Meet Me Halfway

 

Pitkän ja loskaisen sadesään väistyttyä kirpakka pakkanen nipisteli tänään poskia, kun kävimme Iipun kanssa päivälenkillä. Ohessa vähän kuvasatoa tuosta unenomaisesta tunnelmasta, vaikken tiedä välittyykö se kuvien perusteella ollenkaan niin hyvin. Kuralammikot olivat jäätyneet ja hengitys höyrystyi pitkästä aikaa.

Koko alkuviikko on sujunut aika rauhallisissa merkeissä. Meillä on nyt vain lähinnä luentoja (yksi etiikasta, josta pidän kovasti - koitan ehkä kasailla heränneiden ajatusten pohjalta jotain postaustakin jossakin vaiheessa), ja olen onnistunut selättämään saamattomuuteni panostamalla jälleen enemmän tuohon lukemiseen. Pienenä painostavana tekijänä tähän on toki vaikuttanut huomenna koittava Luonnontieteilijöiden Jouluristeily, jonka vuoksi torstain ja perjantain luennot jäävät välistä.

Vähän jo lenteleekin perhosia vatsassa. Onneksi Iippu sai hoitopaikan aivan tuosta naapurista erään eläinlääkisläisen hoivista. Toivottavasti vain löydän jotenkin bussin lähtöpaikalle (olen todella lahjakas eksymään - sukuvika, haha) ajoissa. Toivottavasti keksin jotain järkevää päällepantavaa, kun haalarimme eivät ole vielä saapuneet. Toivottavasti en nyt saa sieltä sikainfluenssaa, kun en tänään ottanut rokotusta, kosken sivuoireena halua sairastua kuumeeseen huomenna. Saan onneksi sen pistoksen sitten parin viikon päästä Vantaaltakin.

Myös vastoinkäymisiä on jo tähän alkuviikkoon mahtunut: pieni sokrupoikamme sairastaa. Nemolla on iso patti silmän alla - lääkärit epäilivät hammasjuuren tulehdusta tai silmätulehdusta. Poika sai vaivaan nyt antibioottikuurin ja silmätippoja, ja näyttäisi siltä, että patti on lähtenyt laskemaan. Mikä huojennus, ehdin jo itkeskellä pahinta peläten! Eläinlääkäri (ainoa jolle sai pikaisen ajan) ei ollut koskaan sokerioravaa nähnytkään, mikä pätee kyllä muutenkin useimpiin eläinlääkäreihin. Ei edes koskenut koko eläimeen - tutkimuksista puhumattakaan. En siis ehkä turhaan haaveile noihin eksoottisiin erikoistumisesta - uskoakseni meille jotain ko. eläinlajeista tietäville olisi kuitenkin tarvetta eläinlääkärienkin keskuudessa.

Muutama S:n ottama kuva pikku potilaastamme - patti siis tuossa silmän alla ja on jo laskenut eilisestä. Elämänilo ja aktiivisuus...

 ...sekä sosiaalisuus ovat säilyneet ennallaan. Tässä kuvassa näkyy syy siihen, miksi pidän sokruja kivoina lemmikkeinä - ne todella hakevat ihmiskontaktia ja tulevat esim. syliin nukkumaan. Ikää näillä on kunnioitettavat 8v ja 6v. Toivottavasti monta vielä edessä - lähettäkää kaikki parannuspuhalluksia pienelle!

Uskomatonta, että opiskelua on jäljellä enää pari viikkoa. Koko syksy on mennyt ihan pikavauhdilla - tuntuu kuin olisimme vasta aloittaneet. Kotiin päin tiedoksi, että tulen ilmeisesti sitten 18. päivä ja pääsen kimppakyydillä autolla - en tosin ihan perille asti, mutta melkein. Eli joku voisi henkisesti valmistautua tulemaan nappaamaan minut kyytiin :) Matka junalla parin siilin, koiran, omien tavaroiden ja mahdollisten joululahjojen kanssa ei juuri houkutellut. Joululahjoja en tosin vielä ole saanut hankittua ensimmäistäkään - saattaa tulla kiire.

Loppuun vielä pari kaverikuvaa meistä - pitäähän sitä aina välillä ottaa päivityskuvia ;)

Mutta nyt siirryn vihdoin pakkauspuuhiin ja palailen langoille risteilyn jälkeen. Pitäkää peukkuja, ettei laivasta hajoa ruori tai jotakin muuta essentiaalista ;)