Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin kuitenkin lähtemään lauantaina kotopuoleen isänpäivän takia, vaikka SAV:n eli solun aineenvaihdunnan eli biokemian tenttiin (josta muuten koko vuosikurssi tuntuu Facebook-tilapäivitysten perusteella panikoivan) valmistumisen tästä arvelinkin kärsivän. No, first things first ;) Lähdin vasta aika myöhään, että sain nukuttua pitkään ja siivottua (including imurointi, luuttuaminen, pölyjen pyyhintä, vessan siivous jne) koko kämpän, niin että on sitten mukava tulla takaisin puhtaaseen kotiin.
Sovin vanhan parhaan ystäväni kanssa, että lähtisimme perille päästyäni viettämään lauantai-iltaa paikalliseen kantapaikkaamme. Tai siihen ainoaan yökerhoon, missä ko. kaupungin nuoret ylipäätään käyvät :D Aloitimme illan ystäväni luota ja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään hänen pikkuisen venäjäntoy-pentunsa <3 Ei auttanut omaa pentukuumettani yhtään! Oli kyllä aktiivinen otus ja omaakin tahtoa kuulemma löytyy välillä liiankin kanssa.
"Ai minustako muka?" Mieletön vauva.
Ilta sujui varsin mukavasti, vaikka toki pientä draamaakin aina mahtuu vähän mukaan. Oli kuitenkin tosi kiva nähdä vanhoja tuttuja ja etenkin tätä ystävääni, josta en muuttoni jälkeen kauheasti ole kuullutkaan.
Sunnuntaina sitten juhlistimme isänpäivää ja koko perhe kerääntyi yhteen syömään. Äitini ja veljeni kihlattu karppaavat myös, joten juhlaruuat eivät perhepiirissä tuota ongelmaa :) Tällä kertaa tarjolla oli possupaistia, kukkakaalimuusia, kuharullia sienikastikkeella, salaattia ja kenties jotakin, mitä en nyt tähän hätään muista. Todella hyvät tarjoilut kuitenkin jälleen kerran :)
Tässä huoneessa tuli asuttua aika monta vuotta. Tosin sittemmin olen kutsunut kodiksi jo kolmea muuta kämppää, joten ihan täysin kodilta ei tämä huone enää tunnu, mutta täällä siis nyt kotopuolen viikonloppuina saan asustaa. Sänky sentään on oma, yksiööni ostettu ja aivan ihana, vaikka onkin 80-senttinen. Samoin kalusteista suurin osa on alkuperäisiä, mutta esim. vanhan kirjoituspöytäni ovat vallanneet erinäiset rojut :) Ehkä huone vaikuttaa oudolta osakseen myös siksi, että minun aikanani se oli ihan lapsuuttani lukuunottamatta keltainen - nykyisin taas vaaleanpunainen ja varsin kiva niin uusine mattoineen. Kiva, vaan ei vielä tuttu :) Hyvin on silti nämä muutamat kerrat tullut nukuttua. Ja kuten kuvasta näkyy, en aivan täysin laiminlyönyt tenttiin lukuakaan minilomani aikana ;)
Loppusunnuntaipäivä menikin sitten yleiseen hengailuun. Olin siinä määrin väsynyt, että päätin jäädä vielä ylimääräiseksi päiväksi ja lähteä kotiin vasta maanantaina. Onhan meillä sentään (luku)loma. Oli myös oikein antoisat keskustelut M:n kanssa, kiitos, annoit minulle ajateltavaa :)
Illalla katsoimme koko porukka Kadonneen jäljillä (joka muuten onkin ainoa TV-sarja, jota tällä hetkellä vakituisesti seuraan). Taas sai pillittää :') Samalla tein em. karppipitsaa ja S tuli vielä moikkaamaan.
Tänään sitten palasin kotiin. S heitti minut luokseen, mistä sitten kipitin sen ehkä 100m matkan asemalle. Shanttu viettää eläkepäiviään S:n luona, joten pääsin pitkästä aikaa sitäkin näkemään. Vaan kyllä alkaa vanhuus jo näkyä pikku rouvassamme, joka tässä kuussa täyttääkin jo neljä vuotta! Ei ollut enää askel keveä... Toivottavasti eron hetki ei kuitenkaan aivan vielä olisi käsillä :( Shanttu kun on luonteeltaan mitä lempein ja ihanin.
Ensimmäistä kertaa ei ollut kauheaa kiirettä takaisin Vantaalle (ehkä lomastakin johtuen), vaan kotopuolessakin oli ihan hyvä olla. Toivottavasti tunne vahvistuu tulevilla kerroilla, joiden tarkemmasta ajoittumisesta ei tosin tällä hetkellä ole mitään tietoa. No, jouluna sitten viimeistään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti